Pyydä multa anteeks kunnolla

[Zarroc]

"Tekisitkö todella niin?" kysyin enkä ollut ihan varma olinko tosissani huolestuneen äänensävyni kanssa. "Entä jos jätämmekin leffan väliin ja raahaan sinut suoraan sänkyyn?"

Odotin jopa melkein jännittyneenä miehen vastausta ja vilkaisin vaistomaisesti Hafniin. Se nukkui edelleen kuin pieni porsas, mikä rauhoitti mieltäni edes vähän.
Mainokset loppuivat ja huomasin katselevani elokuvan alkukohtausta edelleen odottaen mitä hän mahtaisi vastata minulle.

[Sussu]

Sebastian sanoo jotain siihen sävyyn, josta en ota oikein selvää.
Tunnen oudon tunteen mahanpohjassani hänen ehdottaessa, että hän vain raahaisi minut suoraan sänkyynsä.

"Ei... En minä niin tekisi", naurahdan. En kai. Olisihan se vähän ikävää toimintaa paeta vähin äänin paikalta.
"Mutta kyllä sekin käy, jos haluat niin." Oudo tunne jatkuu mahanpohjassani. Elokuva alkaa taustalla, kun käännyn paikallani paremmin Sebastianin puoleen voidakseni suudella hänen kaulaansa lyhyesti.

"Miten vain haluat." Oloni on hieman epämukava, mutta mukavalla tavalla. Ristiriitainen.
Katsahdan Sebastianin silmiin.

[Zarroc]

Melkein yllätyin miehen rohkaistuessa hieman ja hymyilin vähän.
"Selvä sitten", sanoin ja nyökkäsin jopa vähän. Kohotin molemmat käteni hänen leukaperilleen ja suutelin lyhyesti kuin testatakseni sitä miten nopeasti jomman kumman pokka pettäisi ja meitä alkaisi naurattaa.

En laskenut irti hänen kasvoistaan vaan katselin itse asiassa melko läheltä silmiin. Jostain syystä oli ihan helvetin vaikea olla enkä tiennyt johtuiko se siitä, että sydän hakkasi aivan epätasaista tahtia vai vaan siitä, etten ollut ollut tässä tilanteessa pitkään aikaan.

Ainakaan selvinpäin, muistin lisätä mielessäni ja hymyilin jokseenkin vinosti.

[Sussu]

Sebastianin suudellessa minua oloni käy entistä oudommaksi. Vastaan suudelmaan, suljen silmäni ja hetkeä myöhemmin avaan ne taas kohdatakseni hänen katseensa.

"Pahoittelen kysymyksen henkilökohtaisuutta, mutta kutsutko tapaamiasi miehiä useinkin kotiisi koiriensa kera?" kysyn vinosti hymyillen.
En oikein tiedä, haluanko tietää vastausta, mutta kysyn silti. Koska tämä ei ole lainkaan ainakaan minun tapaistani.

[Zarroc]

"En tunne miehiä joilla on koira", vastasin Leonhardin erikoiseen kysymykseen ja hymyilin itsekin vähän samaan tapaan. "Tuletko yleensä miesten luokse koirasi kera?"

Koirat taisivat olla meidän tämänhetkisessä suhteessamme se kaikkein vähiten vaikea tekijä ja se jokseenkin huvitti minua. En oikeastaan tiennyt odottaisinko vastauksen hölmöön kysymykseeni, mutta kiedoin kuitenkin sormiani miehen niskahiuksiin vetäen häntä hitaasti lähemmäs.

[Sussu]

Pudistan lyhyesti päätäni.
"Yleensä eläinklinikalle tulevat miehet eivät ole kiinnostuneita tapaamaan minua myöhemmin koirapuistossa, eivätkä varsinkaan halua viedä minua sen jälkeen ravintolan kautta hotellihuoneeseen", naurahdan hiljaa.

Suljen hetkeksi silmäni, kun hänen sormensa ovat niskahiuksissani ja hän vetää minua lähemmäs.
"En siis ole tottunut tällaiseen." Muttei tämä haittaakaan minua. Ei missään nimessä.

[Zarroc]

"Voit lopettaa milloin haluat", sanoin matalaan sävyyn kun hän sulki silmänsä ja mitä ilmeisemmin antautui kosketukselleni. Hymyilin hiljaa suudellessani häntä uudelleen, sormet ehkä tiukemmin hänen niskahiuksissaan, toinen käsi alaselällä vetämässä miestä itseäni vasten.

Hafni kuului huokaisevan lyhyesti, ehkä vähän turhautuneesti, mutta en antanut sen haitata.
"Tätä menoa menee oikein mainio elokuva sivu suun", mutisin Leon huulille enkä tiennyt yhtään, mitä oikeastaan halusinkaan tehdä ensin.

[Sussu]

"Niin", hymähdän ja vastaan taas Sebastianin suudelmaan.

Katson miehen silmiin hänen todetessa, että tätä menoa mainio elokuva menisi sivu suun.
"Niinkö? Minä en tiedä siitä, kuinka mainio elokuva on menossa, joten en pistäisi pahakseni, vaikka menisikin", vastaan naurahtaen.
Tom Hanks ei tosiaan kuulu suosikkinäyttelijöihini.

"Toki voimme olla nopeita ja palata katsomaan loput elokuvasta pian."
Milloin minusta tuli tällainen?

[Zarroc]

"Nopeita?" tyrskähdin ja työnsin häntä poispäin päästäkseni paremmin istuvaan asentoon. "Tai sitten voimme olla niin hitaita, ettei tarvitse enää tälle illalle miettiä tekemistä."

En juurikaan odotellut hänen vastaustaan vaan sain itseni seisovaan asentoon ja ojensin miehelle käteni. Sohvalla minäkään en panisi, sen verran halusin peittää rakkaan koirani siveää tajuntaa. Tai no, tuskin se mitään edes tajuaisi, sohvat olivat vain uskomattoman epäkäytännöllisiä joka suhteessa.

"Voimme mennä katselemaan ihan omaa elokuvaa tuonne makuuhuoneen puolelle", hymyilin ja yritin pidätellä naurua.

[Sussu]

Kohautan taas olkiani kuullessani Sebastianin vastauksen.
"Niin, totta sekin." Ei hitauskaan minua haittaisi, vaikka kieltämättä oloni on nyt huomattavan paljon jännittyneempi kuin silloin, kun viimeksi tapasimme.
Ehkä olisi pitänyt juoda toinen kupillinen jasmiiniteetä.

Hymy kohoaa taas huulilleni, kun tartun Sebastianin käteen ja nousen sohvalta.
"Kuulostaa Tom Hanksia mielenkiintoisemmalta vaihtoehtoehdolta."

[Zarroc]

"Hyvä niin", vastasin ja vedin Leon mukanani makuuhuoneeseen. Vilkaisin vielä viimeisen kerran olohuoneessa tuhiseviin eläimiin ennen kuin suljin oven hiljaa perässäni ja työnsin miehen seinää vasten.

"No, hitaasti vai nopeasti?" kysyin painautuessani miestä vasten kädet hänen vyötärölleen kiertyen. Suutelin häntä jälleen, varmemmin ja hieman nopeammin kuin aikaisemmin. Ehkä tajutakseni todella, että hän oli jälleen kerran siinä. Eikä mikään ollut tuntunut pitkään aikaan niin helvetin hyvältä uppoutuessani kummallisen tuttuun makuun hänen huulillaan.

[Sussu]

No, hitaasti vai nopeasti?
Tunnen selkäni seinää vasten, kädet vyötärölläni ja pian hänen huulensa.

"Hitaasti... Jos et ala ajatella liiaksi televisiossa pyörivää Tom Hanksia."
Minua hymyilyttää, mutta vakavoidun pian keskittyessäni taas hänen läheisyytensä. Tavallaan olen kaivannut tätä, vaikka toisaalta sekin kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, että olisin vain unohtanut ja jättänyt soittamatta. Meni jo.

Siirrän käteni hänen alaselälleen ja huokaisen hiljaa.

[Zarroc]

"Mitä Tom Hanksia?" kysyin lähes viattomalla sävyllä liu'uttaessani käteni hänen paitansa alle. Sain mukavan otteen lonkkaluista ja näykkäisin huulia varovasti, suudellen melkein heti perään. Painoin itseni koko painollani häntä vasten antaen käsieni liukua lonkilta ylemmäs paidan alla, sitä hitaasti ylöspäin hivuttaen. Olin iloinen siitä, ettei tällä kertaa ollut kauluspantaa ja sen ikäviä nappeja.

Annoin huulieni vaeltaa miehen kaulalle ja solisluun kuoppaan purren hellästi.

[Sussu]

Tunnen käden paitani alla, jolloin minun on huokaistava taas hiljaa.
"Ei yhtään mitään", hymähdän vino hymy huulillani. Sebastian painautuu minua vasten ja silmäni sulkeutuvat lähes automaattisesti, samalla kun hänen huulensa vaeltavat kaulalleni ja solisluulleni. Värähdän taas, samalla kun sormeni painautuvat tiukempaan otteeseen hänen alaselälleen.

Ynähdän hiljaa, samalla kun käteni vuorostaan eksyvät hänen paitansa alle ja alan riisua sitä vain saadakseni nähdä taas Sebastianin vartalon.
Pääni on sekava, mutta otteeni hänestä on varma.

[Zarroc]

Leo ei juurikaan varonut liikkeissään ja ynähdin hiljaa hänen kaulakuoppaansa. Annoin hänen riisua paitani ja heitin sen nurkkaan välinpitämättömästi palauttaen käteni takaisin hänen vartalolleen. Vedin paidan hänen päältään ja suutelin kaulaa, rintaa, olkapäätä.

Minulla oli vähän outo olo kuin tekisin tätä uudestaan, mutta niin kai se ehkä menikin. Vedin miehen irti seinästä saadakseni vähän enemmän liikkumatilaa käsilleni ja vein ne hetkeksi hänen takapuolelleen kurottuen jälleen suutelemaan kunnolla. Minulla oli melkein kuuma ja mietin miten kauan pää kestäisi ennen kuin vain heittäisin hänet sängylle.