I never paid attention to whoever told me no

[kujakettu]

Rupean nauramaan kun Rakki toteaa että millähän hän on mahtanut näinkin pitkään selvitä hengissä. Niin no, jos nyt tämän herran, hmh, rakkimaista ulkomuotoa tosiaan katsoi ja mitä häneen nyt olin tutustunut niin ei se kyllä tosiaankaan jäänyt epäselväksi. Mutta kovin mukava kyllä pummiksi!

Puhaltelen tupakan savuja miltei nautiskeleva ilme kasvoillani ulos, ajatusteni liitäen siellä täällä, kun Rakki vastaa toteamukseeni siitä miten olimme pohjasakkaa.
"Totta, totta", nyökyttelen päätäni mieheen katsoen kun hän selvittää miten olimme urheilullisia ja minulla oli taipumusta hyväntekeväisyyteenkin. Hörppään uudelleen pullostani ja tipautan sen sitten laukkuuni korkin suljettuani.
"Pfft, ihmiset on niin tarkkoja että aina pitäisi olla niin hemmetin asiallinen. Mä olen vakaasti sitä mieltä että kaikkien pitäisi joskus kokeilla miltä tuntuu olla pilvessä. Ihan oikeasti. Sitten on niin paljon mukavampaa ja rennompaa", totean.
"Känniläisethän nyt voi ollakin joskus ihan ääliöitä. Mutta oikeesti, kuinka usein kukaan pilveä poltellut tekee mitään pahempaa kun syö hirvittävän määrän safkaa tai rupeaa selittämään maailmanrauhasta?" jatkan.
"Eikä sillä, itseäni nyt ei haittaa tosiaan ne juopotkaan. Sitä kun tuppaan olemaan sellainen itsekin. Mutta kun muita ihmisiä tuntuu närästään niin kaikki mahdollinen mistä muille tulee hyvä olo mutta joka on jotenkin niiden mielestä sopimatonta ja moraalitonta. Siksi kun ne ei itse uskalla ja kehtaa. Typerää."
Puhallan yhdet pitkät savut ulos keuhkoistani tämän mittavan puheenvuoroni päätteeksi. Minulla meinasi näköjään alkaa iskeä puhealias vaihe päälle.

Rakki tokaisee kohta että edessämme on aita, ja josko sen toiselta puolelta löytyisi se kauan kaivattu leikkipuisto.
"En tiiä, mutta mehän otetaan siitä selvää. Tule!" hihkaisen, tumppaan tupakan ja kiskaisen Rakkia kädestä, lähtien sitten juoksemaan koroissani aidalle. Vaikka vasta juostiin. Enkä tiedä onko Rakki vielä palautunut edellisestäkään. En silti murehdi sitä, en, vaan juoksen pelkästään aidalle korot villisti katua myöten kopisten.

[Sasu]

Nyökyttelen tarmokkaasti Keiran puhuessa.
"Niinpä, niinpä", totean painokkaasti johonkin väliin, koska mielestäni hän puhuu ihan asiaa.
"Jep, aina löytyy joku joka on mussuttamassa, ihan sama mitä tekee", vahvistan ja sitten virnistän. "Eikä ne yleensä lepy, vaikka tarjoaisi hörppyä tai hatsia. Ihan kummaa porukkaa."

Keira nappaa minua kiinni kädestä ja juoksee taas.
"Hei!" protestoin, mutta sitten toteankin ettei juokseminen olekaan niin kamalaa. Keiran korkojen kopina kuuluu varmaan keskustaan asti, ja rymittää minunkin askeleeni sopivasti etten kompastu jalkoihini. Heitän tupakkani menemään siinä jossain juoksun aikana, ehdin minä siitä jo ainakin yli puolet polttaa. Enkä minä joutunut siitä maksamaan itse, joten väliäkö tuolla.

Aidattu alue näyttää sitä lupaavammalta, mitä lähemmäs pääsemme.
"Hei, jes, taidettiin löytää se!"
Matalan puuaidan yli on helppo loikata. Suuntaan kulkuni saman tien kohti keinuja.

[kujakettu]

Rakki ei tunnu heti ensimmäisenä innostuvan juoksemisesta mutta en jaksa välittää. Ja kun vilkaisen taakseni niin kyllä sekin onneksi näyttää sittenkin pääseen vauhtiin. Huuliltani karkaa remakka naurahdus ja kiskaisen hiuslenkin pois hiuksistani juoksiessani niin että valtava hiuspilveni lehahtaa koko komeudessaan ah-niin-kovin-taiteellisesti valloilleen.

"Wohoo!" hihkaisen kun Rakki toteaa aitaa lähestyessämme että taisimme löytää oikean paikan. Aita on matala ja hyppään sen yli aivan ylenmalkaisella innolla - joskin päihtyneen koordionaationi ei ole aivan täydellinen ja horjahdan aika mahtipontisesti heti kun jalkani koskettavat maata aidan toisella puolella. Henkäisen kuitenkin vain syvään, pyyhkäisen hiuksia kasvoiltani ja lähden juoksemaan sitten kohti edessä olevaa liukumäkeä.
Kiipeän rappuset nopeasti ylös ja lasken sitten villisti nauraen liukumäen alas, huomaten että Rakki on suunnistamassa matkaansa keinuille.
"Hei jes, mä myös!" hihkaisen ja kapuan itseni ylös liukumäen edessä olevasta hiekasta. Siitä olikin jo aivan liian pitkään kun olin viimeksi keinunut!

[Sasu]

Keirakin suhtautuu perillepääsyyn asiaankuuluvan iloisesti, ja hyvä niin. Leikkikentän hiekka yrittää kovasti hidastaa matkantekoa, mutta selviän keinuille asti kompastumatta. Tennarit tosin ovat täynnä hiekkaa, mutta se on nyt sivuseikka. Istahdan keinuun ja alan saman tien ottaa vauhtia - ilmeisesti hiukan liian reippaasti, koska meinaan saman tien tipahtaa pois kyydistä. Kylläpäs tuo maa nyt yrittää kovasti vetää puoleensa. Homma alkaa kuitenkin sujua nopeasti vähän paremmin, vaikka samaan aikaan minusta tuntuu, että likööri on nousemassa kovaa vauhtia päähän. No, niin kauan kun en päädy hiekkaan naamalleni, kaikki on vielä suhteellisen hyvin.

Sitten minuun iskee luonnollisesti ylitsepääsemätön ja äkillinen halu hypätä keinusta, ja tietenkin myös teen sen, iloisen huudahduksen saattamana. En minä naamalleni laskeudu, vaan jalat edellä, mutta siihen onneni sitten loppuukin. Sen sijaan, että onnistuisin suoristautumaan, putoan istualleni hiekkaan.
"Au", totean hilpeästi ja nousen saman tien ylös pudistellen hiekkaa farkuistani.
"Kannattaa kokeilla", kehotan Keiraa virnistäen ja marssin suoraan takaisin keinulle. Jos ottaisin enemmän vauhtia, lentäisinköhän vielä pidemmälle...

[kujakettu]

Rakin keinuminen näyttää varsin villiltä, ja vielä villimmältä siinä vaiheessa kun mies päättää loikata pois keinusta - yllättävää kyllä ei suoraan turvalleen vaan sen sijaan suoraan persauksilleen.
Rupean nauramaan, samalla tavoitellen vieressä olevan keinun ketjua kädelläni.
"Tuo oli ainakin ihan tyylikäs performanssi hei", totean.
"Ehkä susta sais aikaseks jonkinsortin katutaiteilijan."

"Ootas, ootas, sain idean", sanon virnistellen ja sen sijaan että istuisin keinulle, isken korkean korkoni suoraan keinun istuinosalle ja kampean itseni hyvin huojuen seisaalleen keinun päälle.
"Hei katos, en sentään heti kaatunut!" ilmoitan varsin ylpeänä itsestäni, joskin minusta tuntuu hetken että päässäni meinaa hieman kieppua. En kuitenkaan jaksa välittää siitä sen suuremmin, vaan kaivan laukustani jälleen tupakka-askin ja uuden tupakan. Sitten heitän laukun maahan, pitäen toisella kädelläni koko ajan keinun ketjusta kiinni. Sytytän tupakan ja virnistän Rakille.
"Nyt on kyllä jo saavutus jos pysyn täällä pystyssä minuuttia pitempään", tokaisen.
"Mutta tätä tyylikkyyttä ei voi hei ostaa!" sanon puhaltaen savua keuhkoistani. Sitten alan varovasti liikuttamaan vartaloani jotta saisin vauhtia keinuun. Päässä tuntuu höttöiseltä ja tämä idea on ilman muuta huono, mutta juuri siksi se onkin hyvä.
Pikkuhiljaa, hieman väristen, keinu rupeaa liikkumaan. Joskaan ei aivan virtaviivaisen suoraan vaan hieman vinoon ja heiluen miten sattuu.

[Sasu]

"Jep! Oon mä joskus jotain kitaraa rämpyttänyt jossain kadunvarressa, mutta ei se oikein lyönyt leiville", kerron päätäni pudistellen. "Ehkä tällanen vähän vauhdikkaammpi esitys vetoaisi ihmisiin paremmin."
Joskaan en kyllä tiedä, kuinka monta vauhdikasta esitystä pystyn vetämään, ainakaan tässä kunnossa. Päässä pyörii ihan kiitettävästi istahtaessani taas keinuun. Onneksi minun ei kuitenkaan heti tarvitse ottaa uusintakierrosta, kun seuraan, mitä Keira oikein touhuaa. Kohotan kulmiani hänen noustessaan seisomaan keinuun korkoineen päivineen. Hän alkaa vielä polttaakin siinä seisoessan.
"Näyttää to-del-la vaaralliselta", totean. "Pitänee siis liittyä seuraan!"

Keinuun kipuaminen on kyllä hiukan haastavaa, mutta loppujen lopuksi se pysyy sen verran paikoillaan, että pääsen kyytiin. Keira on siinä kohti saanut jo oman keinunsa liikkeelle. Minäkin alan huojua, pidellen koko ajan kummallakin kädellä keinun ketjuista kiinni, mutta en yritäkään saada keinua heilumaan suoraan. Sen sijaan yritän saada sen keinumaan sivuttain, kohti Keiran keinua. Yritys onnistuu vähän niin ja näin, mutta kyllä minä kohta saisin tönäistyä naisen keinua omallani saatuani tarpeeksi vauhtia, ellei hän sitten sattuisi juuri keinahtamaan pois alta.

[kujakettu]

Rupean nauramaan kun Rakki toteaa minulle että touhuni näyttää todella vaaralliselta. Virnistellen puhallan savut ulos kun mies sitten toteaa ilahduksekseni että tottahan toki hänen täytyisi liittyä seuraan tähän vaaralliseen aktiviteettiin.

Seurailen miten mies kampeaa itsensa seisomaan omalle keinulleen. Minä olen jo saanut ihan kiitettävästi vauhtia omaan keinuuni, joskin se tuntuu menevän yhä itsepäisemmin aivan vikasuuntiin kuin mihin olisi tarkoitus.
"Näissä on selkeästi joku suunnitteluvirhe", tokaisen keinuani mulkaisten kun se huojuu ja heiluu ihan miten sattuu ja joudun tarttumaan molemmin käsin ketjuihin, tupakka toisen käden sormien välissä edelleen roikkuen. Päässäkin rupeaa nimittäin keinumaan tätä kieputusta katsellessa.
Rakinkaan meno ei kyllä näytä sujuvalta, joskin epäilen mahtoiko hän siihen pyrkiäkään.
"Mitä sulla oikein on mielessäsi, mies", sanon katsoen häntä arvioiden, yrittäen sitten saada itseni sen verran tasapainoon että saisin jälleen otettua savut tupakastani. Joskin se onnistuu hieman vain sinnepäin, niin että kaadun hieman eteenpäin keinussani, kyynärtaipeeni hankautuu kylmää keinun ketjua vasten ja isken itseäni kädellä naamaan.
"No voi helvetti", naurahdan, yrittäen jotenkin suoristella itseäni ja juuri ja juuri saaden imaistua tupakastani jälleen myrkkyjä keuhkoihini. Joskin olin varmaan myöskin tiputellut tuhkaa pitkin takkiani ja hiuksiani.

[Sasu]

"Luulen kanssa", naurahdan Keiran mainitessa suunnitteluvirheen. Ei näitä ainakaan turhan helpoksi ole suunniteltu tällaisessa humalassa olevia käyttäjiä varten. Onneksi se ei ole niinkään este, kuin vain pieni hidaste.

"Vaikka mitä", tokaisen ja virnistän ilkikurisesti. Aikeeni tosin jäävät hetkeksi toiselle sijalle, kun Keira onnistuu mottaamaan itseään. Minä nauran ääneen, ja hyvä etten lipsahda itse alas omasta keinustani.
"Hyvältä näyttää", virnuilen ja palaan taas sivuttaisen vauhdinottoni pariin.
"Koita olla tökkäämättä itteäs silmään sen röökin kanssa", kehotan.
"Tai tippumatta", lisään viattomasti, kun saan viimein keinun liikkumaan oikeaan suuntaan riittävän kovaa vauhtia, että se osuu kevyesti Keiran keinun reunaan. Seuraavalla heilahduksella onnistuisin varmaan saamaan aikaan jo vähän voimakkaamman tärähdyksen.