Nothing's ever what we expect

[Zarroc]

Sain hänen paitansa pois jokseenkin näppärästi, paitsi että hartiat tuottivat suunnattomia ongelmia, koska kuka helvetti oli keksinyt tyköistuvat kauluspaidat. Lopulta sain paidan kokonaan pois häiritsemästä ja viskasin sen jonnekin lattialle.

Työnsin hänet istualleen sängylle ja vedin oman neuleeni päältäni välittämättä suuremmin siitä, että ponnari lähti mukana ja jouduin pyyhkäisemään hiukset takaisin taakse nähdäkseni edes eteeni.

"Mitä haluat?" kysyin.

[nyt myö aikahypätään.]

[Sussu]

Paita lähtee päältäni ja Sebastian heittää sen jonnekin. Enköhän minä sen löytäisi myöhemmin.

Istun sängylle ja katson, kuinka hän vetää neuleen yltään. Hänen mustat hiuksensa aukeavat siinä samalla. Katson hänen lihaksikasta vartaloaan ja kohotan katseeni sitten miehen silmiin.

Mitä haluat?

Kysymykseen vastaamatta vedän hänetkin sänkyyn suudellakseni miestä jälleen, tällä kertaa entistä määrätietoisemmin.

Aamulla herätessäni tunnen jotain ylimääräistä vieressäni. Tajuan hyvin pian sen olevan toinen ihminen. Minun on mietittävä hetki, miten olen päätynyt tähän tilanteseen. Oloni ei ole mitä mainioin, mutta siedettävä.
Sebastian. Vedän käsivarteni hänen ympäriltään hitaasti, kuin peläten herättäväni hänet. Vaikka mistäs minä tiedän, onko hän herännyt jo ennen minua. Ainakaan hän ei ole vielä karannut minnekään.

Minua nukuttaisi edelleen, mutta avaan silti silmäni. Mitähän kello on?

[Zarroc]

Herääminen ei ollut totta puhuen mikään kauhean miellyttävä. Minulla oli lähes sietämättömän kuuma ja ihmettelin sitä mielessäni koska toisaalta tuntui sille, ettei peittoa ollut päälläni nimeksikään. Lopulta käännyin hitaasti selälleni ja käänsin päätäni vain kohdatakseni silmät.

"Oho", sanoin, kun en nyt muutakaan siihen hätään keksinyt. "Huomenta."
Ääneni kuulosti varmaan todella kauniille ja minulla ei kumma kyllä vielä ollut järkyttävää krapulaa. Vähän vain... oli sellainen fiilis.

Käännyin selältäni enemmän Leonhardiin päin ja katselin häntä vähän aikaa. Hiukseni olivat varmaan helvetillisellä takulla niskassa, tuntui ainakin siltä, mutta juuri nyt olin liian väsynyt tekemään asialle yhtään mitään.
"Mitä kello on?"

[Sussu]

Meinaan hätkähtää kohdatessani Sebastianin katseen, mutten onneksi pelästy sen pahemmin.
"Huomenta", sanon väsyneesti. En oikein tiedä, mihin katseeni kohdistaa, joten päädyn vain katselemaan Sebastianin kasvoja.
Hänen kysyessään kelloa minä alan katsella seiniä, muttei missään näy kelloa.

"Sen minäkin haluaisin tietää", totean hänelle ääneni kuulostaessa edelleen uupuneelta. En ole tietoinen siitä, missä puhelimeni on, mutta toivon mukaan tallessa.
Nousen istuma-asentoon ja katselen lattialle, missä vaatteet näyttävät olevan aika levällään.
Päätäni särkee sen verran, etten jaksa vielä nousta tehdäkseni asialle mitään. Haron hiuksiani, jotka saattaisivat olla kamman tarpeessa.

[Zarroc]

Mies ei vaikuttanut olevan yhtään sen enemmän kärryillä tämän hetkisestä tilanteesta kuin minäkään. Tyrskähdin hieman hänen haroessaan hiuksiaan ja kurotin kättäni hieman koskeakseni miehen selkään.
"Tuskin se niin paljoa on, että vielä olisi kiire mihinkään", sanoin, koska en halunnut, että tämä menisi jotenkin hankalaksi.
"Tule tänne, sama nukkua alkava krapula pois."

Halusin vain hautautua valolta karkuun, koska tajusin päänsäryn tekevän pikkuhiljaa tuloaan.

[Sussu]

Sebastianin mielipide kellonajasta on se, ettei meillä ole vielä kiire mihinkään. Ajattelen kotona odottavaa Ricoa ja siinä sivussa mielessäni käy myös Hafni, mutta kun Sebastian kehottaa minua tulemaan takaisin nukkumaan alkava krapula pois, pieni hymy leviää huulilleni vilkaistessani häneen.
"Se voi olla ihan hyvä ajatus."

Käyn takaisin makuulle ja käännyn kyljelleni kasvot Sebastianin suuntaan, sulkien sitten silmäni.
Edellisen yön tapahtumat palaavat mieleeni enkä oikein tiedä, mitä tästä tilanteesta ajatella, mutta ainakaan minua ei kaduta lainkaan.

[Zarroc]

"Niin arvelinkin", mumisin ja vedin miehen lähemmäs todeten nyt varsin hyvin pienen sängyn hankaluuden. Mutta ilmeisesti olimme kyenneet siinä yöllä oleskelemaan varsin leveästi, joten miksemme nyt.
Haukottelin vähän ja painoin kasvoni miehen kaulaa vasten, koska minulla oli jo valmiiksi helvetin kuuma, joten ei tämä olo tästä enää tukalammaksi voinut käydä.

Heitin käteni hänen vyötärönsä ympärille ja toivoin, ettei hän olisi poissa kun seuraavan kerran heräisin.

[Sussu]

Minulla ei ole vaikeuksia nukahtaa uudestaan, vaikka sänky on pieni, Sebastian on lähellä ja on varsin kuuma.

Kun seuraavan kerran herään, oloni on jo virkeämpi ja pääkin tuntuu selkeämmältä. Sen lisäksi olen jo paremmin perillä siitä, miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Siitä en tiedä, mitä tästä seuraisi.
Venyttelen hieman paikallani ja huokaisen syvään. Kelloa on edelleen vaikea arvioida, koska minulla ei ole tietoakaan siitä, mihin aikaan me tähän hotellihuoneeseen saavuimme.

Käännyn selälleni ja katson Sebastianiin nähdäkseni, onko hän jo herännyt.

[Zarroc]

Seuraava herääminen tuntui heti paljon paremmalta, ehkä ihan siksikin, että jostain syystä tukaluus oli hellittänyt. Räpyttelin silmiäni muutamaan kertaan saadakseni jonkinlaista tolkkua siitä, missä päin olin edes koko sänkyä ja näin jälleen kerran Leonhardin edessäni. Tästä voisi melkein tulla tapa.

"Parempi?" kysyin, vaikka ääni rahisi. Yritin kopeloida vaivihkaa sängynviertä löytääkseni housuni ja niiden taskusta puhelimen, mutta en saanut otetta. Lopulta jouduin kääntämään miehelle selkäni ja kurottumaan kunnolla päästäkseni farkkuihini käsiksi.

"Kello on kaksi päivällä", sanoin hölmistyneenä.

[Sussu]

Minua alkaa hymyilyttää taas kuullessani Sebastianin rahisevan äänen.
"Parempi", vahvistan. Oloni ei ole juurikaan krapulainen, mitä nyt edelleen vähän väsynyt.

Sebastian alkaa etsiä jotain sängyn viereltä ja löydettyään puhelimensa kertoo kellon olevan kaksi päivällä. Kurtistan hieman kulmiani.
"Kaksi?"
Vapaapäivästä huolimatta tapanani ei ole nukkua näin pitkään.

"Siinä tapauksessa kai parempi nousta", huokaisen ja huomaan vasta sitten äänensävyni kuulostavan siltä, että en haluaisi koskaan nousta tästä pienestä sängystä.
Nousen silti ja alan keräillä omaisuuttani lattialta ja pukeutua, pitämättä kuitenkaan kiirettä sen kanssa.

[Zarroc]

"Niin kai sitten", totesin ja pudotin puhelimen takaisin housujen päälle. Käännyin selälleni sängylle vallaten sen kokonaan ja katselin kun Leonhard keräili tavaroitaan verkkaisesti kasaan.

"Kiinnostaa aivan helvetisti lähteä lenkille yli-innokkaan pölypallon kanssa", totesin hetken kuluttua miettiessäni missä pompulani mahtoi tällä hetkellä sijaita. Minulla oli joku mielikuva paitaan tarttumisesta, joten vedin housut jalkaani ja raahasin sitten itseni sängyn päätyyn.

Pukeutumiseni oli varmaan tuskaisan oloista, koska olin saanut suurinpiirtein paidan päälleni ja yhden sukan jalkaani löytäessäni sen pompulan. En halunnut edes katsoa peiliin.

[Sussu]

"Tiedän tunteen", tokaisen. Sattuneesta syystä oloni on kaikkea muuta kuin sellainen, että tahtoisin lähteä lenkille. Ainakin nyt päivästä Rico saisi luvan tyytyä lyhyempään ulkoiluun.

Saatuani vaatteet päälleni istahdan vielä sängyn reunalle keräilemään voimia lähtöä varten.
Sebastianin pukeutuminen näyttää sitäkin hitaammalta ja vaikeammalta, kuin omani. Kaivan puhelimen taskustani ja katson sitä vain todetakseni, ettei kukaan ole kaivannut minua. Ei sillä, että se olisi yllättävää. Hyvä niin.

[Zarroc]

Sain lopulta itseni suunnilleen kasaan ja harottua hiuksetkin hyvin epäsiistille nutturalle. Lysähdin istumaan Leonhardin viereen ja juurikaan epäröimättä nojasin päätäni hänen olkaansa vasten.
"No, täältä pitäisi varmaan lähteä", sanoin vähän ajan kuluttua ja tuijotin hänen polveaan. Että tämä olikin vaikeaa.

"Mutta joo tota. Oli kivaa, ainakin minulla. Pitää varmaan yrittää nähdä tässä joku päivä", naurahin sitten kun sain itseni oikeasti kokoon ja nousin seisomaan. Käännyin vielä katsomaan miestä miettien hetken ajan oliko hän lainkaan samaa mieltä.

[Sussu]

Sebastianin nojatessa päätään minua vasten oloni ei ole lainkaan niin epämukava, kuin voisi olla. Kai hänen läheisyytensä alkaa tuntua jo kohtalaisen tutulta.
Nyökkään hänen sanoillensa.

Meinaan sanoa, että minullakin oli mukavaa, mutta ne sanat jäävät sanomatta.
"Joo, yritetään nähdä", vastaan hieman huvittuneeseenkin sävyyn ja nousen Sebastianin jälkeen seisomaan.
Hetken mielijohteesta kosketan vielä kädelläni miehen alaselkää, hymyilen hänelle vaikka sydämeni hakkaakin turhan kovaa, ja kävelen sitten ovelle pukemaan kenkiä jalkaan.

[Zarroc]

MIehen sanat olivat sentään jokseenkin huvittuneet ja se sai minut melkein huokaisemaan syvään. Olin jo vähän aikaa odottanut, että hän vain luikkisi karkuun, mutta näemmä ei.

"Voin koittaa soittaa, joskus", sanoin vähän ilkikuriseen sävyyn. "Jos muistan."

Hänen kosketuksensa muisto kummitteli alaselälläni vetäessäni kengät jalkaani ja seuratessani miestä ulos hotellihuoneesta. Suljin oven meidän perässämme ja tartuin sitten Leonhardin ranteeseen, vetäen hänet takaisin luokseni.

"Saat sinäkin soittaa", sanoin hiljaa ja suutelin nopeasti laskien sitten miehen menemään.

SEBASTIAN POISTUU.

8'D kiitos! <3