Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03 Loka 2016, 21:02

Nyökkäsin hänen vastauksilleen ja jatkoimme jälleen hiljaisuudessa. Katu vietti vain loivasti alaspäin ja Kotka vaikutti hämmnentyneelle niin kovin leppoisasta tahdista, mutta uskoin, ettei sillä ollut mitään valittamisen aihetta.
Silmäilin ympäristöämme, mutta meidän kulkuamme valaisivat vain hyvin harvat katulamput, jotka nekin tuntuivat palavan vähän pätkien. Varsinainen aavekaupunki, ainakin tässä osassa.

Lopulta pääsimme risteykseen ja lähdimme ylittämään tietä, jotta pääsisimme edes oikeaan suuntaan pysäkin kanssa. Vilkaisin hevosen selkään, jossa Ana huojui, mutta en ainakaan erottanut mitään tippumisen merkkejä, joten kaipa tämä oli onnistumassa. Matkaa ei olisi enää kuin kolmesataa metriä.

Kotkan kaviot napsahtelivat roudassa vääntyilemään päässeeseen asfalttiin kovin yksinäisen kuuloisesti.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 03 Loka 2016, 21:12

Kulkumme jatkui rauhassa ja hiljaisuudessa, mitä nyt minun päätäni alkoi taas jyskyttää. Montakohan päivää menisi että selviäisin takaisin elävien kirjoihin? No, onneksi huomenna oli sunnuntai, voisin ainakin sen suosiolla maata paikallani, juoda vettä ja ehkä syödä jotain. Milloinkohan olin edes viimeksi syönyt? En varmasti ollut tuonne talonromuun raahannut ruokaa mukanani, tai ainakin epäilin asiaa vahvasti.

Onneksi kuuloni sentään oli heikon puoleinen niin kavioiden kopina asfalttiin ei kuulostanut niin pahalta krapulaisen korviini kuin se suinkin olisi voinut.
"Oletko muuten täältä?" kysäisin sitten lopulta, tarkkailtuani aikani viikinkimiehen edessä kulkevaa jykevää selkää ja pitkiä kiharoita. Hän ei jotenkin oikein tuntunut sopivalta mihinkään vilkkaaseen kaupunkiin, vaikka tällä hetkellä ainakin tämä osa kaupungista oli kaikkea muuta kuin vilkas.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03 Loka 2016, 21:15

Ana kuului kysyvän minulta jotain, tai ainakin oletin, ettei hän puhunut hevoselleni.
"En oikeastaan", vastasin hetken pohdittuani. Niin, tavallaan en. "Asun 30 kilometrin päässä Dockstonista."

Edelleen, minä löydyin osoitekirjasta. Ei ollut kauhean hankalaa jäljittää minua, joten sama oli puhua tottakin. En tosin uskonut, että miehestä olisi kovinkaan potentiaaliseksi asiakkaaksi, mutta silti.
"Mitä teet työksesi?" kysyin vastakysymyksen, vaikken ollut ihan varma oliko tuttavuuteni kovinkaan terve mieleltään tai muulta kunnoltaan työskentelemään. Mulkaisin Kotkaa, joka nyhti päätään hieman. Verkkainen tahti ei selkeästikään kelvannut sille pitkiä aikoja kerrallaan.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 03 Loka 2016, 21:21

Kun mies sanoo että asuu muutamien kymmenien kilometrien päässä Dockstonista, en oikeastaan ole yllättynyt. Eiköhän pieni erakkous sopinut hänelle, hän ainakin vaikutti siltä. En osaa oikein vastat miehen sanoihin mitään, mutta jotenkin luulen että se ei haittaa häntä tippaakaan.
Sen sijaan yllätyn kun hän kuulostaa kysyvän minulta jotain. Miltei hetken jo mietin josko vain kuvittelin omiani, kun kavioiden kopina sotki ääniä ja muuta, mutta tosiaan kuulosti siltä että hän kysyi mitä teen työkseni.
"Olen tatuoija", sanon sitten.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03 Loka 2016, 21:25

"Olen tatuoija", hymähdys karkasi huuliltani ja laskin katseeni hetkeksi maahan. Miksen ollut millään asteella yllättynyt? Tietysti se oli vain stereotypiaa, että tuonoloiset hiipparit olivat yleensä tatuoijia, lävistäjiä tai muita vastaavia, mutta silti.

Halusin silti tiedustella vielä jotain, vaikken oikeastaan tiennyt kiinnostiko minua. "Oletko hyväkin?"

Kukapa kissan häntää heiluttaa, ellei kissa itse. Pysäkki alkoi lähestyä meitä, sen päällä oli jopa toimiva katulamppu, mikä aiheutti minussa arvostavan silmäyksen siihen suuntaan. Missään ei näkynyt ristin sielua, mutta bussiaikataulu lasikopin seinässä näytti verrattain tuoreelta.

Kotka seisahtui vierelleni, kun olimme parin metrin päässä kopista ja käännyin katsomaan Anaa. Pääsisiköhän se omin avuin alas tuolta?
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 03 Loka 2016, 21:35

Olen yllättynyt kun Irwin vielä jatkaa keskustelua.
Oletko hyväkin? Kallistan hieman päätäni mietteliäästi, vain todetakseni että krapulaisena hevosen selässä se ei todellakaan ole hyvä idea ja suoristaudun nopeasti.
"Suhteellisen", vastaan tovin mietittyäni.
"Ainoa asia mitä osaan oikeastaan", jatkan sitten hymähtäen.

Pääsemme kuin pääsemmekin bussipysäkille asti, eikä sekuntiakaan liian aikaisin. Krapulaisena ratsastusseikkailut oli parasta pitää lyhyinä, sen tunsin vatsanpohjassani.
Hevonen pysähtyy ja vilkaisen alas. Matka näyttää inhottavan pitkältä mutta toisaalta tuntui typerältä pyytää mieheltä apua hevosen selästä laskeutumiseen.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03 Loka 2016, 21:38

"Hyvä että edes jotain", totesin mutkattomaan sävyyn. Hevonen lepuutti päätään kylkeäni vasten selkeästi mukavuudenhaluisen oloisena, enkä olisi halunnut mainita sille, että matkaa kotiin oli vielä.
"Tarvitsetko auttavaa kättä?" kysyin hetken kuluttua, kun Anan matka alas selästä ei tuntunut edistyvän yhtään mihinkään suuntaan. Toisaalta ymmärsin sen ihan hyvin, mikäli miehellä oli puoliksikaan niin heikko olo, kuin mille hän vaikutti ulospäin.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04 Loka 2016, 19:45

Naurahdan miehen kommentille.
"Varmaankin joo. Ainakin hengissä pysyy kun jotain osaa", hymähdän sitten.

Vilkuilen alas hevosen selästä epäluuloisesti, arpoen selviäisinkö kaikki raajat yhtenä kappaleena. Kun mies sitten kysyy tarvitsenko apua, pienen hetken mieleni tekee itsepäisesti todeta että en. Heikotukseni on kuitenkin toista mieltä ja antaudun saman tien.
"Varmaan joo", totean sitten alistuneena kohtalooni.
Varovaisesti nostan toisen jalkani hevosen selän yli ja toivon, että Irwin pitää huolen etten vain liu'u suoraan alas asfaltille.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04 Loka 2016, 19:50

Ana tuntui pohtivan ehdotustani hetken aikaa, kunnes totesi, että varmaan tarvitsee apua. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnostanut olla ottamassa ketään kiinni, kun tämä tiputtautuisi hevosen selästä alas, mutta toisaalta minua ei myöskään kiinnostanut kärrätä tiputtautujaa sairaalaan kallonmurtuman takia.

Eli tämä oli todennäköisesti pienempi, helpompi ja nopeampi paha. Niinpä liikuin lähemmäs miestä ja katselin arvioivasti hänen asentoaan. Kerrankin olin iloinen omasta koostani, kun otin Anaa kiinni suurinpiirtein vyötärön kohdilta ja helpotin hieman alastuloa. Eli toisinsanoen stoppasin liu'un ennen kuin hän osui maahan suoraa kyytiä.

Heti, kun mies oli kuitenkin saanut jalkansa tukevasti maahan, päästin irti ja siirryin takaisin Kotkan pääpuoleen. Hevonen oli tuijotellut tekemisiämme koko tämän ajan tavalliseen tapaansa varsin flegmaattisena.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04 Loka 2016, 20:09

Irwin pitää onneksi huolen etten tömähdä suorin tein maahan, vaikka kaikista siroin alastuloni ei varmasti siltikään ole. Kun olen vihdoin alhaalla, olen huomattavan kiitollinen siitä että ei tarvitse tällä kertaa ratsastaa tuon enempää. Sillä jos selviäisin koko bussimatkan ilman pahoinvointia kotiin, se olisi jo saavutus.
Kaivan housuntaskusta vesipullon ja hörppään loput vedet pois. Pullon laitan takaisin taskuuni. Sitten taputan hevosta lavasta, ainakin se oli ollut hyvin rauhallinen koko matkan.

Vilkaisen tyhjää bussipysäkkiä ja sitten viikinkimiestä. Hieron vähän ohimoitani, sitten pyyhkäisen taas hiuksia silmiltä.
"Kiitti. Oot ollut suureksi avuksi tänään", sanon sitten miehelle. Mieleni teki jo todella tupakkaa mutta kaipa kestäisin odotella kunnes mies ja hevonen olisivat menneet menojaan.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04 Loka 2016, 20:15

Miehen kiittäessä minua hymähdin hieman ja katselin maahan. Niin, kai minä sitten. Tein vain sen, mitä yleensä ihmisten pitäisi tehdä, vaikka ihan oma ongelmansa Anan jama toisaalta oli ollut.
"Kehoitan välttämään viikon putkia", totesin ja keräsin vähän ohjia käsiini miehen siirryttyä sivummalle. Kotkan pää heilahti jälleen ylös ja se silmäsi minua pitkään, kun nostin jalkani jalustimeen.

Ori korskahti ja steppasi muutaman askeleen, kun heilautin itseni sen selkään. "No, olepa", toruin sitä ja kiristin vähän ohjaa, ettei se ollut heti menollaan. Elukan korvat vääntäytyivät taaksepäin, kun se jäi seisomaan ja odottamaan, mitä siltä haluaisin.
Vedin takin kaulukset paremmin pystyyn ja tarkistin, että huivi oli kunnolla aloillaan. Kun olin tyytyväinen olooni loin katseeni alas Anaan.

"Turvallista matkaa", huomasin toteavani ja nyökkäsin lyhyesti. Vasta sitten käänsin Kotkan takaisin tulosuuntaamme ja kannustin sen raville. Hevonen lähti kiihdyttämään päätään viskellen ja tiesin, että tuskin olisimme kotona ennen puolta yötä.

IRWIN POISTUU.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tuntematon huutaa nimeään, ei kukaan ole kuulemassa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 05 Loka 2016, 18:13

Naurahdan vähän kolkosti kun mies kehottaa välttämään viikon putkia. En vastaa mitään, nyökkään vain. Nojaan bussipysäkkiin edelleen hieman epävarmana miten pitkään pysyisin omin jaloin pystyssä.

Kun Irwin on selvinnyt kunnialla hevosensa selkään ja saanut sen aloilleen, hän katsoo minua.
Turvallista matkaa.
"Kiitos", vastaan hänelle ja seuraan kun tämä kääntyy hevosensa kanssa ja lähtee pois.
Kun en enää kuule puolikuuroilla korvillani kavioiden ääntä, kaivan housujen taskusta tupakka-askin ja poltan vihdoin sen kauan kaipaamani röökin.
Kotona taitaisin ensimmäisenä suoria suihkuun.

ANA "poistuu".
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Edellinen

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron