Koleana horjuu aamut joista listaan parhaat

[kujakettu]

Seuraan tyynesti kun mies ajaa pois parkkipaikalta ja päätyy pian autojonon jatkoksi. Välissä hän säätää radion niin hiljaiselle että kuulen vain muutaman äänen silloin tällöin, sattuihan se lähes kuuro korva olemaan se joka oli niin radion kuin Irwininkin suuntaan.
Sen tähden seuraankin miestä katseellani, lähinnä jos hän sanoisi jotain. En ole ihan varma älyäisinkö muuten. Ei sillä, en usko että häntä juurikaan kiinnostaisi vaikka jättäisin vastaamatta johonkin hänen kysymykseensä.

Nostan lopulta aurinkolasit pois ja hieron vähän silmäkulmiani. Ehkä minä kestäisin ilmankin niitä, ainakin niin kauan kun valo ei osuisi suoraan silmiin.
Vilkaisen jälleen Irwiniin, jolloin hän mainitsee jotain ilmeisestikin eläinkaupasta. Rapsutan hieman hajamielisesti päälakeani ja mietin hetken.
"Saattaa olla siinä ehkä kortteli ennen mun kämppää", sanon sitten hieman venyttelevään sävyyn, yrittäen hieman ravistella muistiani.
"Itellä ei tosin oo tarvetta käydä niin en oo ihan varma. Mut muistaakseni", jatkan sitten ja suin muutaman kerran leukapartaani.

[Zarroc]

"Okei", vastasin miehelle, joka tuntui yllättävästi muistavan kauppojen sijainnit, joita ilmeisesti ei tarvinnut yhtään mihinkään. "Jätänkö sinut jonnekin kadunvarteen?"
Tiedustelin ajaessani eteenpäin. Eläinkauppa, jep. Se oli nyt nähty, joten voisin kohta palata takaisin sen tykö. Ensin pitäisi vain saada tämä aurinkolasipäinen narkkarihyypiö ulos autostaa.

Toisaalta, jostain hyvin kummallisesta syystä viihdyin tämän kyseisen hyypiön kanssa, joten ehkä hän ei loppujen lopuksi ollut ihan niin paha, kuin olisi voinut.

[kujakettu]

Irwin kysäisee jättääkö hän minut kadunvarteen ja rapsutan vähän ohimoani.
"Vaikka. Ihan miten susta tuntuu, sähän se tässä mua kyyditset ympäri pitäjiä", tokaisen huvittuneesti.
Eläinkauppa näytti tosiaan olevan siinä missä muistinkin sen olevan, kotiini ei siis olisi enää pitkälti. Asema näkyi jo edessäpäin ja asuntoni oli juuri sitä vastapäätä. Huonokuuloisen onnea, minua ei haitannut tippaakaan asua aseman vieressä koska harvoin edes kuulin junien ääntä. Tai bussien joita lähti myös aseman edestä varsin tasaiseen tahtiin.
"Asun ihan tossa kadun vastakkaisella puolella asemasta, jätä vaikka siihen johonkin."

[Zarroc]

Nyökkäsin miehen ohjeistukselle ja kaarsin paremmin kadunvarren viereen. Pysäytin auton sopivaan kohtaan missä en hirveästi ehkä häiritsisi liikennettä ja katsahdin sitten Anaan.
"Muista myös laittaa sitä ruokaa", hymähdin. Miehen jokseenkin riutuneen olemuksen perusteella hän ei todellakaan muistanut tehdä niin tarpeeksi usein.

Vilkaisin taustapeiliin, joku urpo oli jäänyt taaksemme odottamaan ja tajusin laittaa vilkun päälle niin, että se älyäisi mennä ohitse. Vihasin liikennettä ja ihmisiä niin paljon toisinaan, että ihmettelin miten kykenin edes lähtemään lintukodostani.

[kujakettu]

Irwin ajaa autonsa kadunvierukselle ja vilkaisen häneen.
Muista myös laittaa sitä ruokaa.
Naurahdan vähän.
"Joo, pitää laittaa", sanon sitten, avaan oven ja jätän sen auki kun avaan takaoven ottaen kauppakassini takapenkiltä. Nostan kauppakassit kadulle jalkojeni viereen ja suljen takaoven, mietin tovin ja kaivan sitten housujeni taskusta lompakon josta kaivan paperisen kortin.
Vilkaisen korttia sekunnin, sitten tulen vielä etupenkin ovensuuhun.
"Jos tulee tarvetta tatuoinnille. Saat alennusta", sanon virnistäen hieman ja ojennan käyntikorttia miehelle. Työpaikkani oli Welldonin ohi, täpärästi Foxwoodin puolella, ja siitä mukava että vaikka töitä riitti, niin siellä ei ollut yhtä ahdistavan ruuhkaista kuin keskustassa päivisin. Kortissa luki koko nimeni, Anatoly Olesky, liikkeen nimi, sekä luonnollisesti puhelinnumeroni ja sähköpostini. Jokin tässä tyypissä oli sen verran mielenkiintoista että ei minua välttämättä haittaisi vaikka hän ottaisi yhteyttä muuten vainkin.

[Koska olin laiska ja yritin nyt saada postattua tän viestinkin joskus ni en sitä liikkeen nimeä just tähän hätään jaksanut miettiä, mietitään kunha joudetaan ellet saa ite valaisevaa ideaa 8'DD]

[Zarroc]

Yllätyin hieman, kun mies otti kauppakassit takapenkiltä ja ojensi minulle sitten käyntikorttinsa. Otin sen vastaan nyökäten rauhallisesti. Vai vielä alennusta? "Jos löydämme minusta paikan, mihin naulata", totesin huvittuneena.

Laitoin kortin auton keskikonsoliin ja nappasin vierestä omani, ojentaen sen miehelle. Korttini oli musta, mikä yllätys, mutta siinä oli hopeinen teksti ja ympärykset sekä hyvin pelkistetty pistoolin kuva takapuolella. Perustiedot kuten nimi, osoite, puhelinnumero ja niin edelleen löytyivät sentään myös.

"Jos ikinä tulee tarvetta aseille", totesin päätäni hieman kallistaen. Teinhän minä harrastuksena veitsiäkin, sekä keskiaikaismiekkoja ja haarniskoita, mutta jotenkin minusta tuntui, ettei Ana ollut ihan sellaisilla festareilla käyvää tyyppiä.

[kujakettu]

"Kyllä sitä aina joku kohta löytyy", sanon huvittuneisuutta äänessäni ja mittailen miestä katseellani. En kyllä ollut yllättynyt ajatuksesta että miehellä varmaan mustetta itsessään jo riitti, olihan sitä itsellänikin jonkin verran. Näin syysssäällä niistä ei tosin juurikaan näkynyt kuin linnut kaulassani.
Pieneksi yllätyksekseni Irwin puolestaan kaivaa oman käyntikorttinsa ojentaen sen puolestaan minulle. Vilkaisen sitä. Währn, ai, se se outo sukunimi oli. Mistä lie sitten oli kotoisin, ehkä sekin selviäisi joskus.
Jos ikinä tulee tarvetta aseille. Kohotan hieman kulmiani, mieleni vaeltelee hetken. Ehkäpä hyvinkin.
"Pidetään mielessä", totean ja laitan kortin taskuuni.
"Kiitti kyydistä. Ehkä törmäillään", sanon sitten lasken aurinkolasit takaisin nenälleni, isken tupakan taskustani huuleeni ja suljen oven kättäni heilauttaen. Sytytän röökin päästyäni autosta katukiveykselle, nostan kauppakassit maasta ja vilkaisen vielä lyhyesti autoon päin. Sitten lähden kulkemaan painavien kantamuksieni kanssa kotioveani kohti.

ANA poistuu.

[Thänks!]

[Zarroc]

"Ehkä", vastasin nyökäten ja odotin, että hän sulki oven. Seurasin katseellani, että mies pääsi turvallisesti katukivyksen toiselle puolelle ja vasta sitten vaihdoin vilkun toiseen suuntaan. Kaarsin takaisin liikenteen sekaan ja hain katseellani paikkaa, missä voisin tehdä hallitun u-käännöksen ja palata sen eläinkaupan luokse.

IRWIN POISTUU.
kiitokset :3