Mä lupaan, sulta katkee filmi

[Zarroc]

"Tai päässä vikaa", mutisin vetäessäni takkia päälleni. Pääsimme ulos salista ja totesin, että siellä oli vielä iljettävämpi haju kuin salissa itsessään. Rasva ja popcornit ja... kai minusta oli sitten tullut vanhemmiten jonkinlainen terveysintoilija. Kummallista.
Havahduin Laurenin kysymykseen ja vilkaisin häneen.
"Autollahan minä, taas kerran", sanoin ja lähdin suuntaamaan jollain epämääräisellä suuntavaistolla toivottavasti kohti ulko-ovia, mistä pääsisi raittiiseen ilmaan. "Oletan, että tulet kyytiin."

[kujakettu]

"No sekin on paljon mahdollista", vastaan Sebastianin toteamukseen virnistäen. Päästyämme pois salista hän vastaa olevansa autolla ja kohotan kulmiani vähän yllättyneenä. Miksi en edes ajatellut asiaa? Totta kai hän oli autolla. Ei kaikilla ollut aikaa eikä jaksamusta lorvia koko päivää hitaasti kävellen keskustaan asti.
Kun Sebastian jatkaa olettavansa minun tulevan kyytiin, nyökkään vähän jäykästi ja naurahdan.
"Aa joo. Toki", sanon hänelle samalla kun astumme ulos. Nyt sitten pitäisi vain löytää se auto.

[Zarroc]

Ulkona oli jokseenkin kirkasta ja se hämmästytti minua. Tai ehkä ei olisi pitänyt. Halusin vetää käden kasvojeni suojaksi, mutta en tehnyt niin vaan jatkoin kohti nurkkausta, missä parkkipaikat sijaitsivat. Painaessani kauko-ohjaimen nappia valot välkähtivät kauempana - luojan kiitos ei kuulunut mitään typerää piippausta - ja menin siihen suuntaan varmoin askelin.

Vilkaisin taakseni varmistaakseni, että Lauren kipitti edelleen mukana.
"Se paikkahan ei tainnu olla kovin kaukana täältä? Ku menee alas tuota katua ja kääntyy vasemmalle?"

Avasin etuoven ja istuuduin autoon. Päivänäytöksen takia parkkipaikalla ei ollut onneksi edes ahdasta, joten saisin käännettyä auton varmaan ihan hyvin.

[kujakettu]

Päivänäytöksestä poistuessa oli se huono puoli että sitä ehti unohtaa että ulkona oli vielä kirkas päivä. Ulos astuamme siristän silmiäni ja irvistän päivänvalon tullessa vastaan. Sebastian painaa kauko-ohjainta ja näen kauempana välähtävät valot - sinne siis.
Seuraan rauhallisesti Sebastianin perässä autolle ja hän kysyy irkkupubista.
"Joo niin mä ainakin muistelisin. Ydinkeskustassahan se oli että eiköhän se aika äkkiä löydy eniveis."

Sebastian astuu autoon ja pienen hetken meinaan ajatuksissani mennä takapenkille ennen kuin tajuan että ei edessä ole ketään muutakaan. Niin avaan pelkääjän paikan oven ja istahdan sisälle.
"Toivottavasti se paikka muuten on auki. Mitä kello oikein on?" esitän retorisen kysymyksen ja vilkaisen kännykkääni.
"Eiköhän se auki ole, paikan pitäjä taisi muutenkin olla vähän työnarkomaani", naurahdan.
"Ja ainahan muitakin paikkoja löytyy jos ei olisikaan. Menoksi?"

[Zarroc]

"No, sinne siis", totesin ja käynnistin auton, kun Lauren oli päässyt kyytiin asti. Peruutin hitaasti pois paikalta ja käänsin auton ympäri päästäkseni takaisin liikenteen sekaan.

Pääsimme juuri ilman mitään hankaluuksia oikeaan paikkaan ja parkkipaikkakin löytyi tien toiselta puolelta. Olin melko yllättynyt sen päiväisestä tuuristani.

"Mikä näiden pienten autojen omistajia vaivaa", mutisin ärtyneenä yrittäessäni sovittaa bemariani jotenkin takaperin ruutuun. "Valloittavat koko maailman viemällä puolentoista auton paikan kököllä, joka mahtuisi puoleen ruutuun. Miten se on edes mahdollista?"

En juuri välittänyt kuunteliko mies vieressäni edes mitä kirosin itsekseni, mutta lopulta auto oli siististi ruudussa ja kävin vielä juoksemassa parkkiaikaa. Automaatitkin oli sijoitettu maailman typerimmille väleille. Ehkä tämä parkissa oleminen oli tänään se asia, mikä sattui olemaan minua vastaan.

Laitoin lapun tuulilasille ja lukitsin ovet, kun Lauren oli noussut autosta vilkaisten mieheen vain lyhyesti. Pubin ovi uloin ovi näytti olevan auki, joten oletin, että koko laitos olisi myös avoinna. Ellei omistaja pitänyt tuuletuspäivää.

[kujakettu]

Ajamme pubin tuntumaan ja minä selaan poissaolevasti puhelintani. Sähköpostin pidän edelleen kiinni koska en jaksa vielä miettiä työasioita, sen sijaan Nathan pommittaa minulle viestejä liiankin ahkerasti. Oli näköjään jo vähän paremmin hengissä, selitteli pokaamastaan muijasta sen mitä sattui muistamaan, ulisi krapulastaan ja siitä ettei tiennyt miten pääsisi kotiin kun ei ollut edes varma missä päin kaupunkia tällä hetkellä oli. Näpyttelen vastaukseksi hänelle että eiköhän taksisetä osaisi auttaa hänen ongalmaansa ja jos hän vielä tilaisi rasvamättöpizzan kotiinsa niin eiköhän se elämä alkaisi hymyillä krapulaisellekin.
Hymähdän ja tungen puhelimen takaisin taskuuni juuri kun Sebastian nurisee autojen parkeeraamisesta.
"Jaa, voi olla että ovat saaneet ajokorttinsa muropaketista. Tai lahjomalla. Tai ajavat kortitta?" tokaisen.
"Enpä minäkään varmaan kovin kummoinen kuski tosin olisi kun en ole ajanut aikapäiviin", sanon sitten puoliksi ääneen ajatellen.

Nousen autosta kun Sebastian laittelee parkkilapun tuulilasiin ja vilkaisen pubin suuntaan.
"Auki näyttää olevan", sanon hilpeästi ja lähden kipittelemään yllättävän vauhdikkaasti maihareillani pubin suuntaan, odottaen että hujoppi kyllä varmasti seuraisi.

[Zarroc]

Lauren vaikutti huomattavasti hilpeämmälle muiden ajotaitojen suhteen kuin minä, mutta se ei toisaalta ollut mikään yllätys. Meillä oli aika selkeä jako siitä, kumpi oli se hyväntuulinen yksilö. Harvemmin minä, vaikken nyt perusluonnettani kauhean ahdistuneeksi varsinaisesti tulkinnutkaan.

Ennen kuin laskin ajatukseni aaltoilemaan yhtään edemmäs lähdin harppomaan miehen perään ja työnsin samalla autonavaimet taskuuni. Tarkistin, että puhelin ja pankkikortti olivat edelleen mukana ja seurasin sitten Laurenin perässä pubin lämpimään ja hiukan hämyisään tunnelmaan.

Irkkumusiikki soi jotenkin tavallista hiljempaa tai sitten minulla ei vain oikeasti ollut enää kuuloa leffan jäljiltä. Katsahdin ympärilleni, mutta päätin pitää takin päälläni ja asetella sen viereeni vasta loossiin istuessani.

"Moi", tervehdin tiskillä olevaa naista ja hymyilin ystävällisesti. "Minulle tuo kanakori, mutta vaihdetaan ranskalaiset mieluummin salaattiin, mikäli mahdollista ja kannullinen vettä."
"Okei", nainen vastasi ja kirjoitti ylös. "Tulee kohta pöytään."

Maksettuani ruoat valitsin meille ikkunapaikan ja istuuduin mukavaan tummasävyiseen loossiin tyytyväisenä. Vatsani olikin jo sitä mieltä, että ruoka tekisi hyvää.