I never paid attention to whoever told me no

[Sasu]

[Yökerho Plaza.]

Rakki

Musiikki on niin kovalla että turha yrittääkään kuulla edes omia ajatuksiaan, värivalot välkkyvät ja yökerho tuntuu olevan ääriään myöten täynnä edelleen, vaikka pilkku lähenee kovaa vauhtia. Ehdottomasti ilta minun makuuni. Saatan ehkä talloa jonkun varpaille, ja vain baaritiski pelastaa minut sen suuremmalta horjahdukselta, mutta minulla on hauskaa, joten mitäpä siitä. Rahaa löytyy vielä yhteen vodkashottiin, joka katoaa varsin nopeasti naamaani. Minulla on hilpeän humalainen olo, ja viinan makukin saa minut vain hädin tuskin irvistämään.

Joku tunkee ohitseni baaritiskille ja astahdan vähän sivumpaan luodakseni silmäyksen ympärilleni. Meitä oli ainakin kahdeksan tänne tullessamme, mutta nyt en kyllä näe yhtään seurueeni jäsentä. Yksi pariskunta lähti kotiin jokin aika sitten, Henry luovutti jo aikaa sitten, Zach on varmaan edelleen vessassa oksentamassa, mutta entäs ne muut... Hmm. No, varmaan voisin lyöttäytyä jonkun toisen porukan matkaan jos ei yhtään tuttua sattuisi kohta silmään. Vähän minua kyllä harmittaa, että kello on jo näin paljon - minulla riittäisi energiaa vaikka seuraavankin päivän tarpeiksi, mutta valomerkkiin on valitettavan vähän aikaa. Ehkä pitäisi suoraan yrittää löytää joku jatkoille lähtijä.

[kujakettu]

KEIRA VÁSQUEZ

Pitkät mustat hiukset heilahtavat kasvoilta niskaan kihararyöppynä, juoma kaatuu keveästi kurkkuun ja naurahdus karkaa huuliltani iskiessäni shottilasin takaisin tiskin pintaa vasten.
Valojen välke, musiikin pauhu ja puheensorina saavat kaikki yhdessä oloni hyvin euforiseksi. Sitä voi toki auttaa myös hyvä litania kumottuja juomia joista viimeisimpänä tiskiin kolahti tyhjä shotti tequilaa. Suola tuntui aina itse alkoholia pahemmalta suussa mutta sitruuna pyyhki lopunkin epämiellyttävyydestä pois.

Vilkaisen ympärilleni - ystäväni ovat kadonneet jonnekin. Tanssilattialle ehkä, sama se, voisin etsiä heitä kohta jos vielä kiinnostaisi. Sen sijaan päätän suoria naistenhuoneeseen ja sen jälkeen kumota jonkun uuden juoman. Ehkä joku vodkadrinkki tai vaikka rommikolaa...
Otan pienen mustan nahkalaukkuni tiskiltä ja heilautan sen kevyesti olalleni. Laukku melkein huitaisee vieressä istuvaa jätkää naamaan ja huikkaan pienen humalaisen anteeksipyynnön ennen kuin loikkaan alas baarijakkaraltani ja lähden kulkemaan miltei kymmenen sentin piikkikoroissani vessoille.

WC-kopissa kaivan laukustani jotain joka tulee minulle yllättäen mieleen. Pieni metallirasia jossa on jotain ei-aivan-niin-laillista, tosin omalla mittapuullani ei myöskään mitään kovin vakavaa. Muutama jointti. Hetken harkitsen mokoman polttamista mutta jätän asian sikseen. Jos kaipaisin pilveä, se löytyisi täältä myöhemmin. Savukkeitakin kerrankin löytyi. Itse asiassa seuraavan juoman jälkeen voisi suoria tupakkakoppiin.
Kädet pestyäni suoristan yhtenä kiireisenä korkojen ja kiharoiden sekamelskana takaisin tiskille ja kajautan iloisesti nuorelle parrakkaalle blondille miehelle tilaavani rommikolan.

[Sasu]

Vaikka kuinka seisoskelen paikoillani ainakin puoli minuuttia - tai ehkä jopa minuutin, en ole ihan varma ajankulusta enää tässä kohti - en edelleenkään näe ketään seurueestani. Se ei sinänsä ole ihme, sillä kuten sanottua, Plazassa on porukkaa vaikka millä mitalla. Naputan lattiaa jalallani ja reittäni sormillani musiikin tahtiin. Mitähän sitä sitten keksisi... Joku nainen pyyhältää ohitseni hyvin määrätietoisen oloisena suoraan baaritiskille varsinaisena kiharien hiusten pyörteenä. Vilkaisen kelloa kännykästä - vähän yli kolme jo, missä välissä. Luon nyt baaritiskillä odottelevaan naiseen arvioivan silmäyksen. Hmm. Kaikki muut ympärillä olevat ihmiset näyttävät jo keskustelevan jonkun kanssa tai nukkuvan pystyyn, mutta nainen sen sijaan näyttää varsin virkeältä ja muutenkin sangen menevältä.

Kohautan henkisesti olkiani ja kiilaan itseni baaritiskille naisen viereen.
"Iltaa", toivotan hilpeästi.
"Mä olen kadottanut seurueeni, ja tää paikkakin menee kohta kiinni. Kiinnostaisko sua lähteä seikkalemaan jonnekin?" virnistän - mutta se on sellainen harmiton, joskin humalainen virnistys. Kysymyskin on vähän sellainen pilke silmäkulmassa esitetty. Ei varmaan ihan tavallisin keskustelunavaus, mutta ensinnäkin olen itse sen verran kännissä etten jaksa kierrellä ja kaarrella, ja toisekseen silloin kun muutkin ovat kännissä, tällaiset ehdotukset menevät paljon useammin läpi. Yrittänyttä ei laiteta, ja jos nainen vain katsoisi minua nokkaansa pitkin ja lähtisi menemään, niin onhan tässä baarin täydeltä muitakin ihmisiä, joita voisin yritellä houkutella ja/tai haastaa tekemään jotain typerää, ettei ilta loppuisi liian lyhyeen tai kävisi tylsäksi.

[kujakettu]

Hyvännäköinen baarimikko sekoittelee juomani ja juttelen hänen kanssaan hieman mukavia koska muutakaan keskusteluseuraa ei ole tarjolla. Pian kuitenkin hänenkin täytyy taas keskittyä janoisten toiveiden täyttämiseen ja keskustelu tyrehtyy jättäen seuralaisekseni ainoastaan edessäni odottavan juoman. Kohautan hieman hartioitani ja vilkaisen tanssilattian suuntaan mutta en ihmisjoukon ja valojen välkkeen seasta erota ovatko kaverini todellakin siellä vaiko eivät. Enkä oikein tiedä jaksaisinko lähteä etsimäänkään.
Äsh.

Otan siemauksen juomastani kun sitten yllättäen kuulen äänen jostain oikealta puoleltani ja käännän pääni siihen suuntaan uteliaasti. Puhuiko joku minulle?
Edessäni on tummahiuksinen mies joka sitten kysyy että haluaisinko lähteä seikkailemaan. Virnistän vähän, johan oli keskustelunaloitus.
"Jos toi oli iskuyritys niin oli kyllä aika omalaatuinen", hymähdän huvittuneesti ja siemaisen juomaani.
"Mutta jos sen sijaan oikeasti kaipaat seikkailua niin olet löytänyt oikean naisen", jatkan sitten ja pyyhin kasvoilleni eksyneitä suortuvia silmieni edestä.
"I'm always up for adventures."

[Sasu]

No oho, mimmihän suhtautuu ehdotukseeni yllättävän hyvin!
"No nyt kuulostaa loistavalta", tokaisen virnistäen.
"Toki mä voin sut jossain kohti iskeäkin, mutta jos nyt lähettäisiin siitä seikkailemisesta. Mä voisin kuitenkin väittää, ettei se tuu onnistumaan täällä, joten heitä se juoma huiviis niin keksitään joku suunta. Mä voin toki auttaa lasin tyhjentämisessä", tarjoudun ilkikurisesti virnistäen. Pitäisi vaan hakea takki narikasta ja sitten olisin valmis menemään. Käyn jo mielessäni läpi mahdollisia vaihtoehtoja seikkailemiseen. Nainen vaikuttaa siltä, että voisi lähteä mukaan vähän hurjempiinkin ideoihin.
"Ai niin muuten, mä oon Rakki", esittäydyn hilpeästi.

[kujakettu]

Virnistän miehen sanoille mutta vedän lasia lähemmäs itseäni hieman suojelevasti.
"Mun alkoholeihin ei kuule noin vain kajota", hymähdän ja kaadan kerralla melkein täyden juoman kurkustani alas hiukset jälleen mahtipontisesti heilahtaen.
Lasken lasin tiskille ja virnistän kuin olisin voittanut jonkun sanomattoman haasteen.
"No, menoksi sitten?"

Mies esittäytyy Rakiksi ja katson häntä hieman naurahten.
"On siinäkin nimi. Mutta itse asiassa", silmäilen häntä hetken vähän arvioiden, "sopinee sulle ihan jees."
Naurahdan hieman.
"Oon Keira."

[Sasu]

Nainen ei päästä minua käsiksi lasiinsa, vaan sen sijaan tosiaan heittää sen huiviinsa, ja vielä virnistää päälle. Väännän suupieleni alaspäin ja otan surkean ilmeen naamalleni, mutta se muuttuu saman tien nauruksi.
"Teidän jälkeenne", kehotan suurieleisesti viitaten.

Tungen kädet taskuun ja keikun kantapäilläni leveästi hymyillen naisen tarkastellessa minua, ja virnistän sitten taas vähän leveämmin.
"No eikös", naurahdan. Hänkin esittäytyy.
"Oikein hauska tavata! Sitten seikkailemaan, mars!" ilmoitan reippaasti ja hätistelen Keiraa liikkeelle.
"Mulla on takki narikassa, että heeetki pieni", totean kaivaessani narikkalappua taskuistani. Mihin hittoon se nyt meni.. kun saan lapun ongittua taskustani, melkein tiputan sen saman tien.
"Huups", mutisen. Äskeinen shotti taitaa olla vasta nousemassa päähän. Mikäs sen parempi! Törkkään lapun narikassa seisoskelevalle jätkälle ja hymyilen aurinkoisesti saadessani takkini. Vilkaisen, ettei Keira ole vielä ehtinyt hävitä mihinkään kovin kauas ja kiskon takin niskaani. Kas, huivikin on vielä olemassa. Ja lapaset! Tämähän menee hyvin.
"Onko mitään jänniä ehdotuksia?" kysyn Keiralta kiskaistessani takin vetoketjun kiinni. Tämäkin takki alkaa olla vähän rähjäinen jo, mutta sitä se on. Farkkuni sentään ovat ihan siistit - joskaan en ole ihan varma, miten ne mahtavat tämän reissun jälkeen voida.

[kujakettu]

Mies tokaisee hänen takkinsa löytyvän narikasta ja virnistän.
"Mullakin on sellainen mokoma jopa mukana ja samassa osoitteessa", totean ja kaivan narikkalapun taskustani. En voi estää nauruani kun Rakki pudottaa narikkalappunsa sen siliän tien.
"Onko kuningas alkoholi noussut hieman päähän", sanon hieman ilkeillen, varsin ylpeänä siitä että juomamäärästäni huolimatta pysyin vielä varsin mallikelpoisesti jumalattomilla koroillani pystyssä.

Narikassa olen itse jo vastaanottanut jo oman lyhyen nahkatakkini siinä vaiheessa kun uusi tuttavuuteni hakee omaansa. Seisoskelen kaikessa rauhassa paikallani, mietiskellen tekikö mieleni tupakkaa vai jotain hieman vahvempaa ja jo täysin tanssilattialle hukkuneet kaverini unohtaneena.
Piikkikoroissa, korkeavyötäröisissä pillifarkuissa, valkeassa ohuessa paidassa ja lyhyessä nahkatakissa en ehkä ole olemukseltani ensinäkemältä ominaisin seikkailemiseen mutta en minä reissussa rähjääntymistä pelännyt.
Rakki kysyy minulta onko minulla mitään jänniä ehdotuksia kun astelemme ulos - minä hengitän ensimmäisenä vielä hieman keväisen kirpeää kevätilmaa keuhkoihini huokaisten ja tuumailen vähän.
"Seikkailemisen piti olla sun ideasi", sanon vähän ikikurisesti mutta lisään sitten; "saattaa aina jotain seikkailunintoa lisäävää toki löytyä. Ja ideoitakin ehkä jos vähän ehdin tässä tuumailla."
Vilkaisen portsariin ja ulos pikkuhiljaa valuviin ihmismassoihin ja päätän että on liene ainakin parempi astella hieman sivumpaan porukoiden tieltä.
"Jos liikutaan ensialkuun pois tästä muiden alta." Kaivelen samalla laukkuani, miettien edelleen mitä haluan.

[Sasu]

"Psssh, mistäs muka niin päättelet", vastaan Keiran piikittelyyn hilpeästi ja tahallani sammaltaen. Eivätkä juomat ole siinä vaiheessa nousseet ollenkaan liikaa päähän, kun saan kuitenkin takin vielä päälleni oikein päin ja huivin kaulaan, ja kaikki kamatkin ovat vielä mukana.

"Niiinhän se olikin", vastaan Keiran todetessa jotain siitä että minähän tätä ehdotin. "Mutta ajattelin nyt kysyä. Se on kohteliasta. Tai jotain. Mutta kuulostaa hyvältä, tuumaile rauhassa. Kyllä mäkin tässä ehkä kohta jotain keksin."
Onhan niitä paikkoja vaikka millä mitalla, kun ajattelemaan alkaa.
"Kuulostaa hyvältä alulta", myönnän ja lähden maleksimaan kauemmas baarin ovelta kädet takintaskuissa.
"Hei, mennään merenrantaan!" keksin äkkiä.
"Vai hetkonen, onkohan se vähän kaukana? Muutama kilsa. Tai hypätään jonkun randomin junan kyytiin", ehdotan virnistäen.

[kujakettu]

Lähdemme kipittelemään kauemmas ovesta ja muista ihmisistä kaikessa rauhassa. Minä kaivan laukkuani samalla kun Rakki miettii ideoitaan ja päädyn lopulta saamaan käteeni metallirasian jota olin aiemmin jo mietiskellyt. No, ei se iltaa voisi ainakaan huonontaa.
Naksautan rasian auki ja otan käärityn jointin ja kivan taskustani sytkärin.
Kuuntelen mitä mustatukka ehdottaa rantaan menemisestä ja junaan hyppäämisestä ja kallistan päätäni vähän arvioivasti.
"Bussiin ehkä pääsis nopeemmin ja helpommin", tokaisen sitten vilkaisten kadun päässä näkyvään bussipysäkin kylttiin.
"Mennään vaik alkuun sen kyytiin ja heitetään joku random summa rahaa. Katotaan sit mitä siellä paikassa x keksitään jatkosuunnitelmaks."
"Mikäli täs lähihetkinä siis menee busseja. En yöliikenteest pahemmin tiiä", sanon ja puhallan makeaa marihuanaa savupilvenä ulos keuhkoistani.
"Jos se ei onnistu niin ainahan voitais liftata."

[Sasu]

Katselen miten Keira ehdotuksiini reagoi, ja päädyn minäkin sitten kallistamaan päätäni mietteliäästi hänen ehdottaessaan bussiin hyppäämistä. No joo. Ei ehkä yhtä hurjaa kuin liikkuvan junan kyytiin yrittäminen radan varresta, mutta kieltämättä saattaa onnistua vähän helpommin.
"Kuulostaa suunnitelmalta", tuumaan. Kyllähän tällä alkuun pääsisi
"Käydään vilkasemassa, että meneekö tähän aikaan ylipäätään busseja mihinkään. Jos ei parinkymmenen minuutin sisään mene yhtään vuoroa, niin sitten liftataan", päätän. Vilkaisen toisen marisätkää. Hitto kun ei ole edes yhtään röökiä mukana. Keira ei suostunut juotavaansakaan luovuttamaan, joten en tiedä kuin tuloksellista olisi yrittää pummata tältä mitään muutakaan. Antaa olla nyt ainakin vähän aikaa.

"Kukas sä nyt sitten olet, mitä teet, jii än ee? Montaa kertaa ei ole kukaan lähtenyt näin vähällä suostuttelulla seikkailemaan, että et sä ainakaan ihan turha muija ole", totean huvittuneesti.

[kujakettu]

"Noniin, katso kuka sen suunnitelman meille nyt loppupeleissä kyhäsi!" hihkaisen aika itsetyytyväisenä ja kovennan hieman askeleita koroissani - jotka jalassa muuten taidan olla aika samoilla pituuksilla miehen kanssa vaikka hän ei ihan niin lyhyt edes olekaan. Mutta minä sen sijaan olen pitkä nainen ja tällaisilla koroilla jo aikamoinen hujoppi, joten.
Mies ei ainakaan mitään negatiivista tai epäilevää heitä sätkästäni, mutta toisaalta en sitä hirveästi olettanutkaan tyypiltä joka kysyi minua seikkailemaan.
Vilkaisen häntä hieman arvioiden ja avaan sitten metallirasian uudestaan.
"Noh, Rakki, haluatko?" sanon vähän virnistäen samalla kun puhallan savut hiljaisen nautiskellen ulos keuhkoistani.

Hän kysyy peruslitanian kysymyksiä ja hymähdän vähän huvittuneesti, vahingossa ottaen yhden sivuaskeleen humalatilan takia.
"Kauhee kuulustelu sulla nyt kyllä päällä, tässähän alkaa epäilyttää", naurahdan.
"Mutta jos nyt hirveesti kiinnostaa tietää niin nimi on Keira Ana Clara Vásquez, ikää semmoset kakskytäkolme, syntymämaa Brasilia ja nykyinen kotikaupunki yllätys yllätys Snowfinch. Kouluttautumassa sambatanssin opettajaksi. Vieläkö kaipaa lisäinfoa?" sanon kevyesti virnistäen.
"Ja noh, samat sitten sulle."

[Sasu]

"No mutta jos mä en olis ehdottanut seikkailua, niin sä nyhjäisit varmaan vieläkin Plazassa, että äläpäs ala omahyväseksi", huomautan virnuillen, mutta olen ihan liian kännissä ja hyvällä tuulella että onnistuisin kuulostamaan ihan niin nenäkkäältä kuin haluaisin. Seurailen koko ajan Keiran tekemisiä ohimennen silmäkulmastani, mutta käännän katseeni uteliaasti naisen käsiin hänen ottaessaan metallirasiansa taas esiin. Kohotan kulmiani yllättyneenä, mutta ojennan saman tien käteni.
"No totta hitossa. En vaan kehdannu heti pummata", virnuilen. Olen ehkä joskus todennut etteivät pilvenpoltto ja alkoholi aina sovi yhteen, mutta yksi jointti sinne tai tänne. "Oletan tosin että toi on jotain ihan laadukasta tavaraa, etkä yritä myrkyttää mua. Ja että lainaat myös tulta."
Toisaalta Keira polttaa sitä itsekin, eikä ole vielä kupsahtanut, joten tuskinpa minäkään hengestäni pääsen.

"Kannattaakin epäillä", totean kulmiani kohotellen, mutten voi olla naureskelematta. Nyökyttelen ripeässä tahdissa Keiran luetellessa asioita itsestään.
"Vähänkö siistiä. Mut heei, mäkin olen kakskolme, high five!" virnistän, pyörähdän kävelemään takaperin ja nostan käteni sanottua ylävitosta varten. En sitten tiedä, onko tämä varsinaisesti läpyn arvoinen asia, mutta juuri nyt se tuntuu minusta sellaiselta. Kovin montaa askelta en viitsi kävellä takaperin, törmäisin kuitenkin johonkin tolppaan tai muuta typerää. Läpyn jälkeen käännyn taas kulkemaan nokka menosuuntaan.
"No öö. Nimi Rakki, ikää kakskolme, ne tuli selväksi. Oon tylsä ja kotoisin Kanadasta, Vancouverin tienoilta. Ens viikon jälkeen vissiin taas työtön, tällä hetkellä duunissa kahvilassa. Voisin melkein sanoa olevani ammattimainen matkustaja, en oo tainnu asua missään puolta vuotta pidempään sen jälkeen kun lädin menemään himasta about viistoistavuotiaana", luettelen.
"Mutta palataas suhun. Oliko Brasilia siisti paikka? Brasilia kuulostaa siistiltä paikalta. Ja miten sambaa tanssitaan? Saat kyllä pitää jonkun demonstraation kunhan päästään tohon pysäkille."

[kujakettu]

"Seliseli", hymähdän huvittuneesti kun Rakki selvittää miten idea oli kuitenkin hänen ja että ilman häntä olisin edelleen baarissa nyhjäämässä.
"Olisin mä seikkailuja nyt itsekin keksinyt että", yritän vielä mutta en enää edes tosissani, sen sijaan nautin jointistani yhä pidemmin henkosin.
"Omalla vastuulla", sanon virnistäen kun Rakki toteaa että ehkä en yritä myrkyttää häntä.
"Saatanhan haluta myrkyttää sut vaan tässä sivussa", sanon samalla kun napsautan sytkäriä.

Mies toteaa itsekin olevansa kaksikymmentäkolme ja vilkaisen häntä hieman arvioiden. No joo. Hymy kareilee huulillani kun sitten läpsäisen miehen toivoman high fiven. Sitten hän kertoo vastapalvelukseksi hieman omia taustojaan ja katselen häntä mietteliäästi. Rakki, pätkätyöläinen siis ilmeisesti. Reissumies, heh, ja sen on itse asiassa näköinenkin. Kotoinen kanadalainen. Ookoo.
"Mulla on jostain kumman syystä vahva kutina et Rakki ei oo oikee nimi", tokaisen huvittuneesti, "mut kait se riittää."
Mies kyselee sitten minulta hieman lisää ja naurahdan.
"Siisti paikka, öö, no kai joo. Paljon ihmisiä, menoa ja meininkiä. Lämpöä riittää. Ja vai että sambademonstraatio.. katotaan ny. Ei sitä niin helpolla opita kuule että siitä saisit bussipysäkillä paljoakaan kutia miten homma toimii", virnuilen.
Tumppaan loppuneen jointin maahan ja vilkaisen taakseni. Eipä kukaan tainnut ollut sitä pahemmin huomannut, saatika kiinnostunut, että ilmassa leijui hieman tupakkaa makeampi maku.
Sen jälkeen toteankin että sama se ottaa savuke, joten sytytän sen seuraavaksi.

[Sasu]

"No onpas ilkeää", tuumaan, mutta vedän kuitenkin tyytyväisesti henkoset jointista. Edellisestä kerrasta onkin vähän aikaa. Saa nähdä, onko seikkailumme loppujen lopuksi hyvinkin rauhallista tähtientuiijottelua kännissä ja pilvessä.

"No jooo, ei se ehkä oo. Mutta mua on haukuttu Rakiksi niin kauan että oon jo unohtanu oikean nimeni?" naurahdan vähän ehdottavaan sävyyn. Rakki on ollut ihan hyvä nimi esittäytymiseen tähän asti. En minä oikeasta nimestäni niin välitä. Kyllähän postiluukussa lukee Pettry, mutta no. Luulen, ettei posti suostuisi muuten tuomaan edes laskuja.
"Kuulostaa ihan hyvältä. Mäkin kaipaisin joskus johonkin lämpimämpään, tuntuu joskus että Kanadassa on koleaa vuoden ympäri... Mutta valitettavasti se touhu vaatii rahaa, enkä oo vielä päässyt rikastumaan", naurahdan ja imaisen taas sätkääni. Tai Keiran sätkää. Ihan sama.
Keira väittää, ettei Sambaa niin vain opita.
"Kuka tässä oppimisesta mitään on puhunutkaan? Mä vaan haluan nähdä kun sä ketkutat persettäsi", virnistän ilkikurisesti. "No ei, kyllä mulla on vahva aikomus kokeilla. Eikös yrittämisestä saa jo pisteitä?"
Keira vaihtaa loppuneen jointtinsa tupakkaan. Minä yritän puhaltaa savusta renkaita ilmaan, mutta ei se oikein tahdo onnistua. No jaa.

Tuleehan se bussipysäkkikin sitten lopulta vastaan.
"No niin, tanssitaidonnäytettä kehiin. Oon vaikuttunut, jos onnistut noilla koroilla", totean naureskellen.