Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

[Zarroc]

Olin saanut auton ikkunat raapattua ja pyyhittyä enimmät lumet pois auton päältä ja se alkoi vihdoin näyttää ihan autoltakin eikä vain lumikeolta keskellä pihaa. Ana ilmaantui viereeni tupakkansa kanssa ja katsahdin mieheen kuultuani tämän kysymyksen.
"Oli se lämmössä ollut, joten olettaisin, että lämmintä alkaa olla", vastasin ja viittasin autoa kohti. Kävin vetämättä lämmityspiuhan irti auton keulasta ja heitin sen hankeen ennen kuin istuin kuskinpaikalle. Ei autossa nyt ihan samaa lämpötilaa ollut kuin talossa sisällä, mutta selkeästi lämpimämpää kuin ulkona pakkasessa.

Odotin, että mies pääsi autoon ja sai turvavyön kiinni ennen kuin käänsin auton pihassa ja ajoin porteille. Hyppäsin avaamaan ne auton edestä ja jätin ne auki, koska kukapa tänne eksyisi. Lähdin ajamaan pihatietä pitkin ison tien suuntaan.

[kujakettu]

Irwinin kertoessa että auton pitäisi olla lämmin, huokaisen helpottuneesti.
"Pitäisiköhän sitä mennä talvitakkikaupoille", naurahdan vilkaisten kauhtunutta lyhyttä nahkatakkiani. Tällaisella pakkasella se tuntui aika turhalta nahkapalaselta jonka lämmittävä vaikutus kun alla oli pelkkä t-paita, oli varsin olematon.
Puhaltelen viimeiset savut ja tumppaan tupakkani Irwinin irrottaessa autoa lämmityksestä.

Istun pelkääjän paikalle ja lasken laukkuni jalkoihini. Seuraan kun mies käy avaamassa portit ja lähdemme sitten ajamaan.
Vilkaisen Irwiniin.
"Muistatko vielä missä asun?" kysäisen. Samalla tunnustelen puhelinta takkini taskusta, olinhan muistanut ottaa sen mukaan? Kun sormeni koskettavat puhelimen näyttöä, huokaisen ja rentoudun. Se vielä puuttuisikin kun pitäisi saman tien palata takaisin hakemaan unohtuneita kamojani.

[Zarroc]

"Voisi olla ihan paikallaan", totesin miehen keskustelunavaukselle talvitakista ja lähdin pihatien päässä olevasta risteyksestä oikealle. Täältä ajoi kaupunkiin vajaan 20 minuuttia hieman liikenteestä riippuen.

"Muistan kyllä", vastasin. Silloin kaupassa törmättyämme olin jättänyt miehen jonnekin asuntonsa luokse, joten todennäköisesti löytäisin sinne aivan hyvin. En vielä ollut päättänyt mihin kauppaan aikoisin mennä, mutta se oli sen ajan murhe.

Huomasin miehen tunnustelevan taskuaan todennäköisesti puhelintaan hamuillen ja siirsin katseeni huvittuneena takaisin tiehen. Ihan hyvä, että tarkisti tässä vaiheessa olivatko kaikki tavarat mukana eikä vasta sitten, kun olisimme kerrostalon pihassa.

[kujakettu]

"Jep, ainakin jos tämä talvi meinasi kovin paljon pitempään jatkua", hymähdän ja nyin kaulaliinaani hieman paremmin. Tai ehkä pitäisi edes harkita pitkähihaista paitaa tai jotain.

"Niin arvelinkin", vastaan kun Irwin sanoo muistavansa missä asuin. Eihän siitä nyt niin kovin pitkä aika ollut kun olimme kaupassa törmänneet.

Matka taittuu joutuisasti ja minä mietin mille päivälle minulla oli seuraava tatuointikeikka. Olikohan jo huomiselle? Pitäisi tarkistaa asia. Tongin puhelinta taskustani ja avaan kalenterin. Vasta ylihuomenna. Huh.
"Mitä sanoitkaan tekeväsi työksesi?" kysäisen sitten Irwiniltä laittaessani puhelimen takaisin taskuun. En ollut aivan varma oliko asiasta ollut joskus puhetta, mutta en enää millään muistanut varmuudella. Liittyikö se aseisiin?

[Zarroc]

Radio soi hiljaisella taustalla, liikennettä ei juurikaan ympärillä ollut ajaessamme hiljaisuudessa kohti kaupunkia. Mies tuntui miettivän hetken aikaa jotain ennen kuin kysyi ammatistani.
"Olen aseseppä", totesin ja mietin, olimmeko jutelleet tästä ennenkin. Ilmeisesti melko samantyyppisellä hetkellä, jos muistin oikein. Autossa matkalla miehen asunnolle?

"Sinä olit tatuoija?" kysyin hetken kuluttua. Olin miettinyt uuden tatuoinnin ottamista, mutta en ollut saanut aikaiseksi hommattua aikaa tai yhtään mitään muutakaan. Minusta tuntui, että rintani kädenjälki kaipasi itselleen seuraa.

[kujakettu]

Kun mies sanoo olevansa aseseppä, kasvoilleni syttyy kunnon 'ahaa'-sorttinen ilme. Niinhän se olikin.
"Niin aivan, tästä taisikin joskus olla puhetta", totean.
"Muistelinkin oliko asialla jotain tekemistä aseiden kanssa", jatkan hieman huvittunut sävy äänessäni. No, sopi kyllä hänelle.

Kun Irwin kysäisee olinko minä tatuoija, nyökkään.
"Joo. Sepä se. Eilen tein semmoisen yli kuusituntisen homman niin sillä olinkin ihan poikki töiden jälkeen", naurahdan.
"Onneksi ihan noin isotöisiä kuvia ei tule joka päivä. Ja harvempi jaksaa kyllä istua kertarupeamalla niin pitkään vaikka taukoja pidettäisiinkin."

[Zarroc]

"Uskon", vastasin, kun mies totesi olleensa aivan poikki kuusituntisen työn jälkeen. En yhtään ihmetellyt, tatuoinnit vaativat niin paljon tarkkuutta, että en itse ikinä jaksaisi. Jos siis osaisin piirtää kunnolla muitakin kuin luonnoskaavioita kaiken maailman aseista.
"Mutta onhan se varmasti palkitsevaakin, näkee mitä on tullut puuhattua kuusi tuntia", hymähdin. "Minun työssäni kuusi tuntia saattaa mennä ahjon tulen ylläpitoon."

Käännyin risteyksestä kaupunkiin ja mietin, että ajomatka oli mennyt niin nopeasti, että olin varmaan porhaltanut törkeää ylinopeutta. Ei menisi kuin kymmenen minuuttia ja olisimme Anan asunnolla.

[kujakettu]

Kun mies puhuu työn palkitsevuudesta, nyökkään.
"Ihan totta. No, onneksi saa vielä huomisen huilia ennen seuraavaa projektia", tokaisen.
"Tosin pitää kyllä luonnostella huomennakin."

Matka taittuu nopeaa tahtia, Irwinillä taisi olla kaasujalka herkässä. Naurahdan vähän.
"Noinko kovasti haluat minusta eroon?" virnistän. Noh, olihan hän minua jo varsin pitkään jaksanutkin katsella.
Radio pauhaa taustalla mukavasti jotain hömppää. Kuluihan sitä päivä näinkin, kahvia juomalla, lampaita paimentamalla ja autossa istuskellen.

[Zarroc]

"No luonnostellessa ei tarvitse kestää kuin itseään", hymähdin miehen sanoille ja vilkaisin tätä silmäkulmastani. Yllättävän hyvin viihdyin Anan kanssa, tästä ei varsinaisesti ollut liikaa vaivaa. Mies oli kohtalaisen hiljainen ja rauhallinen otus, jota ei kiinnostanut maailmanmeno yhtään sen enempää kuin minuakaan. Niinpä en todennut mitään sen toteamukseen eroon pääsemisestä.

Ajelin rauhallisesti kapungin läpi ja pysähdyin varmasti suunnilleen samoille kohdille kuin edelliselläkin kerralla. Siinä vaiheessa katsoin kunnolla Anaan ja nyökkäsin lyhyesti.
"Ensi kerralla kun päätät tulla kylään, voisitko edes soittaa ensin?" kysyin huvittuneesti.

[kujakettu]

"Totta, totta", myöntelen miehen sanoihin luonnostelun mukavuudesta kun saisi olla vain omassa seurassaan. Eipähän tarvitsisi olla sosiaalinen eikä asiallinen vaan voisi olla kotona juuri niin asiattoman näköisenä ja uupuneena luonnostelemassa kuin vain huvittaisi.

Pääsemme yllättävän äkkiä kotikulmilleni. Irwin pysäyttää auton ja toteaa että voisin soittaa ensi kerralla.
"Pidetään mielessä", virnistän ja heitän laukkuni olalleni.
"Et siis vielä kyllästynyt minuun niin pahasti ettet enää ikinä halua nähdä minua?" lisään huvittuneesti.
"Soitto siis", tokaisen vielä ja aukaisen auton oven.
"Nähdään."

Heilautan kättäni hyvästeiksi, nykäisen kaulaliinaani paremmin ja lähden kotiin.

ANA poistuu.

[Thänks! Siinä menikin hetki 8'D]

[Zarroc]

Mies sanaili vielä hetken ennen kuin poistui autosta ja minä heilautin kättäni tämän perään tuhahtaen.
"Parempi olisi", sanoin ja odotin, että mies oli päässyt kunnolla jalkakäytävälle ennen kuin vilkaisin peileihin ja kaarsin takaisin ajoradalle. Lähdin kohti suurempaa markettia, minun olisi sama käydä kaupassa kun kerta vielä kaupungissa olin.

IRWIN POISTUU.

Kiitokseni 8)