But see how deep the bullet lies

[Sussu]

"No jopas", minä hymähdän Sebastianin sanoille. Mitä lie Hafninkin päässä liikkui.
Tyydyn katselemaan paimenkoirien leikkiä, kun en mitään fiksua sanottavaakaan keksi. Pitäisi ehkä Sebastianin mieliksi ryhdistäytyä sen verran, että miettisin edes mahdollisia keskustelunaiheita.

Hän kuitenkin kerkeää avaamaan suunsa ennen minua. Katseeni kääntyy Sebastianiin. Joudun hetken aikaa miettimään vastausta hänen kysymykseensä, sen ajan vain tarkastellen miehen kasvoja.
"Melko pitkään, yli kuusi vuotta. Muutin Saksasta tänne opiskelemaan eläinlääkäriksi."
Kuulen Ricon haukkuvan taas lähempää, ja katsahdan koiran suuntaan ennen kuin tajuan kysyä: "Entä sinä?"

Ikävää tämä tällainen väkisin tutustuminen, mutta ei minullakaan kavereita niin paljon ollut, että yhdestä lisää olisi haittaa.
Tuurillahan juttu voisi lähteä lopulta luistamaankin.

[Zarroc]

"Ai", vastasin miehen sanoihin ja annoin katseeni levätä hänessä hetken pidempään. Vai vielä saksalainen. En kai olisi ihan heti arvannut, olin aina ollut vähän huono aksenttien tai ulkonäöllisesti tunnistamisen kanssa.
"Vasta vähän aikaa, muutin muutama kuukausi sitten", totesin ja siirsin katseeni jälleen koiriimme, jotka näkyivät hyppivän vain viiden metrin päässä meistä. Ainakin Hafnilla tuntui olevan kivaa, joten kyllä tänne nyt oli kannattanut tulla. Edes sen takia.

Eikä Leonhardkaan mikään paha ollut, aika vaitelias vain. Se tosin antoi vain pelkkää lisähaastetta.
"Eläinlääkärin ammatti taitaa olla ihan mielenkiintoinen", totesin hetken hiljaisuuden jälkeen. En sitä ollut kyllä ikinä edes harkinnut, vaikka eläinrakas olinkin. Ehkä jopa liikaa.

[Sussu]

Nyökyttelen hyväksyvästi Sebastianin vastaukselle, ja annan omankin katseeni lipua takaisin koiriin. Muutama kuukausi sitten... Mistä lie hänkin kotoisin.
Katselen tovin paimenkoiria, jotka eivät näytä kyllästyvän leikkeihinsä. En siis ollut klinikalla ihan väärin todetessani, että Rico ja Hafni tulisivat varmaan toimeen keskenään.
Se tästä olisi puuttunutkin, kun olisivat juoksennelleet ihan eri puolilla aitausta. Tai käyneet toistensa kurkkuihin kiinni.

Sebastian ehtii taas aloittaa keskustelua ennen minua. Vilkaisen häneen nopeasti ja mietin taas hetkisen.
"Niin, onhan se vaihtelevaa. Olen aina pitänyt eläimistä", ja vaikea minun on kuvitella itseäni ihmistenkään kanssa työskentelemään. Sitä en tosin sano ääneen, eiköhän se ollut sanomattakin selvää.
"Enimmäkseen olen toki tekemisissä koirien ja kissojen kanssa, mutta etenkin erikoisempien eläimien hoitaminen silloin tällöin on kiinnostavaa."

Rico jolkottelee luokseni kuin Hafniin kyllästyneenä, ja alkaa töniä kuonollaan sormiani. Rapsutan koiraa päälaelta.
"Taisit olla vartija, jos en väärin muista? Millaista se työ on täällä päin Kanadaa?"
Kysyn paitsi jatkaakseni keskustelua, myös osittain silkasta mielenkiinnosta.

[Zarroc]

Hafni jatkoi riekkumistaan kauempana, vaikka Rico palasikin luoksemme. En juuri kerennyt huomioimaan koiraa kuunnellessani Leonhardin selitystä eläinlääkärin työstä.
"Tuleeko erikoisempia eläimiä sitten useinkin?" kysyin vaihtelun vuoksi kiinnostuneempana, suunnaten jälleen katseeni mieheen. Hafni näkyi paimentavan jotain bulldogin tyyppistä koiraa kauempana, mikä ei tosin näyttänyt olevan moksiskaan perässään seuraavasta valkoisesta karvapallosta.
Joka ihan kohta sinkoaisi tänne, ainakin korvien heilunnasta päätellen.

Heräsin miehen kysymykseen ja hymähdin jopa ääneen ennen vastaamistani.
"Se vähän riippuu mitä tekee, minä lähes kaikkea", vastasin mietteliäästi. "Mutta ihan hyväpalkkaista ainakin, välillä tulee juostua myymälävarkaiden perässä, joskus on baaritappeluita tai pitää häätää porukkaa teollisuusalueilta. Vähän minne käsketään."
Kohautin olkiani ja vihelsin Hafnille, joka lähti saman tien jolkottamaan meitä kohden, korvat edelleen innostuneesti eteen suunnattuina. Toivonmukaan edes osa sen valtavasta energiamäärästä purkautuisi täällä.

[Sussu]

"Välillä niitä tulee useampi viikossa, joskus ei näy pariin kuukauteen", vastaan Sebastianin kysymykseen. Se tosiaan oli hyvin vaihtelevaa, miten kenenkin eläin päätti sairastaa tai olla muunlaisen hoidon tarpeessa.
Rico jatkaa kuonollaan tökkimistäni, eikä näytä tyytyväiseltä siihen, ettei se tällä kertaa ole huomioni keskipisteenä. Siihen kyllästyneenä se lähtee taas juoksemaan kauemmas, siinä missä itse keskityn katsomaan ja kuuntelemaan Sebastiania.

Nyökkään hänen vastaukselleen.
"Niin, aivan. Onhan tämä kuitenkin ihan suhteellisen rauhallista aluetta, oman kokemukseni mukaan."
Eläinlääkärin ammatissa oli kyllä tarpeeksi jännitystä minulle. Mieluummin en juossut varkaiden perässä, tai ottanut osaa baaritappeluihin.

[Zarroc]

"Aivan", vastasin ja katseeni hakeutui lähes automaattisesti pois päin juoksevaan Ricoon. Hafnikin harhautui heti reitiltään ja hyökkäsi kuin yleinen syyttäjä koiraa kohti, mutta hännän vipatuksesta päätellen se todellakin piti uudesta toveristaan.
Kuulin sen jopa vähän murisevan itsekseen, mutta niin se tuntui tekevän kaikelle. Kuten omalle jalalleen olohuoneen matolla, mikä oli jo vähän säälittävää. Tai huvittavaa.

"Ei täällä juuri ongelmaa olekaan, mutta esimerkiksi Fringesterissä on aika ajoin kiireisempää", hymähdin.
Niinhän se oli aina, kun syrjäisemmät kaupunginosat tulivat mukaan omiin työtehtäviin. Ei nyt Sandsleyn kaltaisilla rikkaiden asuinpaikoilla ketään varastettu, ainakaan paikallisten puolesta.

[Sussu]

"Sellaista olen vähän kuullut", hymähdän Sebastianin sanoille Fringesteristä. Ei se ilmeisesti paljon muista kaupunginosista eronnut, mutta kai sillekin oli olemassa syy, että sen maine oli muita kehnompi.
"Itse olen kyllä viihtynyt kiitettävästi Welldonin laitamilla, Dockstonissa päin. Eläinklinikkakin on lähellä." Olisin ollut valmis asumaan jossain muussakin kaupunginosassa, mutta olihan se plussaa, että työpaikalle ei ollut pitkä matka.

Hafnin ja Ricon leikki jatkuu heti, kun Rico on lähtenyt luotani. Vauhtia ei tosin piisaa enää yhtä paljon.
"Alkaa näyttää siltä, että Rico hyytyy pikkuhiljaa", tokaisen ajatukseni ääneen, vinosti hymyillen. Melko harvoin Rico pääsi kunnolla riehumaan... Koirapuistoistakaan kun ei tuntunut usein löytyvän sellaista leikkikaveria, jota olisi pitkään jaksanut katsella.

[Zarroc]

"Foxwoodissa on ollut minulle tarpeaksi rauhallista", hymyilin kohteliaaseen sävyyn ja jäin tarkkailemaan koiriemme juoksua. Hetken kuluttua Leonhard kommentoikin hiipunutta vauhtia, tuskinpa nuokaan jaksaisivat loppuelämäänsä juosta. Vaikka selvästi Hafnilla tuntui riittävän virtaa lähes kaikkeen ainakin lyhyellä aikavälillä.
"No eipähän tarvitse enää käydä pitkällä lenkillä tänään", totesin. Riittäisi vain kun antaisin koiran itse käydä ulkona tekemässä tarpeensa ja ottaisin sen takaovesta sisälle nukkumaan.

"Onko jotain suunnitelmia täksi illaksi?" kysyin hetken mietittyäni, vilkaisten miestä jopa hieman kujeillen.

[Sussu]

Nyökkäilen Sebastianin sanoille siitä, ettei tänään olisi tarvetta pitkälle lenkille. Ricoakaan tuskin kiinnostaisi enää tämän jälkeen käydä kuin vähän ulkona pyörähtämässä, tai vaihtoehtoisesti vasta myöhään illalla pidemmällä.
Taitaisi nukkua loppupäivän, ja hyvin vielä seuraavan yönkin. Ehkei tämä Sebastianin ja Hafnin tapaaminen loppujen lopuksi niin huono juttu ollutkaan.

Sebastian kysyy minun illan suunnitelmistani. Minulta menee heti, vaikka tiedän kyllä pohtimattakin vastauksen.
Pudistan päätäni lyhyesti.
"Ei, ei näillä näkymin... Tylsä koti-ilta tiedossa, ellei joku päätä kehitellä jotain pääni menoksi. Itselläsi?"

[Zarroc]

"Mietiskelin tässä vain, että jos vaikka kävisimme syömässä jossain?"
Minulle oli itse asiassa aika vaikeaa saada koko lause ulos suustani edes suhteellisen fiksun kuuloisena, mutta ainakin nyt se oli sanottu. Ehkä Leonhard ei ottanut sitä treffipyyntönä, koska toivottavasti en esittänyt sitä siihen sävyyn. Toisaalta... en oikeastaan tiennyt haittaisiko vaikka olisi ottanutkin. Minun miesseurani oli koostunut lähinnä humalaisesta Lawrencesta eikä asiasta voinut oikein sanoa juuta taikka jaata.

Tosin katsoessani Leonhardiin en osannut ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa, mihin suuntaan hän mahtoi olla kallellaan.

[Sussu]

...Sebastianillakaan ei ilmeisesti ole suunnitelmia tälle illalle, mutta... hetkinen. Mitä hän juuri sanoi?
Syömässä? Me? Jossain?
Jos hän ei ollut nähnyt minua eläinklinikalla punaisena ehdottaessani koirapuistotapaamista, niin nyt mahdan ainakin vaihtaa väriä. Minulta menee tovi sisäistää hänen sanansa, enkä todellakaan osaa sanoa, mitä mielessäni liikkuu.

"Kyllä, tarkoitan, mikä ettei", vastaan nopeasti, ennen kuin ehdin ajatella asiaa enempää. Ei kai Sebastian mitään treffejä tarkoittanut, en usko, mutta tulihan se vähän... puun takaa.
Silti sydämeni hakkaa vähän tarpeettoman kovaa. Olin tottuneempi hengailemaan naispuolisten henkilöiden kanssa, ja olihan se nyt ihan kivaa, jos joku halusi käyttää lauantai-iltansa minun seurassani. Ehkä Sebastian ei tykännyt syödä yksin, tai vaihtoehtoisesti halusi vain tehdä minusta väkisin uuden ystävänsä - niin tai näin, kyllä häntä ihan mielellään katseli. Eikä luonnekaan pahalta vaikuttanut.
"Paikkaehdotuksia?" naurahdan edelleen häkeltyneenä.

[Zarroc]

Odotin vastausta jopa hieman hämilläni ja mietin, olinko kenties esittänyt jonkinasteisen jopa sopimattoman kysymyksen miehelle, kun vastaamisessa meni niin kauan. Lopulta sain sen kuitenkin, melko nopeasti, mutta ei suinkaan vastahakoisesti. Ratkesin hymyyn, joka vain levisi entisestään kuullessani miehen naurahduksen.
"Uskoisin, että näin tänne ajaessani jonkin hotellin jonka alakerrassa on varmasti kohtuu tasokas ravintola", hymyilin vinosti ja uskoin hänen tajuavan mitä hotellia tarkoitin. Sitä ei voinut olla huomaamatta, olikohan neljä tähteä ja kaikki.

"Tietysti karvakaverit pitää viedä ensin kotiin ja ehkä vaihtaa vaatetustakin", naureskelin vilkaisten ohimennen tuulipukuuni, mikä ei ehkä ollut paras asuvalinta illalliselle. En kyllä tiennyt miksi tälläytyä, mutta jokin hänessä viehätti.

[Sussu]

Kohtuu tasokas ravintola... Taidankin tietää, mitä mies tarkoittaa. Olen edelleen sekä otettu edellisestä kysymyksestä, mutta myös syvästi järkyttynyt. Ehkä iltaan mennessä olisin saanut ajatukseni taas jotenkuten kasaan.
Siihen saakka kai vain hymyilen typerästi, kuten tällä hetkellä.
"Aivan, se... Kuulostaa hyvältä", nyökkään hyväksyvästi.

Vilkaisen automaattisesti miestä päästä varpaisiin, hänen ottaessa vaatetuksen puheeksi. Naurahdan hieman.
"Joo, eivät varmaan kelpuuttaisi Ricoa ja Hafnia asiakkaiksi." Ja saattaisivat katsoa tuulipukuakin hetken pidempään.
Rico jolkottelee luokseni ennen kuin ennätän edes käskeä. Käännyn koiran puoleen rapsuttamaan sitä korvan takaa.
"Joko riittää tältä erää?" hymähdän koiralle.

[Zarroc]

Mies hyväksyi tarjoukseni, joten enää ei ollut mitään hätää. Pitäisi vain sopia moneltako olisi tarkoitus tavata ja muuta olennaista.
Leonhardin toteamukselle naurahdin kevyesti.
"Kyllähän ne olisivat söpöjä rusetit kaulassa, mutta jospa ei", sanoin ja katselin ympärilleni. Hafni näkyi järsivän jotain kepintapaista hieman kauempana, joten vihelsin sen luokseni.

Koira nousi laiskasti ja jolkotteli luonteensa vastaisesti kovin hitaasti vierelleni.
"Kävisikö kahdeksan aikaan siinä aulassa?" kysyin siirtäessäni katseeni seuralaiseeni ja laitoin samalla Hafnille hihnan kaulaan. Sen korvat nousivat jälleen pystyyn ja suorastaan näin sen lataavan akkujaan pikavauhtia.
Oi ei.

[Sussu]

Kiinnitän Ricon pantaan hihnan, ennen kuin se ehtii tulla toisiin ajatuksiin sen suhteen, oliko energiavarastot väliaikaisesti kulutettu loppuun vai ei.
Käännyn paremmin Sebastianin puoleen miehen kysyessä, kävisikö kahdeksan aikaan.
"Kuulostaa hyvältä", nyökkään vastaukseksi. Olisi aikaa valmistautua henkisesti, mutta toisaalta ei tarvitsisi koko iltaa istua sohvalla hermostumassa.

Sebastianissa on jotain sellaista, mikä tekee oloni omalla tavallaan kotoisaksi. Kai se johtuu hänen tyyneydestään.
"Parempi kai lähteä valmistautumaan iltaa varten", naurahdan. Sävy tosin on edelleen vähän hämmentynyt, kuin en uskoisi, että joku pyysi minua juuri syömään... siis, kaverimielessä tietysti, mutta silti.
Nykäisen hihnasta kevyesti ja lähden astelemaan porttia kohden, olettaen Sebastianin ja Hafnin tulevan samaa matkaa parkkipaikalle.