[Paikkana toimii Bar Ash, mukaan kujakettu ja Iris.]
ZOEY AFGELEOPE
Päässäni humisi kuin karusellissa ja maailma liikkui ympärilläni samaan aikaan liian nopeasti ja aivan liian hitaasti. Ihan kuin olisin ollut paikallani ja juossut samalla maratoonia. Minulla oli myös vähän paha olo, ei nyt sellaisella oksettavalla tavalla, mutta sellaisella, mikä kaipasi ulos ja röökille ja jotain muuta siihen suuntaan.
Olin aivan törkeän humalassa, huomasin sen kyllä hyvin itsekin, enkä tarvinnut ketään sitä ilmoittamaan. Olin tanssilattialla, mikä oli paikan nähden melko kälyinen ja huonosti ohjattu muutenkin, mutta olin silti. Siellä oli joku nuori adonis, miten lie tänne edes päätynytkään, minun kanssani ja tanssi vasten.
Ja minä mietin, että voi vittu, voi saatana, en ollut päästänyt yhtäkään miestä Rayn jälkeen lähelleni, enkä aikonut päästää nytkään. Sitä paitsi pentu olisi voinut olla lapseni.
Jätin sen sinne ja siirryin baaritiskiä kohden toivoen, että pysyisin pystyssä. Olin valinnut jalkaani tennarit, koska olin tiennyt jo tänne lähtiessäni, miten tässä kävisi.
Kopeloin vaistomaisesti taskujani, vaikka olin jättänyt nahkatakkini narikkaan ja tilattuani baarimikolta yhden vodka martinin purskahdin lohduttomaan itkuun, joka olisi saanut minut häpeämään ilman tuhtia humalatilaa.
Minun tyttäreni, minun ainokaiseni.