Snowfinch RPG

Kirjoittaja **Sasu** » 21 Heinä 2015, 20:29

Hihitän kuullessani Keiran sydämellisen toivotuksen bussikuskille. Hei, ainakin me ollaan kohteliaita asiakkaita!

"Nooo en mä nyt tiedä kuinka ihastunut mä sen käyttöön olen... mutta katotaan mitä löytyy", päätän Keiran ilmoitettua aikeensa tupakoida. Toinen vaihtoehto olisi pummata röökiä Keiralta, mutta ei se touhu loppupeleissä niin houkuttele. Ei sillä, ettenkö polttaisi seurassa, mutta kännykän räpeltäminen on yhtä hyvää, ellei parempaakin, sijaistoimintaa käsille. Kännykässä näyttää olevan akkuakin vielä jäljellä riittävästi yritykseen, totean ilahtuneesti kaivettuani luurin takin taskusta. Osun sormellani karttasovellukseen luultavasti puhtaasti tuurilla. Kartan avaaminen on kuitenkin aika paljon helpompaa kuin yrittää selvittää missä me olemme, miten päin kartta on ja mihin me olemme menossa. Hetken zoomailun jälkeen hoksaan pistää GPS:n päälle, ja kartta ilmoittaa ystävällisesti missä olemme. Pyörin ympyrää puhelin kädessä yrittäen selvittää, mikä suunta oikein on mikäkin.

"Ooo..kei", mutisen hetken kuluttua. "Meidän pitäisi varmastikin mennä... tuohon suuntaan", ilmoitan, osoitan kädelläni eteenpäin katua pitkin ja tungen puhelimen farkkujen taskuun. Kai me sen leikkipuiston löytäisimme, nyt kun meillä kerran on joku suunta, ja jos emme löytäisi niin sitten pitää vain keksiä jotain muuta. Kuka hullu kulkee nenä koko ajan kartassa kiinni? Ei se ole ollenkaan seikkailullista.

Kirjoittaja **kujakettu** » 21 Heinä 2015, 20:55

Rakki päättää ryhtyä tutkimaan karttaa, nyökkään ja katselen hieman poissaolevasti ympärilleni. Jos maailma tuntuisi aina näin mukavan ystävälliseltä ja tyyneltä niin saattaisin pitää siitä enemmän. Ei sillä että minulla mitään aktiivisesti maailmaa vastaankaan nyt oli, mutta näin aamuneljältä hyvässä pöllyssä ja humalassa, tupakka huulessa, maailma tuntui niin paljon yksinkertaisemmalta. Ja siltä että oli loputtomasti mahdollisuuksia. Mikään ei ahdistanut suotta.
Puhallan savut hitaasti ulos keuhkoistani, savukkeen tunkkainen maku jääden pyörimään kielelleni. Hörppään uuden hörpyn kahvilikööriä ja vedän uuden henkosen tupakasta.

Virne kipuaa suupieliäni pitkin kun Rakki ilmeisesti pääsee jotenkuten kartalle mihin päin olemme ehkä matkalla.
"Otapas vähän matkantekohörppy niin sujuu eksyminen rennommin", tokaisen rennosti ojentaen pulloa Rakin suuntaan.
Napsautan puhelimestani meille rentoa matkantekomusiikkia päälle. Ainakin olimme aikeissa liikkua niin kukaan naapuruston täti ei ehkä saisi sydänkohtausta melustamme. Ehkä. Ei sillä että se minua juurikaan edes kiinnosti.
Tumppaan tupakan maahan ja rupean taputtamaan toisella kädelläni musiikin rytmiä reittäni vasten.

Kirjoittaja **Sasu** » 21 Heinä 2015, 21:07

"Kuulostaa loistavalta", ilmoitan ja otan pullon taas tyytyväisesti vastaan. Tätä menoa likööri katoaisi alta aikayksikön, mutta turha siitä on murehtia ennen kuin pullo on oikeasti tyhjä. Otan pari reipasta kulausta ja palautan pullon Keiralle. Ohimennen mietin, mistä mahtaisin aamulla herätä, mutta tulen siihen tulokseen, että sekin on sen ajan murhe, jos murhe ollenkaan.
"Matkaan!" huudahdan ja heilautan käsiäni suurieleisesti. Keira hoitaa DJ:n hommat oikein hyvin. En tunnista biisiä, mutta se ei estä minua rummuttamasta ilmaa edessäni kaksin käsin kävellessämme. Alkoholin ja pilven yhdistelmä on vähän erikoinen - toisaalta alkoholi piristää, mutta toisaalta pilvi vaikuttaa rauhoittavasti, enkä oikein osaa päättää kumpaan suuntaan kallistuisin. Ainakin kyllästyn ilmarumpuihini nopeasti, mutta siinä ei sinänsä ole mitään uutta tai ihmeellistä, riippumatta minkä aineiden vaikutuksen alaisena olen. Kyllästymisessä siis.

"Hei, mistä vetoa että mä voittaisin sut juoksukilpailussa?" tokaisen yhtäkkiä. Joo, taidan kallistua hyperaktiivisen puolelle.

Kirjoittaja **kujakettu** » 21 Heinä 2015, 21:23

Pullo tyhjenee varsin nopeaan tahtiin mutta ei se mitään. Laitan sen takaisin laukkuun otettuani vielä aivan pienen huikan. Lähden kulkemaan Rakin mukana tämän osoittamaan suuntaan, suhteellisen varmana tosin siitä että löytäisimme itsemme varmaankin ennemmin jonkun järven pohjasta kuin leikkipuistosta jonne olimme matkalla.

Rummuttelen musiikin tahtia ja hyräilen kaikessa rauhassa kun Rakki sitten tokaisee voittavansa minut juoksukilpailussa. Käännyn katsomaan häntä virne naamallani.
"Ai niinkö luulet?"
"Häviäjä tarjoaa ens kerralla baarissa kolme kierrosta", sanon naurahtaen, kaivaen laukustani hiuslenkin ja kiskaisten valtavan kiharapehkoni sillä kiinni.
"Päätäpäs meille maalipiste."

Kirjoittaja **Sasu** » 21 Heinä 2015, 21:36

Keira lähtee juoksukilpailuideaani mukaan ilahduttavan helposti.
"Viis, jos voitat noi korot jalassa", virnistän ja yritän sitten löytää jonkun hyvän maalilinjan.
"No hmm.. tosta katuvalolta tonne risteykseen?"
Matkaa on ehkä maksimissaan joku sata metriä. Äkkiäkös sen pinkoisi näin kännissä!

Kirjoittaja **kujakettu** » 21 Heinä 2015, 21:41

"I'm in!" tokaisen hilpeästi ja nostan oikean käteni jotain sopimuksenomaista high fivea varten.
Ei Rakilla mahtanut iolla aavistustakaan että kun kulki aina koroilla niin niillä juokseminenkaan ei ollut temppu eikä mikään. Varsinkaan kännissä. Sillon ei liikaa varonut niin se meni ihan helposti, tai jos ei, niin ainakin kaaduttiin sitten tyylillä.

"Kolmosella?" sanon kun asetumme katuvalon tuntumille ja virnistän.
"Yks-kaks-", asetun lähtövalmiuteen korkoineni päivineni, "-kolme!"
Ja eikun menoksi.

Kirjoittaja **Sasu** » 21 Heinä 2015, 21:56

Läimäisen kädelläni Keiran kämmentä virnistäen riehakkaasti. Tarkistan, että takin taskut ovat kiinni - juostuani matkan en välttämättä halua enää palata keräilemään tippuneita kotiavaimia ynnä muuta - ja asetun lähtökuoppiin. Maltan jopa odottaa kolmoseen asti ennen kuin pinkaisen juoksuun. Juokseminen tuntuu hyvältä, siltä että liikkuu johonkin. Hengästyminen ei tunnu niinkään hyvältä. Kylkeen pistää jo puolessa välissä, mutta onneksi huomaan sen humalan läpi vain etäisesti. Olen melko varma voitostani - minulla on jalassa järkevät kengät, ja olen Keiraa jonkun kymmenen senttiä pidempi - mutten silti voi olla vilkaisematta, miten hän pärjää. Tai no, vilkaisu taitaa jäädä lähinnä yritykseksi, koska silmäni eivät tunnu pystyvän seuraamaan pääni liikettä niin nopeasti, että tajuaisin näkemästäni mitään. Matkaani meinaa sitäpaitsi tulla pieni, tai vähän isompikin mutka pään kääntelyn takia, mutta sehän ei minua hidasta.

Risteyksen saavuttaessani juoksen saman tien suojatien yli autotien toiselle puolelle. Heti kävelytielle päästyäni kuitenkin hidastan, enkä pelkästään pysähdy vaan päädyn jotenkin makaamaan selälleni kivetykselle X-asentoon. Hengittäminen on vähän tuskallista ja maailma pyörii yllättävän paljon paikallaan lojuessanikin, mutta kyllä tämä tästä.

Tajuan, etten edes kiinnittänyt tulokseen mitään huomiota. Voisin tosin väittää, ettei Keira ehtinyt missän kohti edelleni. Hahaa!
"Jos... selviän tästä... hengissä... sä oot... kolme kaljaa auki", puuskutan kohti taivasta.

Kirjoittaja **kujakettu** » 21 Heinä 2015, 22:35

Rakki pääsee edelleni joka ei sinänsä ole aivan suunnaton yllätys, mutta alan kiriä kunhan pääsen vauhtiin. Koroista lähtee aivan sairaalloinen, hiljaisia katuja pitkin kumiseva kopina mutta se vain saa minut nauramaan ja juoksemaan lujempaa.

Yllättävän hyvin se juoksee, kuitenkin. Risteykseen kuitenkin tulen häntä korkeintaan rinnanmitan jäljessä - kunnes mies sitten päättää lysähtää kadulle dramaattisesti ja puuskuttaa kuin kuoleva rakkikoira. Hah, rakkikoira!
"Noh noh, älähän nyt ole noin dramaattinen!" naurahdan omien puuskutusteni välistä kun painan kämmeniäni reisiäni vasten ja koetan tasata hengitystäni.
"Et sinä nyt noin huonossa kunnossa voi olla!"

Kirjoittaja **Sasu** » 22 Heinä 2015, 19:46

Keira väittää, että olen muka dramaattinen.
"Mmmh. Musta tuntuu ettei ehkä ollut fiksu idea tyhjentää puolikasta likööripulloa just ennen urheilusuoritusta. Olis nyt vähintään pitänyt odottaa, että se ehtii nousta päähän", tuumaan siristellen silmiäni katulampulle. No, ainakin voitin! Vaikeroin liioitellusti ja vääntäydyn istumaan.
"No, ehkä mä vielä selviän elävien kirjoihin. Odottaahan mua ne kolme kaljaa joskus tulevaisuudessa!"
Nyt minulla onkin sitten hyvä syy pitää huolta, ettei tämä tapaaminen jää ainoaksi. Ei sillä, ettei minulla olisi muitakin syitä - Keira on oikein viihdyttävää seuraa.

Kivetys alkaa tuntua vähän vilpoiselta, joten kipuan taas jaloilleni. Hieman huojuen ehkä, mutta kuitenkin. Henkikin alkaa jo kulkea vaivattomammin.
"Okei, jos sitten jatkettaisiin matkaa vähän rauhallisempaa tahtia", naurahdan.

Kirjoittaja **kujakettu** » 22 Heinä 2015, 20:02

"Nooo se voi toki olla", sanon virnistellen kun Rakki pohtii oliko liköörin kurkkuun kaatelu juuri ennen juoksemista fiksuin mahdollinen idea. Itse sen sijaan korkkaan likööristä vielä aivan pienen aavistuksen ja vilkaisen pulloa arvioiden. Olimme me hieman yli puolet siitä jo kumonneet viimeisen kymmenen minuutin aikana joten eiköhän se kohta jo hieman tuntuisi. Ehkä pitäisi rajoittaa vähän tai olisimme kohta katuojassa kumpikin, nythän katupölyssä rypi meistä vasta vain toinen.
Rakki mainitsee kolmesta kaljastaan ja naurahdan.
"Pidemmällä matkalla oisin kyllä voittanut sut leikiten", totean itsevarmasti, "mutta älä huoli, kyllä sä ne kaljat saat. Oon sanojeni mittainen nainen."

Mies yrittää kompuroida ylös ja ojennan vielä kättäni avuksi hänelle.
"Jees. Ootko vielä kartalla siitä mikä maa ja mikä valuutta?" sanon naureskellen ja pöyhin hiuksiani.

Kirjoittaja **Sasu** » 22 Heinä 2015, 20:11

"Ottaisin ton haasteena, mutta edes mä en ole niin hullu että ehdottaisin uutta kilpailua saman tien", naurahdan.
"Hyvä, koska mulla on vakaa aikomus muistaa sun tarjouksesi vielä aamulla!" vakuutan. Tartun Keiran käteen, mikä auttaa hieman ylös hilautumista. Hetken kuluttua hoksaan myös vähän pudistella vaatteitani - katu ei tainnut olla varsinaisesti kiiltävän puhdas. Noh, mitäs pienistä.
"Juujuu, samaan suuntaan vaan niin varmasti päästään perille", totean varmana asiasta ja lähden talsimaan eteenpäin. "Heitäs mullekin muuten huikka."

Kirjoittaja **kujakettu** » 22 Heinä 2015, 20:59

"No höh", sanon muka-pettyneesti mutta virne suupieliäni nykien kun Rakki toteaa ettei rupeaisi heti kisaamaan uudestaan.
"Noh, katotaan muistatko aamulla enää mitään", tokaisen huvittuneesti kun autan miestä nousemaan jaloilleen.
"Meinaan, voi olla kohta jo tunnelmaa kunhan noi likööritkin pärähtää päähän tän kaiken muun lisäksi", sanon huvittunut pilke silmissäni.
Ainakin sekä paikallaanpysyminen että aivan kunnolla huojumatta pystyssä pysyminen olivat jo sinänsä hieman vaikeita asioita. Mielikin oli mukavan utuinen sinänsä ja vasta nyt tajuan että en edes ollut missään vaiheessa sammutanut musiikkia puhelimestani.
"Ei hitto, en ees tajunnut että toi musiikki soi koko ajan", sanon nauraen kun otan puhelimeni farkkujeni takataskusta. En kuitenkaan tee elettäkään sitä sammuttaakseni vaan sen sijaan lisään volyymia ja laitan puhelimen takaisin taskuun.

"Toivotaan", vastaan kun Rakki vakuuttelee että samaan suuntaan menemällä löytäisimme perille kohteseemme. Huojuttelen kehoani rennosti musiikin tahtiin, taputellen taas reisiäni, kun Rakki pyytää huikkaa pullosta.
"Olet sinä kyllä perso alkoholille, soo soo", sanon tehden sormellani toruvan eleen ja kaivan pullon laukustani naurua pidätellen.
"Siinä on", sanon iskien pullon miehelle käteen.
"Entä saisiko olla tupakkaa? Hitto minähän harrastan nyt kyllä sellaista hyväntekeväisyyttä näiden päihdetarjoilujeni kanssa että en oo nyt ihan varma onko se ihan reilua että minä tarjoan ensi kerralla", tokaisen, mutta ilmeeni on vain vähän itsetyytyväisen huvittunut kun ojennan nyt kädessäni olevaa tupakka-askia Rakin puoleen. Ei minulla oikeasti ollut mitään röökieni, juomieni tai muiden jakamista vastaan. Varsinkaan jos olin jo itse päihtynyt.

Kirjoittaja **Sasu** » 22 Heinä 2015, 21:18

"Sillä se lähtee millä se tulikin!" tuumaan iloisesti, kun Keira arvelee ettei meno tästä ainakaan selvemmäksi menisi. "...Vai sanotaanko niin vasta darrasta? No, joka tapauksessa."
Keira mainitsee musiikin, ja no joo, kyllähän minä jotain taustahälyä kuulin, mutten osannut enää yhdistää sitä naisen puhelimeen.
"Se olikin selkeästi liian hiljaisella, kun kerran pääsi unohtumaan", totean hänen lisätessään äänenvoimakkuutta. Mitä kovemmalla, sen parempi, eikös?

Virnistän Keiran heilutellessaan sormeaan minulle.
"Nuoriahan tässä ollaan, pitää ryypätä vielä kun jaksaa", ilmoitan ja ojennan käteni pulloa varten. Minusta tuntuu, että on ihan hyvä ratkaisu Keiralta iskeä pullo käteeni näinkin jämäkästi, jottei se vain pääse karkaamaan omille teilleen. Korkki melkein lipsahtaa sormista, mutta saan sen juuri ajoissa kiinni. Keiran tupakantarjous meinaa kyllä melkein mennä ohi siinä hötäkässä.
"Täh? Joo, toki! Kun kerran noin avokätisesti tarjotaan", virnistän ja otan kunnon kulauksen pullosta. "Vaihtokauppa. Hetki pieni."
Pyyhkäisen suutani kämmenselkään ja kierrän pullonkorkin kiinni. Ojennan juoman takaisin Keiralle ja nappaan itselleni tarjotun tupakan. Röökin poimiminen askista kävellessämme on vain lievästi haastavaa.
"Tulta jos vielä saisi niin ihan jees."
Voisin kuvitella, että ihan kohta sen leikkikentänkin pitäisi tulla vastaan. Ja hei, ainakin horisontti alkaa pikkuhiljaa valaistua. Kohta näkisi siis paremmin etsiä!

Kirjoittaja **kujakettu** » 22 Heinä 2015, 21:45

"Niinpä", naurahdan kun Rakki toteaa musiikin olleen selvästi liian hiljaisella.
"Parempi mitä kovemmalla", totean, "onneksi tässä puhelimessa saa nupit aika hyvin kaakkoon näin niinkuin luuriksi." Vielä olisi varaa laittaa kovemmallekin, mutta ehkä vasta kun olisimme asettuneet jonnekin.

"Totta", sanon virnistellen kun Rakki toteaa että piti ryypätä vielä nuorena kun jaksoi. Siksi minäkin olin humalassa vähintään kerran viikossa, eikun..
Katselen huvittuneena kun mies sähläilee pullon kanssa ja suostuu sitten ottamaan tupakkaa. Hän ojentaa pullon minulle takaisin ja ottaa puolestaan askista savukkeen. Isken itsellenikin yhden sätkän huuleeni ja heitän sitten askin takaisin laukkuuni, pidellen pulloa kuitenkin edelleen hyppysissäni.
"Sinä olet kyllä yksi pummi vailla vertaa. Sytkärihän kuuluu jokaisen perusvarustuksiin", sanon huvittuneesti mutisten tupakka huulieni välissä kun sytytän Rakille hänen tupakkansa ja sitten omani.
Sujautan sytyttimen farkkujeni etutaskuun ja puhallettuani ensimmäiset savut, kierrän puolestani likööripullon korkin auki ja otan pitkän kulauksen.
"Tiiätkö mitä", sanon huvittuneena katsellen ympärillemme autiolla kadulla, vilkaisten sitten kädessäni olevaa pulloa ja Rakkia savukeensa kanssa.
"Joku saattaisi väittää meitä yhteiskunnan pohjasakaksi", naurahdan.

Kirjoittaja **Sasu** » 22 Heinä 2015, 22:05

Keira kehtaa väittää minua pummiksi sytyttäessään tupakkaani. Ja, no, hän ei ole väärässä.
"Millä sä luulet että mä olen selvinnyt hengissä näin pitkään?" kysyn nauraen ja imaisen röökiä. Savurenkuloiden puhaltaminen ei onnistu edelleenkään. Minusta tuntuu, ettei liikkuminen tee sitä ainakaan helpommaksi. No jaa. Tyydyn puhaltelemaan savuja ulos ihan tavallisina pilvinä.

Käännän katseeni kiinnostuneesti Keiran puoleen hänen puhuessaan taas, vaikka olisi varmaan fiksuinta pitää silmällä lähinnä omia jalkojaan. No, en kaadu saman tien, joten turha murehtia.
"Vai että pohjasakaksi", tuhahdan. "Mehän ollaan urheilullisia nuoria ihmisiä! Ja vielä taipumusta hyväntekeväisyyteenkin, ainakin sulla. Ja nyt on sentään yö. Oon kyllä joskus keskellä päivääkin kulkenut kadulla tällaisessa kännissä, ja voin kertoa että siinä kohti joku yleensä ilmaisee jo hyvin selkeästi mielipiteensä nimenomaan siitä, että ollaan pohjasakkaa."
Minustahan asia ei millään tavalla ohikulkijoille kuulu, mutta kaipa ihmisillä on sitten vain tarve mutista toisista tuomitsevasti. Kuulostaa kauhean tylsältä.
"Hei, hei, hei! Tuolla on tollanen aita, voisko se leikkipuisto olla siellä?" huudahdan äkkiä, kun tieto näkemästäni välittyy vihdoin silmistä aivoihini.

Snowfinch RPG

I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Re: I never paid attention to whoever told me no

Paikallaolijat