Pyydä multa anteeks kunnolla

[Zarroc]

"No kun sattui tarjous kohdalle niin mikseipä siihen tarttuisi", sanoin ja kohautin olkiani. Oli tullut hyvään saumaan, olisin ollut typerä ellen olisi sanonut ottavani taloa.

Leonhard sanoi teen käyvän hyvin ja minä hymyilin vähän. En ollut kauhean yllättynyt, mutta toisaalta se varmaan tekisi ihan hyvää minullekin.

Laitoin vedenkeittimen päälle ja ladoin pöytään ne neljä erilaista teelaatua mitä minulla oli. Vihreää teetä sitruunana ja jasmiinina sekä mustaa teetä kahtena muuna, toinen taisi olla lakritsi ja toinen joku muu.

En oikeastaan tiennyt miten ihmiset joivat teensä, joten haeskelin pöytään lusikat, maidon, hunajan ja sokerin ihan kaiken varalta vilkaisten sitten ulos.
"Ne taitavat viihtyä", sanoin hymyillen, koska Hafni jahtaisi Ricoa ympäri etupihaa. Ehkä ne kohta väsyisivät.

[Sussu]

"Aivan", vastaan Sebastianin sanoihin talosta ja mietin samalla, viihtyisinkö itse yksin näin suuressa talossa. Ehkä, ei ole tullut kokeiltua.

Seison paikallani ja vain katselen, kuinka mies laittaa vedenkeittimen päälle ja alkaa laitella pöytää valmiiksi teen juomista varten.
Katseeni kääntyy ulos Sebastianin tokaistessa, että ne taitavat viihtyä.
"Siltä minustakin näyttää", naurahdan. Itse asiassa näky Ricosta ja Hafnista tekee oloni iloiseksi. Ne todellakin näyttävät viihtyvän.

"Saapahan Ricokin juosta pitkästä aikaa irti."

[Zarroc]

"Se tuntuu olevan Hafninkin päivän kohokohta", hymyilin ja kuuntelin vedenkeittimen napsahdusta kun se ilmoitti, että vesi olisi kuumaa. Vilkaisin vielä kerran pihalle, Hafni näkyi haukkuvan ja hyppivän paikallaan, kirmaten sitten äkkiä näköpiirini ulottumattomiin. Todennäköisesti se juoksi suoraa kyytiä takapihalle viihdyttämään itseään mikäli Rico ei seuraisi perässä.

Kaadoin vettä kahteen kuppiin ja istahdin sitten ikkunapuolelle pöytää, heittäen veden sekaan lakritsin makuisen teepussin. Se tuoksui hyvältä, join sitä varmaan vain ja ainoastaan siitä syystä.
"Käyttekö Ricon kanssa jossain näyttelyissä tai muissa?" kysyin hetken kuluttua sekoitellessani vielä hunajaa teeheni.

[Sussu]

Istun pöytään vasta Sebastianin jälkeen, ja katson, mitä pöydässä on. Päädyn jasmiiniteehen, jos se vaikka rauhoittaisi oloani tai jotain.
Uitan pussia vedessä ja katsahdan sitten pihalle. Sebastianin sanat saavat vaaleiden silmieni katseen palaamaan hänen kasvoihinsa.

Pudistan päätäni.
"Ei ole tullut käytyä... Joskus sen ollessa pentu, muttemme oikein innostuneet siitä", hymähdän.
"Teen vapaa-ajallani mieluummin jotain mikä ei liity niin vahvasti eläimiin, kun niitä näkee töissäkin." Mietin hetken aikaa, pitäisikö kertoa tämänpäiväisestä potilaasta. Päätän kertoa.

"Itse asiassa tänään klinikalla oli valkoinenpaimenkoira, josta mieleeni muistuikin Hafni."
Ja niin minä päädyin sitten soittamaan, ja tässä sitä ollaan.

[Zarroc]

"Mjoo, en minäkään niistä oikein perusta", totesin Leonhardin vastattua ja hymähdin vähän. "En oikein usko, että Hafni jaksaisi olla kovinkaan nättinä paikallaan."

Ihan kohta se tulisi tyrkkimään etuovea tassullaan, jos laskin aikamäärän oikein. Odottelin sitä melko innolla, koska se olisi juossut kaiken hirvittävän virtansa pois ja menisi ehkä nukkumaan olohuoneeseen kaverinsa kanssa.

Vielä niin ei kuitenkaan käynyt, joten kai niillä jostain pattereita riitti.

"Todellako?" virnistin kuullessani Leonhardin kertovan senpäiväisestä potilaastaan. "Minä jo mietinkin, että onko koirani oikeasti ainoa, jonka kuulumiset haluat tietää."
Enkö aiheuttanut minkäänlaista riippuvaisuusreaktiota?

[Sussu]

"Ei Ricokaan oikein välittänyt siitä seisoskelusta", hymähdän.

Sebastian sanoo miettineensä, onko hänen koiransa tosiaan ainoa, jonka kuulumisista olen kiinnostunut. Vino hymy käy huulillani.
"Kuten sanoin, voit sinäkin kuulumisia kertoa. On mahtanut pitää kiirettä, kun et ole kerennyt soittamaan."
Taas se pistävä sävy äänessäni, jolle en mahda mitään. Mutta hymyilen edelleen.

Kaadan teeheni tilkan maitoa.

[Zarroc]

Uskoin hyvin, ettei Rico varsinaisesti halunnut seisoskella paikallaan. Leonhardin seuraavissa sanoissa kuulin kuitenkin melko pisteliään äänensävyn ja se sai kasvoni vakavoitumaan ihan eri tavalla.
"Ei sitä aina muista", sanoin melkein viileästi ja toivoin, että tee olisi jo maistunut jollekin, mutta arvasin sen olevan vielä laimeaa. "Eikä edes kerkeä."

Kuulin Hafnin hakkaavan etuovea ja seuralaiseeni katsomatta nousin ylös pyyhältäen ovelle, laskien kaksi onnetonta, hikistä otusta sisään. Hafni läähätti kieli maassa asti roikkuen ja meni samantien keittiöön kiehnäämään Leonhardin jalkaa vasten.
"Näyttää pitävän sinusta edelleen", hymähdin istuutuessani takaisin pöydän ääreen ja maistaessani viimein teestäni.

Vieläkin liian laimeaa.

[Sussu]

Hymähdän Sebastianin sanoille. Ei muista eikä kerkeä... Kärsikö hän varhaisiän dementiasta vai oliko hänellä tosiaan niin paljon kiireitä?
Ihan miten vain. Mies ei vaikuta turhan innokkaalta kertomaan enemmän kuulumisistaan.

Sebastian lähtee avatakseen oven koirille. Hafni tulee luokseni ja käännyn paremmin koiran puoleen rapsuttaakseni sitä kaulasta molemmin puolin.
"Näköjään", naurahdan. Rico tulee luokseni pian toisen paimenkoiran jälkeen, tönii hetken käsiäni ja siirtyy sitten haistelemaan Sebastiania.

Rapsutan valkoista koiraa vielä hetken, ennen kuin katson taas Sebastianiin. Odottaen, että hän sanoisi jotain.

[Zarroc]

Miten minusta tuntui, että kaikki meni vähän vaikeaksi sen jälkeen kun vastasin hänen piikittelyihinsä? Annoin Ricon tulla luokseni ja ojensin käteni koskettaakseni koiran poskea ja korvantausta, mutten tiennyt oikeastaan miten se siihen reagoisi. Hafni oli aivan elementissään, istua lösötti varmaan Leonhardin jalan päällä ja nautti selkeästi huomiosta.

"Telkkarista taitaa tulla joku leffa tunnin päästä", sanoin hetken aikaa lusikkaani kupin pohjaan tökittyäni. "Olikohan Tom Hanksin. Jäätkö katsomaan?"

En tosin tiennyt miten aioimme ryhmittyä olohuoneeseen, koska Hafni kiipeäisi varmasti nojatuoliin ja sohvani oli juuri ja juuri kahden ja puolen ihmisen istuttava. Nostin katseeni pöydän pinnasta Leonhardiin ja hymyilin vähän.
Ehkä se siitä?

[Sussu]

Hetken hiljaisuuden kuluttua Sebastian alkaa puhua jostain telkkarista tulevasta elokuvasta. Tom Hanksin elokuvasta. En tiedä, onko tilanne huvittava vai pelkästään kiusallinen.
Kohautan aluksi harteitani, hämmennän kupissa olevaa teetä lusikalla ja vastaan sitten.

"No, mikä ettei. Ei minulla mikään kauhea kiire poiskaan täältä ole. Eikä varmaan Ricollakaan."

Hymyilen taas pienesti katsoessani Hafnia, joka istuu jalkani päällä. Rapsutan sitä jälleen.

[Zarroc]

Tässä ei nyt ollut mitään järkeä.

Huokaisin hiljaa. Hän sentään vastasi jäävänsä, mutta silti tilanne oli jotenkin helvetin outo.

"Sori, kun en soittanut", sanoin lopulta kun olin saanut tuhottua puolet teestäni. Tuijotin sitä kohtaa pöydässä, missä pöytäliinan olisi varmaan pitänyt olla. "En oikein kerennyt ja tiedätkö, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän pelkää."

Naurahdin melkein ja Rico vilkaisi minua jotenkin oudosti. Tai sitten se vain näytti oudolle, koska se ei ollut samanlainen tylppänaamainen otus kuin Hafni oli. Paimenkoirani oli liuennut hitaasti makaamaan Leonharin jalkojen juureen ja sen silmät seurasivat minua koko ajan tarkkaavaisesti, vaikken juuri liikkunut yhtään mihinkään suuntaan.

[Sussu]

Sebastian lopettaa säästä, koirista ja elokuvista puhumisen, ja sanoo sen sijaan sori. En oikein tiedä, halusinko kuulla sen vai en.
Mitä ilmeisimmin olin piikittelylläni tehnyt hänen olonsa niin epämukavaksi, että hän katsoi paremmaksi pyytää anteeksi. Katson pöytään tuijottavaan mieheen, vilkaisen sitten teeheni, ja hetkeksi jäädyn paikalleni.

"Ei se mitään", sanon lopulta.
"Tiedän kyllä. Olisinhan minäkin voinut soittaa jo aiemmin, jos... no, niin." Jos olisin uskaltanut.

"Olen joka tapauksessa positiivisesti yllättynyt siitä, että kutsuit meidät vierailulle", naurahdan vähän. Olisinko itse uskaltanut ehdottaa tapaamista tälle illalle? Tuskin.

[Zarroc]

"Hm", vastasin, koska oli niin helvetin vaikea keksiä mitään fiksua sanottavaa. Nousin ylös ja käänsin selkäni kaikelle kaataakseni teen viemäriin. Jossain se kuitenkin lämmitti, kun Leonhard naurahti vähän. Lämmitti juuri sen verran, että pelotti ihan helvetisti.

"Niin kai", totesin kaiken päässä myllertävän sijaan ja vilkaisin olohuoneen suuntaan. "Kai tuonne voi jo mennä, ainahan sieltä jotain tulee."
Sanoin, enkä tiennyt oikeastaan tarkoitinko edes televisiota tai elämääni yleisesti. En kuitenkaan liikkunut vielä minnekään vaan seisoin aloillani puoliksi häntä kohti kääntyneenä.

Hafni nosti päätään tassujensa päältä tarkkaillen tekemisiäni.

[Sussu]

Juon teeni loppuun sillä välin, kun Sebastian nousee ylös. Hän toteaa, että olohuoneeseen voisi jo mennä, jolloin minä nyökkään ja nousen itsekin.
Sebastian ei kuitenkaan lähde heti keittiöstä, vaan jää paikalleen seisomaan. Katsahdan itseäni pidempään mieheen vähän kysyvästi, mutta lähden sitten etenemään olohuoneen suuntaan.

Mittailen hetken huonetta katseellani ja menen sitten sohvalle istumaan.

[Zarroc]

Leonhard ei paljon pysähtymisistäni välittänyt, vaan luovi tiensä olohuoneeseen ja istuutui sohvalle. Seurasin hänen perässään ja kuulin Hafnin rapistelevan innokkaasti perässäni.
Koira ohitti minut kuin ralliauto kaarteessa ja loikkasi nojatuoliin hyvin tyytyväisen näköisenä. Hymähdin sille ja napsautin television päälle kauko-ohjaimesta, jonka otin mukaani sohvalle.

"Tule tänne", sanoin Leonhardille istuessani sohvan toiseen nurkkaan mahdollisimman mukavasti ja sain typerän flashbackin siltä aamulta, kun olin vielä luvannut soittavani. Ei ollut mitään hajua, aikoisiko mies mitenkään toteuttaa pyyntöäni.