Nothing's ever what we expect

[Sussu]

Kävelen onnekseni suhteellisen suoraan määränpäähän asti. Seisahdun paikoilleni ja kuulen Sebastianin kysyvän minulta huoneesta, jolloin hymy leviää huulilleni ja yritän parhaani mukaan olla katsomatta Sebastiania kuin idioottia.
"Yleensä se lasketaan sen mukaan, montako henkilöä huoneeseen on majoittumassa", sanon rauhallisesti ja käännyn sitten katsomaan hotellivirkailijaan.

[Zarroc]

"No voi että", päivittelin. "Niinkö luulet. Arvelin vain että haluat sviitin." pyöräytin silmiäni ennen kuin käännyin naisen puoleen pienesti hymyillen.
"Kahden hengen huone täksi yöksi, kiitos."
Hän nyökkäsi ja naputteli hetken tietokoneellaan samalla kun minä loin katseeni jonnekin seinille. Näin tasokkaaksi paikaksi mahdottoman rumat seinät.

"Valitettavasti vapaana on vain yhden ja kolmen hengen huoneita."

[Sussu]

Hymähdän Sebastianin sanoihin, mutten viitsi enää itse edes sanoa mitään. Kunhan vierelläni seisovan miehen tavoin katselen seinille odotellessani, kunnes virkailijatäti kertoo, ettei kahden hengen huoneita ole jäljellä.
Eipä tietenkään. Mihin tähän sitten pitäisi yöksi luunsa raahata? Katson Sebastianiin painostavasti.
"No sano sinä, mihin mennään." Minun puolestani vaikka sinne autoon, kunhan pääsen nopeasti pois tilanteesta esittämästä, että mitään en ole ottanut.

[Zarroc]

"Ai minä", totesin merkitsevällä sävyllä. "No yksi henki tietysti, mitä turhia tuota enempää maksamaan."
Respatäti katsoi minua hetken ajan ja kehoitti minua kirjoittamaan paperit. Sen tehtyäni sain huoneenavaimen, jossa oli numero 606.
"Tulehan kultaseni", kujersin ja nappain Leonhardin käsikynkkään. "Huone on kuudennessa kerroksessa, menemme varmaan hissillä?"

Nyt ne juomat olivat vihdoin nousseet kunnolla päähän.

[Sussu]

Pärskähdän naurua pidätellessäni Sebastianin tokaistessa, että yhden hengen huone tietysti. Hetken aikaa oletan tiskin takana olevan naisen sanovan, ettei kaksi henkilöä voi majoittua yhden hengen huoneeseen, mutta kumma kyllä täti vain katsoo hetken oudosti ja kehottaa sitten kirjoittamaan paperit.
Hätkähdän aavistuksen Sebastianin napatessa minua kädestä, mutten vastustele lainkaan vaan lähden sen sijaan lipumaan siihen suuntaan, missä olettaisin hissin olevan.

"Ilman muuta", virnistän katsomatta enää naishenkilöön, joka antoi avaimen Sebastianille.
Joko lattia on vino tai sitten maailma huojuu silmissäni muista syistä kävellessäni.

[Zarroc]

Minulla on erityisen kivaa hississä, joka oli juuri sopivasti odottanut meitä alhaalla. Siinä oli nimittäin lasiseinä, mistä näki hyvin ulos. Huimasi tuplasti kun vain vähän vilkaisi.
"Joko alkoholi ei ole minua varten", sanoin jossain toisen kerroksen paikkeilla. "Tai minulle on kehittynyt vanhemmiten korkeanpaikankammo."

Vilkaisin seuralaiseeni ja mietin hetken aikaa pidinkö häntä edelleen jollain tavalla kädestä. Näemmä. Ehkä parempi niin. En voinut olla hymyilemättä hieman.
"Mitä luulet, oliko yhden ihmisen huone huono valinta?"

[Sussu]

Katson ulos hissin seinän läpi, Sebastianin samalla tokaistessa jotain mahdollisesta korkeanpaikankammosta. Niin... Mistäs sitä ikinä tietää. En oikeastaan jaksa keskittyä hänen kommenttiinsa niin syvästi, että osaisin vastata. Tunnen hänen käsivartensa yhä omassani.

Keskityn vähän tarkemmin hänen seuraaviin sanoihinsa, tajutessani miehen kysyvän jotain. Näen jokseenkin sumeasti kääntäessäni katseeni hänen silmiinsä.
"Huono valinta? Ei missään nimessä. Mitä turhia tuota enempää maksamaan", lainaan Sebastianin aikaisempia sanoja ja virnistän.
Hissin ovien avauduttua astun oletettavasti kuudenteen kerrokseen, mutta odotan Sebastianin valitsevan suunnan. Itse kun olen jo unohtanut huoneen numeron.

[Zarroc]

Leonhard ihan totta virnisti minulle ja seurasin häntä hyvillä mielin ulos hissistä. Jouduin uudemman kerran katsomaan korttia minkä numeroinen huone meillä olisi ja pällistelin sitten jonkin aikaa seinää.
"Jos huoneen numero on 606, niin onko se oikealle vai vasemmalle?" kysyin. Vasemmalla olivat numerot 600-620 ja oikealla 621-640.

Nolla oli pienempi kuin ykkönen joten... "Vasemmalle", mutisin sitten ja kiskaisin miehen mukaani. MIksi helvetissä maton piti olla vaakaraitainen? Eikö pystyraita olisi parempi, tietäisi ainakin minne on menossa...

[Sussu]

Sebastian esittää kysymyksen, johon joudun miettimään vastausta turhauttavan pitkän ajan. En kerkeä edes vastaamaan, kun tunnen jo nykäisyn käsivarressani siinä kiinni olevan miehen vetäessä minua vasemmalle päin.

"Niin ilmeisesti", hymähdän edetessämme. Katselen huoneiden ovissa lukevia numeroita tietääkseni suunnilleen, mihin suuntaan olemme menossa. Olisihan se ikävää kävellä huoneen ohitse tai mennä väärälle ovelle.
"Tässä", totean lähinnä itsekseni pysähtyessämme oikean oven eteen ja vetäydyn hieman kauemmas siltä varalta, että Sebastian haluaisi saada molemmat kätensä vapaiksi oven avaamista varten.

[Zarroc]

Olisin kävellyt onnellisena ohitse ovesta ellei Leonhard olisi pysähtynyt sen eteen. Rypistin kulmiani tuijottaessani valopääsysteemiä, missä kortti pitäisi ilmeisesti työntää lukon sisään eikä vain heilauttaa. Lopulta tein niin ja kuului lupaava naksahdus.

Avasin oven ja työnnyin sisälle mahdollisimman pienestä raosta. Sytytin valot umpimähkään ja tuijotin typertyneenä yhtä, pientä sänkyä keskellä huonetta.
Hetken aikaa mietittyäni minua alkoi hymyilyttää ja käännyin Leonhardia kohti.
"No, eipähän tule kylmä", virnistin ja vedin miehen lähemmäs itseäni sormet vyölenkkeihin kiertyen.

[Sussu]

Astun huoneeseen Sebastianin jälkeen ja suljen oven päästyäni sisälle. Räpyttelen hieman silmiäni valojen sytyttyä ja katselen ympärilleni, mutten osaa muodostaa oikein minkäänlaista mielikuvaa huoneesta.
Ei se kovin iso ole - eikä ole sänkykään - mutta emmeköhän me siihen mahtuisi, ellei Sebastian ole suunnitellut minun laittamistani lattialle nukkumaan.

Sebastian kääntyy minua kohden, sanoo jotain ja vetää minua lähemmäs itseään. Outo lämmön tunne leviää elimistööni ja tiedostan, että hänen otteensa minusta tuntuisi hyvin kiusalliselta, ellen olisi humalassa.
"Ei pitäisi tosiaan olla sitä ongelmaa", naurahdan ääni hienoisesti väristen enkä oikein tiedä, mihin omat käteni laittaisin. Päätän keskittyä kenkien potkimiseen jaloistani, pitäen kuitenkin katseeni Sebastianin kasvoissa ottaessani samalla tukea hänen käsivarsistaan.

[Zarroc]

Leonhard ei ainakaan vaikuttanut yhtä kiusaantuneelle kuin mitä muistelin hänen aiemmin olleen ja se oli ihan hyvä puoli. Odotin, että hän sai kengät jalastaan ja keskityin vasta sitten potkaisemaan omani sivummalle - luojan kiitos en ollut ottanut mitään kolmen metrin nauhoilla varustettuja - ja vasta sitten vedin miehen kiinni itseeni.

Päässäni humisi hyvin miellyttävästi ja olin onnellinen siitä, että olin juonut juuri sopivasti ollakseni mukavan sekava.
"En ole ihan varma olenko silti lukenut sinut väärin", sanoin hyvin lähellä hänen kasvojaan ja annoin katseeni seurata huulten linjaa. Lopulta suutelin Leonhardia hyvin hitaasti ja annoin roimasti aikaa kimmota karkuun, jos hän välttämättä haluaisi.

[Sussu]

Sebastian potkaisee omatkin kenkänsä jaloistaan ja sanoo sitten jotain, mikä menee minulta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska tällä hetkellä pystyn vain keskittymään siihen, kuinka lähellä hän on kasvojani. Siihen, etten muista, milloin viimeksi joku olisi ollut niin lähellä.

Lopulta hänen huulensa painautuvat omiani vasten. Meinaan hätkähtää ja olen jo vaistomaisesti vetäytymässä kauemmas, kun tulen toisiin ajatuksiin.
Vastaan häneen suudelmaansa ensin hieman epäröiden, sitten varmemmin.

Tämä ei ole lainkaan tapaistani. Ravintolan kautta juomaan ja vieraan miehen kanssa hotellihuoneeseen...
Silti minua hymyilyttää vähän. Ei tämä pahaltakaan tunnu.

[Zarroc]

Hätkähdys melkein sai minut irroittamaan otteeni, mutta en tehnyt sitä vaan kiedoin käteni Leonhardin vyötärölle hänen vastatessaan suudelmaan. Tajusin vasta hetken kuluttua miehen hymyilevän ja uskaltauduin painamaan suudelman miehen leukapieleen ja sen jälkeen kaulalle.

"Ehkä se ei sittenkään ole liian pieni", mutisin hiljaa tarkoittaen mahdollisesti sänkyä. Epäilin, että Leonhard tuskin edes tajusi mitä sanoin eikä se kyllä minullekaan ollut enää selvää.

Suutelin miestä uudelleen nyt jokseenkin varmasti ja aloin hitaasti avata hänen paitansa nappeja työntäen tätä samalla sänkyä kohti.

[Sussu]

Sebastian mutisee jotain, mistä en saa selvää. Pian hän suutelee minua uudestaan ja alkaa avata paitani nappeja. Tilanne tuntuu oudolta, muttei väärältä. Siksi en estele häntä, vaan lähden hänen ohjaamanaan sänkyä kohden.

Mietin mielessäni, olisiko siitä enemmän haittaa vai hyötyä, jos olisin juonut enemmän. Tulen siihen tulokseen, että turha sitä enää tässä vaiheessa miettiä.