I never paid attention to whoever told me no

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 16 Touko 2015, 18:08

Mies tokaisee unohtaneensa jo oman nimensä ja naurahdan.
"Onko postiluukussasikin sitten joku koiran kuva?" virnistän vähän ilkikurisesti.
"Pakko myöntää että on tää vähän kulttuurishokki lämmössä ikänsä eläneelle", sanon kun Rakki toteaa Kanadassa olevan koleaa vuoden ympäri. "Hellepäiviä odotellessa."
Nauran taas kun Rakki myöntää haluavansa vain nähdä kun heilutan persettäni.
"En ole edes yllättynyt", sanon virnistäen, "mutta ei se mitään, mulla onkin hyvä perse. Pakko ollakin kun on ikänsä tanssinut."
Puhallan tupakansavut hieman itsetyytyväinen ilme kasvoillani ulos. Rakki kysyy että eikö yrittämisestä saa jo pisteitä.
"Ehkä. Katotaan. Mulla on aika kova vaatimustaso."

Pääsemme lopulta pysäkille ja mies pyytelee kaipaamansa tanssinäytettä. Virnistän vähän.
"Mä pystyn tekemään kuule mitä vaan korot jalassa", sanon ilkikurisesti miehelle ja isken silmää.
"Ootas."
Lasken laukkuni pysäkin penkille ja kaivan puhelimen esille.
"En mä sambaa ilman musiikkia rupea tanssimaan", ilmoitan ja napsautan puhelimesta sopivaa musiikkia, laskien sen sitten penkille laukkuni viereen. Kaiuttimet täysille. Hyvä idea näin kolmen jälkeen aamuyöstä keskustassa. Ei nyt nukuta, nyt tanssitaan!
Olihan sambasta olemassa paritanssiakin mutta sooloesitys saisi nyt kelvata. Spottivalot sun muut kyllä nyt uupuvat. Tai ennemminkin helle ja röyhelöt, sulat ja ihmismassat.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja Sasu » 16 Touko 2015, 19:01

"Joo! Sellanen iso, musta ja resusen näköinen hurtta", vahvistan iloisesti. Pitäisi varmaan kyllä vähintään liimata sellainen asunnon oveen, niin tuttavat löytäisivät perille. Kämpän omistaja ei ehkä arvostaisi, mutta mitäpä siitä. Ei se ole vielä muutamaan kuukauteen tulossa takaisin. Puhallan virnuillen savupilven ilmaan, kun Keira ei kuulemma ole edes yllättynyt.
"No nimenomaan. Säälihän sitä olisi olla esittelemättä", tuumaan. Keira väittää, että hänen vaatimustasonsa on korkealla, mutta ei se minua lannista.
"Onneksi mä olen kova yrittämään!" totean hilpeästi.

Pysäkille päästessämme jointti onkin jo lopussa ja nakkaan sen maahan ja tallon tennarinkärjellä päälle. Nostan kuitenkin huvittuneen katseeni Keiraan melkein saman tien tämän väittäessä pystyvänsä tekemään mitä vain koroillaan.
"Aletaanko kokeilemaan?" kysyn virnistäen ja kohottelen kulmiani sangen vihjailevasti. Keiran käskiessä odottaa tungen kädet taskuun ja nojailen bussipysäkin tolppaan edelleen hyväntuulisesti virnuillen.
"No niinpä niin, se on tietysti tärkeä osa", myöntelen ja nyökyttelen ihan kuin asiasta jotain tietäisin. Mutta kai musiikki nyt on tärkeä osa tanssimista, en minä kauheasti väärässäkään voi olla.
"Ihan menevä biisi", totean ja naputan kengänkärkeä maahan musiikin tahdissa. Ja ihan menevältä Keiran tanssiminenkin näyttää. Taputan naiselle ja vislaankin vielä.
"Okei, mites tää homma toimii..." mutisen ja yritän toistaa pari askelta, mutta sanotaanko että siitä ei varmaan selvänäkään tulisi kauheasti mitään, saati sitten kännissä ja pöllyssä. Minua alkaa melkein samantien naurattaa niin paljon, että minun on otettava taas pysäkin tolpasta kiinni.
"Ei hitto, yllättävän haastavaa", nauran.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 16 Touko 2015, 22:35

"Valokuva naamastas viereen. Ei varmaan näkis eroa", sanon huvittunut sävy äänessäni kun Rakki mainitsee koiran kuvasta postilaatikossa.

"No katotaan sitä sit myöhemmin", sanon ilkikurisesti virnistäen ja kohotan kulmiani takaisin miehen vihjailulle.
Tanssi vaikuttaa ainakin humalaiseen yhden miehen yleisööni uppoavan ihan menevästi ja naurahdan miehen vislailulle. Hän yrittää tapailla muutamaa askelta mukanani mutta yritys jää suoraansanottuna säälittäväksi.
Rakki toteaa samban olevan yllättävän haastavaa. No, sitähän se on mutta näin pitkällä tanssihistorialla se näyttää onnistuvan humalassakin varsin mallikelpoisesti. Ja se että sekä minä että yleisöni olemme hieman pöllyssä kuittaa ne pienet virheet.


"TURPA KIINNI!"
Ikkuna aukeaa viereisesta kerrostalosta ja vihainen naamataulu pilkistää ulos. Psht, ilonpilaajat.
Lopetan tanssimisen, näytän keskaria kerrostalon kiljujalle ja sammutan musiikin.
"Tais tanssiesitys loppuu siihen. Ahdasmieliset ilonpilaajat kun eivät sambaa ymmärrä", tuhahdan tympääntyneesti näyttäen vielä kieltä nyt jo suljetulle ikkunalle.
Tungen puhelimen takaisin laukkuuni.
"No mut uskotko jo että tää nainen pystyy koroilla mihin vaan?" heitän naurahten.
"Ehkä sullekin pitäis hankkia. Jos sä sit oppisit tanssimaan", ilkeilen katsoen kun mies nojailee tolppaan.
"Kerkesiks vilkasta tuleeks niitä busseja?"
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja Sasu » 20 Heinä 2015, 21:21

Joku selkeästi saa tarpeekseen aamuyön tanssitunnistamme.
"Pistä ikkunas kiinni niin ei kuulu niin kovaa, mulkku!" huudan hilpeästi takaisin ja näytän myös yhtä hilpeästi keskaria. Pistäisi päänsä tyynyyn ja peiton pään yli. Mitäs asuu näin lähellä Plazaa, häh! Keiran kuvaus 'ahdasmielinen ilonpilaaja' kuulostaa erittäin osuvalta. Huomioni kiinnittyy kuitenkin taas nopeasti Keiraan, ja rähisijä unohtuu saman tien.
"Joo, ei ollenkaan paha", myönnän Keiran kommenttiin koroista ja näytän peukkuja. Hänen jatkaessaan nauran hyväntuulisesti.
"Äläpä, muuten. Jos se onkin samban maaginen salaisuus, piikkikorot! Sääli ettei noi sun pienet sievät kengät taida ihan mahtua mun räpylöihin, oltaisiin muuten voitu testata tätä teoriaa saman tien", tuumin. "Eikä olis muuten eka kerta, kun mulla olis korkkarit jalassa!"

Keiran sanat muistuttavat minua äkkiä siitä, miksi me tässä oikein seisoskelimmekaan. Päästän epämääräisen äännähdyksen ja otan vähän horjahtavan askeleen lähemmäs katoksen seinässä olevia aikatauluja.
"Öö.. mitä se kello edes oli..." mutisen ja vilkaisen ajan kännykästäni. Joo-o, joo-o, numeroita, aikatauluja, joo-o... Katselen aikataulua hyvän tovin ennen kuin irvistän sille.
"Kai niitä menee. Ehkä. Johonkin suuntaan? Tästä meneen näköjään parikin linjaa, luulis että niistä jollain olisi joku fiksu yölinja."
Alkoholi tekee silmissä viliseviin numeroihin keskittymisestä haastavaa, ja jointti taas tekee olostani niin miellyttävän rennon, etten juurikaan välitä asiasta.
"Mut hei, jos sattuu näkymään auto, niin ainahan me voidaan tosiaan liftata", totean iloisesti.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Heinä 2015, 22:05

Uudella tuttavuudellani on ainakin asenne kohdillaan, se on plussaa. Minä en kaivannut muita ahdasmielisiä ilonpilaajia iltaani mutta tämä reissumies ei onneksi vaikuttanut olevan kumpaakaan.
"Se voi kuule olla", sanon kädet taskussa, vakavamielisen mietteliäs ilme naamallani kun Rakki pohtii josko samban salaisuus onkin piikkikoroissa. Jointti oli tehnyt hyvää, olo oli rento ja mukava, harmitti vain musiikin puute. Kaipasin lisää musiikkia. Alkoholikin olisi jees.
"Ei sulla sattuis mitään piilopulloa olemaan mukana?" kysäisen mietiskelevään äänensävyyn ja pöyhin hiuksiani. Ihan niinkuin tässä ei oltaisi jo tarpeeksi hyvässä humalassa mutta alkoholiahan ei koskaan ollut liikaa.

Mies yrittää ottaa selvää aikatauluista mutta minäkin lopulta vain kohautan harteitani.
"Nääh, ei sen väliä, ehkä tässä joskus tulee joku tai sitten ei", sanon rennon välinpitämättömästi ja nojaan lähemmäs aikataulua hieman huojuen, yrittäen itsekin saada siitä jotain tolkkua. Tokkurainen mieleni kuitenkin ohittaa numerot kevyesti yhdeksi sekamelskaksi ja totean sen varsin merkityksettömäksi.
"Hei mut toihan oli hyvä idea!" hihkaisen kun Rakki mainitsee liftaamisesta.
"Bussia parempi. Ehkä. Ainakaan ei maksa mitään. Tosin me ei edelleenkään tiietä ees mihin ollaan menossa", sanon naurahtaen.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja Sasu » 20 Heinä 2015, 22:19

Taputtelen taskujani mietteliäästi Keiran tiedustellessa piilopullosta.
"Ei, eipä taida olla. Luulen, että jos olikin, niin se tyhjeni jo aikaa sitten."
Ja tuskin minua olisi edes päästetty Plazaan viinapullo taskusta pilkottaen. Valitettavasti.

"No mutta eikös se tee asiasta vaan helpompaa? Ei tarvitse odottaa kuskia joka sekä pysähtyisi ottamaan meidät kyytiin, että olisi menossa juuri siihen suuntaan mihin me halutaan. Riittää, että joku vaan pysähtyy, ja on riittävän hullu ottaakseen meidät kyytiin!" tokaisen hyväntuulisesti.
"Joskaan en kyllä tiedä, että-- hei, hei, kato!"
Epäilyni siitä, liikkuisiko kukaan autolla mihinkään tähän aikaan vuorokaudesta, keskeytyvät kun satun horjahtamaan juuri sopivasti ympäri niin, että lähestyvä bussi osuu silmiini. Eikä se ole edes menossa torille päin, tai matkakeskukseen, tai mihinkään muuhunkaan keskustan kohteeseen, vaan kohti Foxwoodia. Huidon hurjasti, että bussi pysähtyisi kohdallemme.
"Voidaan sitten liftata vaikka takaisin", tuumaan ja taputtelen taas taskujani. Vieläköhän mahdan omistaa bussikortin...
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Heinä 2015, 22:46

"No voi hemmetti", tuhahdan, "viina olis ollut jees."
"Mulla ois ehkä ollut kämpillä", jatkan mietteliäästi.
"En oo ihan varma."

Olen juuri kaivamassa laukustani tupakkaa ja sytkäriä, kuunnellen samalla Rakin puheita, kun tämä rupeaa huitomaan ja huutamaan villisti että hei hei ja hätkähdän.
"Bussi!" hihkaisen ajatuksissani ja tiputan sauhuttelukamat käsistäni takaisin laukkuun.
"Hitsi, kerkesin kyllä jo melkein innostua siitä liftaamisesta", sanon hieman pettyneeseen sävyyn.
"Mutta eiköhän tääkin oo jees."
Mies toteaa että voimme aina liftata takaisin. Bussi, täysin tyhjä kuskia lukuunottamatta, pysähtyy hieman kirskuen eteemme. Yritän jotenkin saada itseni sen verran kasaan että en vaikuttaisi olevani ihan niin päihtynyt kuin mitä olen, vaikka ilman muuta se oikeasti paistaa läpi. Kunhan nyt vain päästäisi meidät sisälle.
"Noniin, lähdetääs seikkailemaan", totean rennosti hymyillen ja yritän napata Rakkia kädestä, aikomuksenani kiskoa tämä mukanani bussiin.
Kaivan bussikuskille jonkinsortin maksun kolikoista ja tämä tulostaa minulle lipun. Tervehdykseeni hän ei vastaa, tuntuu vähän nyrpistävän nenäänsä, ehkä me emme tuoksu niin kovin raikkaille sitten. Mutta itsepähän on työnsä valinnut.
"Mennään taakse istumaan", sanon hilpeästi ja lähden kävelemään korot kopisten kun bussi jo lähtee huojuen liikkelle.
Ja meinaan kaatua saman tien kun bussi alkaa liikkua.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja Sasu » 20 Heinä 2015, 22:59

Saan bussikortin kalastettua takin taskusta juuri, kun bussi pysähtyy eteemme.
"Seikkailemaan!" toistan iloisen innostuneesti, enkä vastustele kun Keira tarttuu käteeni. Hyppäämme käsi kädessä bussiin, ja minä heilautan bussikorttiani lukijan edesssä sillä välin, kun Keira maksaa oman lippunsa. Ihme ja kumma, kortissa on vielä lataustakin jäljellä.
"Kuulostaa hyvältä", tokaisen Keiran ehdottaessa takarivin paikkoja. Eikös ainoa oikea tapa matkustaa bussissa ole nimenomaan ihan takarivissä? Etenkin tähän aikaan yöstä! Tungen bussikortin taskuuni ja muistan jopa tarkastaa, että kännykkä ja avaimet ovat vielä matkassa mukana. Kaikki löytyy, eli siis täyttä vauhtia kohti niitä mainittuja seikkailuja!

Bussi nytkähtää liikkeelle - eikä kuljettaja kaasuta mitenkään turhan hienovaraisesti, vaan ennemminkin nimenomaan täyttä vauhtia. Jalkani sattuvat kuitenkin olemaan sopivassa järjestyksessä jotta pysyn suhteellisen tukevasti pystyssä, ja nykäisen Keiran kädestä hieman ettei nainen nyt ihan nurin menisi.
"Koetas nyt pitää ne korkosi kurissa", virnuilen ja hätistelen samalla Keiraa jatkamaan matkaa.
"Onko sulla muuten mitään havaintoa, mitä Foxwoodissa on? Mä kyllä ihan varmasti tiedän, mutta ei just nyt tule oikein mitään mieleen. Paitsi lapsiperheitä! Ainakin viisi lastenvaunuja työntävää tai muksujansa taluttavaa äitiä/isää yhtä yksin kulkevaa tyyppiä kohti-" höpötän. "Mitähän siellä mahtaa tähän aikaan yöstä olla? Tuskin kauheasti lapsiperheitä liikkeellä. Eikun hei, ainakin yks tuttu asuaa siellä. Jossain."
Jossain hölinäni aikana pääsemme enemmän tai vähemmän turvallisesti bussin takapenkeille istumaan, vaikka bussikuski tuntuukin tekevän parhaansa hankaloittaakseen matkaa. Ainakin minä oletan, että hienoiset tasapaino-ongelmat johtuvat bussin heilumisesta.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20 Heinä 2015, 23:24

Rakki saa autettua minut pysymään jotenkuteen pystyssä ja nappaan vielä toisella kädelläni yhden tuolin selkänojasta kiinni. Käännän päätäni bussin etuosan suuntaan ja mulkaisen bussikuskia pahasti.
"Ihme harrastelijakuski", tuhahdan nyreästi, mutta ehkä juuri ja juuri sen verran hiljaa että kuski ei itse kuule.

Rakki kyselee onko minulla mitään havaintoa Foxwoodista ja kuuntelen kun hän selittelee lapsiperheistä ja pudistan hieman päätäni kiharat heiluen.
"Ei tuu näin suoralta kädeltä mitään mieleen", sanon mietteliäästi, "mut tässä tilassa se ei ehkä oo yllätys. Pitää kattoa, selata vaikka puhelimen yhteystietoja vähän. Kyllä musta tuntuu et siellä joku asuu. Tai et siellä oli jotain..."
Loppupuheeni muuttuu mietteliääksi mutinaksi samalla kun yritän kaivaa puhelinta laukustani kun etsiydymme vaivalloisesti huojuen bussin takaosan penkeille.
Istahdan ikkunapaikalle ja tipautan laukkuni bussin lattialle samalla kun näperrän puhelintani parhaiden kykyjeni mukaan.
"Varmasti siellä oli jotain...", mietin.
Rakki puhelee jotain siitä miten Foxwoodissa asuu ainakin joku hänen tuttunsa ja käännän katseeni häneen.
"No, jos ei muuta keksitä niin eikun sitä häiriköimään vaan", sanon pirteästi, jatkaen puhelimeni selaamista. Minua häiritsee nimittäin tällä hetkellä suunnattomasti kun en saa päähäni mikä Foxwoodissa oli nyt niin tuttua. Siellä asui joku tai oli jotain muuta oleellista. Tai ei se kai niin oleellista sitten ollut kun en sitä muistanut.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja Sasu » 20 Heinä 2015, 23:39

Keirakin on kovasti sitä mieltä, että kyllä Foxwoodissa aivan varmasti on joku jossain. Hän valtaa ikkunapaikan, ja minä rojahdan viereiselle penkille. Naisen puhelimesta ei ilmeisestikään löydy kauheasti mitään mielenkiintoista. Valun penkillä vähän alaspäin ja suoristan jalat eteeni. Foxwood, Foxwood...
"Hei!" totean yllättäen ja pomppaan parempaan ryhtiin. "Siellä on se koulukompleksi. Ja siinä jossain lähellä ihan himmeän kokonen leikkipuisto... Ja jotain urheilukenttäjuttuja? En mä nyt niin tarkkaan muista."
Minulla on etäinen muistikuva, että joku on kyllä sanonu asuvansakin Foxwoodissa. Olisiko ollut Oliver? Mutta se taitaa kyllä olla tällä hetkellä jossain hevonkuusessa toisella puolen maata, eli siitä ei ole juurikaan iloa.
"Kiipeilytelineet ja keinut on luonnollisesti tosi viihdyttäviä hieman hiprakassa, mutta mulla ei kyllä ole aavistustakaan, missä kohti pitäisi jäädä pois jos niihin haluaa päästä tutustumaan. Etenkään näin pimeällä", myönnän. Kyllähän minä periaatteessa tunnen Snowfinchin jo ihan suhteellisen hyvin, mutta bussit ovat aina vähän hämmentäviä, etenkin pimeässä keskellä yötä. Minulla ei ole enää aavistustakaan tämän linjan numerosta, ja vielä vähemmän hajua bussin reitistä.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 21 Heinä 2015, 18:54

Rakki tuntuu saaneen idean ja mainitsee sitten leikkipuistosta.
"Hienoa!" hihkaisen läimäisten käteni yhteen aivan liian lujaa kellonaikaan ja tyhjään bussiin nähden.
"Aloitetaan sieltä. Ehkä saan sillä välin oivalluksen. Varmasti saan", sanon mietteliäästi ja pengon laukkuani.
"Mulla on myös tunne että jos hyvä tuuri käy niin sittenkin....", mutisen ja ääneni valuu kuulumattomiin kun käteni painuu yhä syvemmälle laukun uumeniin.

Kuuntelen kun Rakki puhuu kiipeilytelineistä ja siitä miten hänellä ei ole havaintoakaan pysäkistä ja nyökyttelen päälläni vimmatusti samalla kun kaivan edelleen laukkuani.
"En mäkään ole varma mutta hypätään kohta, eiköhän se tuu vastaan. Mut oota", sanon ja sitten käteni osuu vihdoin johonkin mitä toivoinkin löytäväni. Olin minä sittenkin fiksu.
"Kahvilikööriä!" hihkaisen ja nostan pullon laukustani esitellen sitä ylpeänä Rakille. Se oli ollut käärittynä johonkin paitaan mutta eivät portsarit laukkuja yleensä pahemmin syynänneet.
"Arvasin että on mulla täällä jossain vielä alkoholiakin."
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja Sasu » 21 Heinä 2015, 19:09

Nyökyttelen Keiran ehdottaessa, että jäisimme bussista pian pois. Käy minulle, ollaanhan tässä jo aikamme körötelty. Raikas yöilma kuulostaa paljon paremmalta kuin bussin ummehtunut ilma. Mumahdan epämääräisesti Keiran käskiessä odottaa jotain ja yritän samalla tiirailla ulos ikkunoista jonkin maamerkin toivossa. Naisen hihkaisu kiinnittää kuitenkin huomioni saman tien, koska kahvilikööri kuulostaa vielä raikasta ilmaakin paremmalta.
"Sähän olet hyvin valmistautunut!" tuumaan ilahtuneesti. Hyvin valmistautuneet kaverit ovat kaiken A ja Ö, eikös? Etenkin, kun kyseisten kavereiden valmistautuminen on alkoholipainotteista.
"Okei, pari rohkaisuryyppyä, ja sitten menoksi!" päätän ja tavoittelen pulloa Keiralta.
"Tässä kohti naisten tapa raahata kaikenlaisia laukkuja joka paikkaan alkaa muuten vaikuttaa suorastaan järkevältä", totean ohimennen asian juolahtaessa mieleeni. "Farkkujen takataskussa on paljon vaikeampi kuljettaa piilopulloja mihinkään."
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 21 Heinä 2015, 19:19

Rakki vaikuttaa olevan löydöstäni yhtä iloissaan kuin minäkin, ja mikä parasta, pullo on jopa korkkaamaton. Reilusti kahvilikööriä meille! Mikäs sen parempaa. Toki sitä voisi johonkin sekoittaakin jos olisi mihin sekoittaa, mutta raakanakin se menisi onneksi alas kevyesti.
Ojennan pullon miehelle kun hän puhuu rohkaisuryypyistä ja kun hän on ottanut muutaman huikan, otan pullosta itsekin yhden kunnon kulauksen ja suljen korkin.
"Noniin, heti tuntuu paremmalta", virnistän.
Mies puhuu naisten laukkujen järkyvyydestä ja naurahdan.
"Niinpä. Voi kuule, näihin saa piilotettua vaikka ja mitä", sanon ja taputan laukkuani samalla kun sujautan pullon takaisin.
Vilkaisen ikkunasta ulos hämärille kaduille ja sitten Rakkiin.
"Eiköhän tässä ole ihan hyvä", sanon ja viittaan päälläni kevyesti Rakin vieressä olevan Stop-nappulan puoleen. Kuskikin olisi varmaan enemmän kuin onnellinen päästessään meistä eroon.
"Päästään kaduille rellestämään."
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja Sasu » 21 Heinä 2015, 19:36

Tässä kohti yötä ja näin monen lasillisen jälkeen en oikeastaan enää edes kiinnitä huomiota liköörin makuun. Se sisältää alkoholia ja menee kurkusta alas, ja se riittää. Nyökyttelen Keiran todetessa, että olo paranee saman tien. Eihän se nyt sopisikaan, että laskuhumala yllättäisi kesken seikkailun, sehän veisi fiiliksen ihan kokonaan.
"M-hm. Mitä muuta sulla on siellä jemmassa? Toiset korkokengät? Hiustenkuivaaja? Kivääri? Työkalut renkaanvaihtoon? Hei, jos ois jakoavain niin voitais pölliä joku liikennemerkki jostain... Sääli ettei sattunut mukaan."

Keira nyökkää kohti stop-nappia, ja minä jopa osun siihen ensimmäisellä yrityksellä.
"Joo, rellestys kuulostaa hyvältä", vahvistan ja painan nappia ihan varmuuden vuoksi vielä toisen ja kolmannenkin kerran, että asia varmasti tulisi selväksi. Nyt kun kerran olemme joka tapauksessa jäämässä pois, niin ei tarvitse pelätä edes sitä, että kuski haluaisi heittää meidät pihalle. En viitsi edes vilkaista, kuinka pahasti äijä meitä mulkoilee avatessaan takaovet.
"Hyvää illanjatkoa!" huikkaan sen sjaan oikein iloisesti ja heilautan vielä kättänikin kiepauttaessani itseni tolpan avulla bussin ovelle ja samaa vauhtia ulos. Otan pari askelta eteenpäin, pois Keiran tieltä, ja pysähdyn sitten katselemaan ympärilleni. Hmm. Minulla ei ole aavistustakaan, missä päin leikkipuisto mahtaa olla.
"Ollaanko huijareita ja tutkitaan jotain google mapsia, vai otetaanko joku suunta ja toivotaan parasta?"
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: I never paid attention to whoever told me no

ViestiKirjoittaja kujakettu » 21 Heinä 2015, 20:05

"Kivääri ois aika hieno lisävaruste", totean naurahtaen.
"En mä itse asiassa oo ees ihan varma. Ties vaikka siel ois joku piilotettu aarre", sanon ja luon silmäyksen laukkuuni.

Rakki iskee stop-nappia useammankin kerran ja virnistän. Pääsemme kuin pääsemme jopa bussin takaoville asti vaikka meinaan kyllä taas huojua muutamaankin otteeseen pahasti matkalla oville. Tuntuu kuin kuski yrittäisi viimeisenä temppunaan ajaa niin että menisimme nurin. Mutta miksi ihmeessä, mehän olimme mukavia asiakkaita.
Rakki vilkuttaa pirteästi kuskille ja minä virnistän taas. Sitten heitän silmäyksen kuskiin, lentosuukon heti perään ja huikkaan:
"Heippa muru! Parempaa loppuiltaa!"

Kun korkoni tavoittavat bussin käytävän jälkeen ihanan tasaisen paikallaanpysyvän asfaltin, otan saman tien pullon laukustani ja uuden huikan likööristä. Tarjoan pulloa Rakillekin.
"Ihan sama mulle", sanon naurahtaen, "voit sä sitä mapsiakin käyttää jos tykkäät, mä nimittäin poltan nyt."
Kaivan tupakka-askin ja sytkärin laukustani ja sytytän savukkeen. Bussin takavalot häviävät kulman taakse ja todennäköisesti yksinäisyydestään onnellinen kuski jatkaa matkaansa jonnekin tuntemattomaan. Minä katselen ympärilleni, olemme jonkin rivitalolähiön edustalla. Pahin illanhämäräkin alkaa jo taittua.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

EdellinenSeuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron