Pyydä multa anteeks kunnolla

[Sussu]

Tule tänne, kuulen Sebastianin sanovan enkä oikein tiedä, kenelle hän sanansa osoitti. Hafnille, Ricolle vai sittenkin minulle. Ainakaan koirat eivät näytä tottelevan. Rico asettuu makaamaan eteemme lattialle.
Sydämeni jättää yhden lyönnin välistä ja hakkaa sitten kovempaa siirtyessäni kovin varovaisesti Sebastiania kohden, nojatakseni miehen kylkeen.

Ehkä olisi pitänyt valita teen sijasta sittenkin viinaa. Tai edes viiniä. Hänen läheisyytensä tuntuu samaan aikaan oudolta ja mukavalta.
"No, mitä katsotaan?" hymähdän katsoessani televisioruutuun.

[Zarroc]

Leonhard näytti epäröivän ja minä mietin mitä nappia painaisin kauko-ohjaimesta, että koko talo räjähtäisi alta. Lopulta hän kuitenkin nojautui kylkeäni vasten ja minä kiemurtelin itseni hieman parempaan asentoon saadakseni käteni hänen vyötärönsä ympärille.

"No öö.. kutoselta tulee Kardashianit ja kasilta ilmeisesti Sinkkuelämää -uusinnat. Kummatko tuntuvat paremmilta?"
Minusta kumpikaan vaihtoehto ei ollut kovinkaan miellyttävä, mutta kelloa katsomatta leffan alkuun oli vielä jotain puolisen tuntia. Kai se olisi jotenkin saatava kulkemaan. Aika siis.

[Sussu]

Värähdän tuntiessani Sebastianin käden vyötäröni ympärillä, mutta oloni on silti ihan mukava löytäessäni hyvän asennon hänen vierestään.
Minua alkaa naurattaa miehen vastatessa kysymykseeni. Sinkkuelämää tai Kardashianeita... En ole kyllä sattunut seuraamaan kumpaakaan sarjaa. Ehkä huolestuttavampaa olisi, jos ne kuuluisivat lempiohjelmiini.

"Kumpikaan ei liiemmin kiinnosta minua", kohautan olkiani ja vilkaisen sitten miehen kasvoihin.
"Saat valita."

[Zarroc]

"Eikä minua", mutisin hymyillen ja kuulin Hafnin tuhahtavan nojatuolissa.
"Hafnilta tuli ainakin piste Sinkkuelämän suuntaan", totesin ja vaihdoin kanavan sille. En ollut koskaan oikeasti katsonut koko sarjaa, joten minun ei varmaan kannattaisi nytkään kiinnittää siihen mitään huomiota.

"No, oletko tehnyt mitään melenkiintoista lähiaikoina?" kysyin hetken kuluttua ja nojasin päätäni taaksepäin johonkin tyynyistä. Oli tämä ihan mukavaa, tavallaan.

[Sussu]

Sebastianinkaan tapoihin ei ilmeisesti kuulu sen koommin Sinkkuelämän, kuin Kardashianeiden seuraaminen. Pian televisiosta alkaa pyöriä Sinkkuelämää, jota olen kyllä joskus katsonut, mutten seurannut ajatuksen kanssa.
En ole ikinä ollut niin kiinnostunut sinkkunaisten elämäntavasta.

"Enpä oikeastaan", vastaan miehen kysymykseen.
"Aika samanlaista elämäni on ollut, kuin ennenkin. Työtä, Ricon hoitamista ja siinä sivussa maalaamista ja muuta turhaa..."
Käännän katseeni taas Sebastianin kasvoihin. Ei hänenkään olonsa näytä sietämättömän kovin vaikealta, vaikka olen lähellä.
"Entä sinä?"

[Zarroc]

"Hmmm", myhäilin kuunnellessani hänen selitystään enkä voinut sille mitään, että sormeni silittivät miehen kylkeä kuin ihan omiaan päättäneenä. Laskin katseeni hänen kasvoihinsa kun hän kysyi omia tekemisiäni.

"Kai normaali elämä on joskus parasta elämää", naurahdin. "En ole juuri kerennyt tekemään mitään, jouduin ottamaan tuplatyövuorot kun niin sanottu työparini katkaisi jalkansa kolme viikkoa sitten. Tippui kuulemma katolta säätäessään antennia."

Minusta se oli ollut jokseenkin huvittavaa, mutta eihän sellaiselle saanut nauraa. SIlti huvittuneen oloinen hymy pysytteli huulillani katsellessani edelleen Leonhardia.

[Sussu]

"Kuulostaa ikävältä", vastaan Sebastianille mutta silti minua hymyilyttää. Lähinnä hänen hymynsä takia, ei siksi, että minua sen koommin naurattaisi hänen työparinsa tapaturma.
Käännän katseeni hänen silmistään takaisin televisioon, kun sydämeni alkaa hakata taas kovempaa.

Katsahdan siinä samalla koiriin, jotka eivät vaikuta lainkaan niin elollisilta, kuin hetkeä aiemmin.
"Onko töissä tapahtunut sitten mitään erityisen mielenkiintoista?" kysyn hymyillen. Omat työpäiväni kuluivat lähinnä loukkaantuneiden pieneläinten hoidossa, tai rokottaessa koiria ja kissoja.

[Zarroc]

"EIkös vain", naurahdin hieman, koska Leonhard vaikutti myös hymyilevän jutuilleni. Tai sitten minulle? Mistä sitä tiesi.

"Ei kerrassaan mitään", totesin. "Kai ne jotenkin nyt keräilevät akkujaan siihen, että voivat kunnolla riehua. Kukaan ei ole yrittänyt pölliä edes dvd:tä."

Melkein surullista, päiväni menivät lähinnä jotain pesukadun vakuutussotkuja selvitellessä ja käyskennellessä ympäriinsä.

Korjasin käteni asentoa Leonhardin lantiolla ja vilkaisin koiriin. Hafni kuului kuorsaavan hennosti ja se sai minut tyrskähtämään hieman.
"Voi kun itsekin aina vain juoksisi itsensä uuvuuksiin ja kellahtaisi jonnekin nukkumaan."

[Sussu]

Nyökkään Sebastianin sanoille. Eivät hänen työpäivänsä kovin mielenkiintoisilta kuulostaneet, mutta varmasti ne olivat välillä jännittävämpiä, kuin omani.

Hymyilen jälleen miehen sanoille sen jälkeen, kun hän on korjannut kätensä asentoa.
"Minäkin toivon usein, että olisin koira. Tai kissa. Tai jokin muu pieneläin, vaikka kilpikonna", kohautan taas harteitani. Ainakaan ei tulisi ajateltua liikoja.
Niillä oli monesti enemmän elämäniloa ja vähemmän stressiä, kuin ihmisillä.

[Zarroc]

"Kilpikonna?" kysyin huvittuneesti kulmaani kohottaen. "Olisiko sen elämä tarpeaksi leppoisaa?"

Olisihan se mielenkiintoinen visio, olla kilpikonna... Ehkä en kuitenkaan tyytyisi siihen. Halusin olla jotain suurempaa, koska sitähän ihminen halusi aina olla. Paljon isompaa kuin mitä senhetkinen elämä sattui olemaan.

"Minä olisin ehkä mieluummin vaikka tiikeri tai kotka tai jokin vastaava", naurahdin. "Enpähän olisi ainakaan missään lätäkössä jumissa."

[Sussu]

Leveä hymy piirtyy huulilleni Sebastianin ottaessa aiemmin mainitsemani kilpikonnan puheeksi.
"Ehdottomasti", naurahdan.

Hän itse tokaisee, että olisi mieluummin tiikeri tai kotka.
"Onhan siinäkin järkeä", hymähdän.
"En vain ole päässyt vielä kertaakaan katsomaan tarkemmin tiikeriä tai kotkaa, niin en osaa oikein sanoa, millaista niiden elämä on. Kilpikonnana ei tarvitsisi turhia stressata."

[Zarroc]

"Totta", sanoin vähän mietittyäni. "Koalakin voisi olla aika jees, vai mitä luulet?"

En oikeastaan tiennyt miksi edes puhuimme aiheesta, mutta käänsin kuitenkin kanavan jo valmiiksi seuraavalle, nimittäin sitä ihan aktuaalista syytä kohti miksi edes olimme täällä. Sitä leffaa. En edes muistanut sen nimeä. Oliko se Ladykillers?

Tuijottelin vähän aikaa Ricoa, joka makoili lattialla. Minulla oli ihan hyvä näin, fiilis oli aika rehellisen rauhallinen ja luojan kiitos myös koirat tulivat toimeen keskenään.
"Ilmeisesti Hafni ei ole ihan niin rajavahti kuin oletin", sanoin vähän ajan kuluttua. "Tai sitten se on oikeasti tykästynyt Ricoon."

[Sussu]

Kohautan olkiani.
"Yleensä klinikalla ei näy sellaisiakaan, joten paha sanoa", naurahdan.

Sebastian siirtää puheenaiheen takaisin koiriin.
"Niin, mistäs sitä ikinä tietää, mitä noiden päässä liikkuu." Ainakin ne näyttävät pitävän toisistaan. Ei ihmekään, olivathan ne kumpikin paimenkoiria ja ilmeisesti enemmän tai vähemmän samanlaisia luonteeltaan.

[Zarroc]

En voinut mitään haukotukselle, joka otti minut yhtäkkiä valtaansa ja päättyi keveään naurahdukseen. Valuin parempaan asentoon sohvalla soluttaen itseni varmaan osittain Leonhardin alle.
"Voi olla että nukahdan", ilmoitin ja yritin tiirailla milloin elokuva alkaisi. Muutama minuutti, hmm. "Eikä se nyt johdu sinun tylsästä seurastasi."

Kurottauduin varovasti pussaamaan miehen niskaa ennen kuin nojasin päätäni takaisin tyynyihin.

[Sussu]

"Minun tylsästä seurastani?" toistan jopa vähän närkästyneeseen sävyyn, mutta silti huvittuneesti.
Värähdän taas tuntiessani huulet niskassani.

"Kai minä sitten herätän sinut jossain vaiheessa", hymähdän. Ei minuakaan liiemmin Tom Hanks kiinnosta, mutta en tunne itseäni enää niin väsyneeksi, että nukahtaisin tähän sohvalle.
"Tai sitten otan koirani ja poistun paikalta vähin äänin."