Kirjoittaja Sasu » 20 Heinä 2015, 21:21
Joku selkeästi saa tarpeekseen aamuyön tanssitunnistamme.
"Pistä ikkunas kiinni niin ei kuulu niin kovaa, mulkku!" huudan hilpeästi takaisin ja näytän myös yhtä hilpeästi keskaria. Pistäisi päänsä tyynyyn ja peiton pään yli. Mitäs asuu näin lähellä Plazaa, häh! Keiran kuvaus 'ahdasmielinen ilonpilaaja' kuulostaa erittäin osuvalta. Huomioni kiinnittyy kuitenkin taas nopeasti Keiraan, ja rähisijä unohtuu saman tien.
"Joo, ei ollenkaan paha", myönnän Keiran kommenttiin koroista ja näytän peukkuja. Hänen jatkaessaan nauran hyväntuulisesti.
"Äläpä, muuten. Jos se onkin samban maaginen salaisuus, piikkikorot! Sääli ettei noi sun pienet sievät kengät taida ihan mahtua mun räpylöihin, oltaisiin muuten voitu testata tätä teoriaa saman tien", tuumin. "Eikä olis muuten eka kerta, kun mulla olis korkkarit jalassa!"
Keiran sanat muistuttavat minua äkkiä siitä, miksi me tässä oikein seisoskelimmekaan. Päästän epämääräisen äännähdyksen ja otan vähän horjahtavan askeleen lähemmäs katoksen seinässä olevia aikatauluja.
"Öö.. mitä se kello edes oli..." mutisen ja vilkaisen ajan kännykästäni. Joo-o, joo-o, numeroita, aikatauluja, joo-o... Katselen aikataulua hyvän tovin ennen kuin irvistän sille.
"Kai niitä menee. Ehkä. Johonkin suuntaan? Tästä meneen näköjään parikin linjaa, luulis että niistä jollain olisi joku fiksu yölinja."
Alkoholi tekee silmissä viliseviin numeroihin keskittymisestä haastavaa, ja jointti taas tekee olostani niin miellyttävän rennon, etten juurikaan välitä asiasta.
"Mut hei, jos sattuu näkymään auto, niin ainahan me voidaan tosiaan liftata", totean iloisesti.