But see how deep the bullet lies

[Zarroc]

[Mukaan Sussu & Leo, paikkana toimii ensin varmaan kodit ja sen jälkeen koirapuisto Welldonissa.]

SEBASTIAN GAIRBHITH

Minulla oli vapaapäivä, koska olin joutunut tekemään pari tavallista pidempää vuoroa viikon sisällä. Kyllähän se minulle kelpasi, vaikken oikein jouten jaksanutkaan olla, mutta lauantai oli siitä hyvä, että silloin myös muut ihmiset useimmiten kerkesivät tekemään jotain. Sillä, että minulla mitään kavereita olisi.
Hymähdin ajatukselle lappaessani raejuustoa lautaselleni ja hetken mietittyäni otin vielä toisen kanapihvinkin.

Töistä puheenollen...
Kurtistin kulmiani kävellessäni kohti pyykinkuivuriani, kaivellen sieltä housuja joiden taskussa taisi olla jotain sellaista, minkä olin totaalisesti unohtanut. Löysinkin sen sieltä, hieman kuluneena, mutta selvästi se oli juuri se mitä etsin.

Leonhard, se mies eläinlääkäristä ja puhelinnumero. Vilkaisin kelloon, se tuli kahta ja ulkona olisi valoisaa vielä muutaman tunnin. Vilkaisin Hafnia lattialla, joka näkyi nukkuvan kerrankin suhteellisen sikeästi. No, ainahan sen voisi herättää.

Moikka, siitä koirapuistoon menosta. En tiedä onko sulla menoja, mutta mulle ainakin kävisi tänään jos lyhyt varotusaika kelpaa. Welldonissa taitaa olla joku koirapuisto?
- Sebastian, se Hafnin kaksijalkainen orja

Toivon mukaan mies muisti edes koirani, jos ei minua sitten. Painoin lähetä syvään hengähtäen ja palasin takaisin kanasta ja salaatista koostuvan ateriani luokse, jonka olin jättänyt lepäämään pöydänkulmalle.

[Sussu]

Leonhard Westerberg

Makaan olohuoneeni sohvalla pitkin pituuttani. Tänään on lauantai, mikä tarkoittaa sitä, ettei minulla ole mitään hyödyllistä tekemistä. Jos kukaan ei keksisi häiritä minua, en todennäköisesti liikkuisi kotoani kuin Ricon kanssa lenkille.
Mutta en minä jaksaisi tässä sohvallakaan ikuisuuksiin maata. Kaukosäädin osoittaa televisioon ja selaan kanavia vain todetakseni, ettei sieltä tule mitään katsomisen arvoista.
Tummanpuhuva karvakasa makoilee lattialla vieressäni. Se näyttää olevan minua tyytyväisempi siihen, että oli aikaa ottaa rennosti. Voisinpa itsekin vain nukkua kaiken turhan ajan...

Taskustani kuuluu piippaus, ja tunnen puhelimeni värisevän. Sydämeni jättää yhden lyönnin välistä, enkä enää tiedä, olenko kiitollinen vai ärtynyt siitä, että joku häiritsee minua.
Kaivan puhelimen esiin ja avaan saapuneen viestin. Tajuan varsin nopeasti, kuka viestin on lähettänyt. Se Hafnin omistaja - Sebastian, tarkoitan. Vilkaisen automaattisesti ikkunaan. Onhan siellä kieltämättä ihan kiva ilma, eikä pimeäkään laskeutuisi muutamaan tuntiin...
Jos vain peruisin koko homman. Toisaalta, minä itse tätä pyysin, ja olisipahan jotain tekemistä. Rico pitäisi ajatuksesta varmasti minua enemmän, ja minähän tietysti teen kaikkeni sen onnen eteen.
Eli, no, teen tämän sitten vaikka Ricon vuoksi.

Hei. Welldonissa on kyllä koirapuisto, ja meillä Ricon kanssa on koko päivä vapaata. Mihin aikaan tarkalleen ottaen sopii?

Lukitsen puhelimen näytön lähetettyäni viestin, ja jään tällä kertaa tuijottamaan suoraan kattoon.

[Zarroc]

Olin kerennyt syödä puolikkaan kanapihvin saadessani vastauksen tekstiviestiini. Luin sen pienesti hymyillen ja vilkaisin Hafniin, joka oli varmaankin herännyt puhelimen helähdykseen. Se nousi ylös, venytteli ja meni juomaan vesikupista minua samalla tietäväisesti vilkaisten. Aina joskus ajattelin, että tuossa koirassa oli jotain todella omituista, mutta ehkä se vain ymmärsi typerää omistajaansa.
Olkiani kohauttaen otin seuraavan suupalan ateriastani ja päätin vastata Leonhardille.

Kävisikö vajaan tunnin päästä?

En keksinyt mitään muutakaan sanottavaa, joten lähetin viestin ja aloin lappaa sapuskaa naamaani siltä istumalta.

[Sussu]

En ole laskenut sekunteja enkä minuutteja siihen, kuinka pian puhelimeni taas ilmoittaa uudesta viestistä, mutta ei siinä kovin kauan mene. Ricokin tuntuu jo heräilevän horroksestaan. Nostan puhelimeni niin, että voin katsoa viestin, ja huomaan sivusilmällä koirani nousseen venyttelemään.
"Rico, malta nyt", huokaisen kirjoittaessani samalla vastausta Sebastianille.

Vajaan tunnin päästä käy hyvin.

Mitä muutakaan siihen enää sanomaan. Nousen istumaan sohvalla, seuraan Ricon esimerkkiä ja venyttelen itsekin, ennen kuin päätän nousta seisomaan. Mitähän sitä päälleen laittaisi, että tarkenisi olla, muttei näyttäisi ihan kammottavalta... Ei siis sillä, että minua kiinnostaisi, mitä Sebastian vaatetuksestani ajatteli. Olihan hän nähnyt minut työvaatteissanikin, ja en minä sen tyylittömämpiä vaatteita omistanutkaan.
Ihan kiva päästä liikkumaan sohvalta. Kai.

Siirryn olohuoneesta makuuhuoneen puolelle tarkastelemaan vaatekaappiani.

[Zarroc]

Vastaus ei vaikuttanut järin innostuneelta, mutta ainakin mies oli suostunut. Niinpä huuhdoin ateriani alas parilla lasillisella vettä ja kävelin sitten vaatekaapilleni tutkimaan sen sisältöä.
Äkkinäisellä tarkastelulla ulkona oli ehkä viitisen astetta pakkasta, jos sitäkään, joten nappasin päälleni mustat tuulihousut joissa oli kevyt fleecevuori ja t-paidan päälle samantyyppisen takin. Kävelin ympäri taloa innokas Hafni perässäni seuraten ja etsien mahdollisia tavaroita, kuten sukkia, jotka saattoivat auttaa selviytymään talvisäässä.
Pipoa en harrastanut, joten huivi takin seuraksi ja jalkaan sinimustat lenkkarit.

Laitoin Hafnille ruskean nahkahihnan kaulaan ja se jäi vinkumaan ulko-ovelle etsiessäni hanskoja. Lopulta löysin ne ja tajusin ottaa puhelimenikin taskuuni pöydältä.
"Hafni, etsi frisbee", sanoin koiralle, joka tuijotti minua päätään kallistellen. "Frisbee, Hafni." Huokaisin turhautuneena, mutta koira taisi vihdoin älytä jotain, kun se kolisteli olohuonetta kohden.
Sieltä se lopulta tuli pinkkiä frisbeetä suussaan kantaen, joten avasin sille ulko-oven ja lähdimme hakemaan autoa tallista.

[Sussu]

Tutkin tarpeettoman pitkään vaatekaappini sisältöä vain tullakseni siihen tulokseen, että taitaisin ihan suosiolla lähteä koirapuistoon ylläni olevissa vaatteissa - valkeassa kauluspaidassa, harmaassa neuleessa ja tummissa farkuissa. Päälle vain talvitakki ja kengät jalkaan, niin enköhän minä tarkenisi tovin siellä seisoskella.
Sää kun ei ole kylmimmästä päästä, ja ennemmin palelin vähän, kuin pukeuduin kovin paksusti ja epäsiististi.

Käyn vessassa laittamassa hiukseni ylös niskaan pienelle nutturalle, jotta voisin keskittyä muuhunkin, kuin niiden sivuun sukimiseen. Pitäisi kai jossain vaiheessa taas lyhentää, hiukseni kun alkoivat mennä jo epäkäytännöllisen puolelle.
Siirryn eteiseen vetämään takkia päälle ja kenkiä jalkaan, kun Rico jolkottelee luokseni jo hyvin heränneen oloisena.
"Mennään moikkaamaan uutta kaveriasi", hymähdän kiinnittäessäni hihnaa Ricon pantaan.

Kerrostalosta ulos päästyämme suuntaan parkkipaikalle, harmaan autoni luokse. Avaan ovet, ohjaan ensiksi Ricon takapenkille ja siirryn sitten kuljettajan paikalle.
Tunnen jännityksen kasvavan sisälläni, vaikkei minulla kai ole mitään syytä jännittää.
Aika pitkälle eläimistäkin riittäisi puheenaihetta. Jos ei, niin katseltaisiin sitten kaikessa hiljaisuudessa koiriamme... Toivon mukaan edes niillä olisi kiva päivä.

[Zarroc]

Hafni loikkasi takapenkille kuuliaisesti, kävi makuulleen ja omi frisbeen etutassujensa väliin. Se lepuutti päätään pinkin lelun päällä ja seurasi katseellaan kun sidoin hiukseni jälleen kerran nutturalle ja istahdin autoon.
"Mennään käymään koirapuistossa", sanoin koiralle peruuttaessani ulos autotallista. "Saat tavata siellä välillä vähän muitakin kuin minut."
Olin jotenkin niin tottunut koiran seuraan, että välillä huomasin, etten kaivannut minkäänlaista kumppania keskustelemiseen. Riitti, kun joku edes kuunteli minua.

Lähdin ajamaan pihasta kohti Welldonia, ainakin jos muistin oikein minne olin menossa. Matkassa tuskin menisi kovin kauaa, mutta olin ottanut vähän lisäaikaa vain sen takia, jos satuinkin eksymään tänne vahingossa. Ei se ollut uudessa kaupungissa aina niin helppoa.
Ei kai se ollut missään, Amsterdamkin oli ollut niin iso paikka, että olin saanut muutamaan kertaan kävellä itseni väärältä kirkolta vasemmalle osuakseni työpaikalleni.

[Sussu]

Olen jokseenkin etuajassa, muttei siitä haittaakaan ole. Yleensäkin olin mieluummin etuajassa, kuin myöhässä. Eipä tässä tilanteessa Sebastian olisi varmaan mieltään pahoittanut, vaikka olisinkin saapunut vähän myöhässä... Mutta no, se oli vain tapaistani.
Ajan kaikessa rauhassa kohti Welldonia. Olin käynyt kyseisessä koirapuistoja useita kertoja Ricon kanssa. Mitenköhän Sebastian osaisi paikan päälle, hän kun ei ilmeisesti pahemmin koirapuistoja harrastanut...
Kaipa hän perille löytäisi ennemmin tai myöhemmin.

Parkkeeraan varsin tyhjältä näyttävälle paikalle. Joku näyttää parhaillaan tulevan aidoitetulta alueelta parin pikkukoiran kanssa, ja ihan hyvä niin, että lähtivät. Armoton räksytys alkaa nimittäin heti, kun olen saanut Ricon ulos autosta.
"Rico", kutsun koiraa lukittuani autoni ovet. Aavistuksen jännittyneen oloinen koira katsahtaa minuun ja unohtaa sillä hetkellä nuo kaksi muuta, kun lähden astelemaan sen kanssa aidatun alueen porttia kohden.
Pieni hymy kohoaa minunkin huulilleni, kun Rico innostuu silminnähden. Taisi tajuta pääsevänsä hetken kuluttua vapaasti juoksentelemaan.

[Zarroc]

Muutaman mutkan ja umpitien jälkeen päädyimme Hafnin kanssa jonkinlaisen koirapuiston luokse, mikä todennäköisesti oli juuri se, mihin pitikin tulla. Huomasin nimittäin Leonhardin nousevan autosta tummanpuhuvan koiran kanssa ja taisin kuulla jonkinlaista räksytystäkin kauempaa. Eli puistossa oli siis muitakin.
Vilkaisin taustapeilin kautta takapenkille, Hafni oli höristänyt korviaan ja vinkui malttamattomana, mutta pysyi kuuliaisesti makuullaan. Saatoin vain kuvitella mitä tapahtuisi kun päästäisin sen irti ja se tajuaisi, että sillä oli kerrankin kavereita.

Pysäköin autoni Leonhardin auton viereen ja avasin takaoven Hafnille, tarraten kuitenkin nopeasti kiinni hihnaan. Koira loikkasi autosta kuin ohjus ja minulla oli täysi työ pidellä sitä kahmaistessani avaimeni takapenkiltä ja lyödessäni oven kiinni perässäni.
Paimenkoira veti minut kovaa vauhtia seuralaiseni ja tämän koiran luokse, minun ei auttanut kuin pitää kiinni.
"Moi", naurahdin hieman hengästyneenä Hafnin tunkiessa juurikaan varovaisuutta osoittamatta toisen koiran iholle. "Sori tälle iski joku hepuli kun se tajus että maailmassa on muitakin."

Nykäisin urosta takaisin itseeni päin ja se istui hieman kärsimättömän näköisenä jalalleni ja läähätti vimmatusti.

[Sussu]

En ennätä edes puistoon aitojen sisäpuolelle, kun huomioni kiinnittyy paikalle saapuneeseen autoon.
"Kaverisi taisi juuri saapuakin", mumisen Ricolle. Innnostuneen oloinen Hafni vetää omistajansa meidän luoksemme, ja minä vedän vaistomaisesti Ricoa vähän lyhyemmälle. Paimenkoirani tosin ei näytä olevan moksiskaan valkeasta uroksesta, joten minäkin rentoudun nopeasti Ricon jo hetkeä myöhemmin aloitettua häntänsä heiluttamisen.
Rico alkaa puolestaan nykiä hihnaa kädestäni päästäkseen lähemmäs, kun Sebastian on nykäissyt koiransa itseensä päin.

Tohdin katsahtaa vasta sitten Sebastianin kasvojen suuntaan.
"Hei... Ei mitään, ei Ricoa näyttänyt haittaavan." Väläytän vinon hymyn ja nykäisen hihnasta sen verran, että saan paimenkoirani taas tottelemaan. Astelen koirapuiston portista sisään ja vielä hieman pidemmälle, kääntyen vasta sitten katsomaan, saisiko Sebastian peräti portin suljettua.

[Zarroc]

"Ei näköjään", hymähdin kun ilmeisesti Ricoksi nimetty uros ei näyttänyt juuri asiasta kimpaantuvan. Seurasin heidän perässään aitojen sisäpuolelle pitäen tarkasti huolen, etten karkuuttaisi kenenkään raukan puudelia. Kun portti oli varmasti lukossa käännyin jälleen Leonhardia kohden ja laskin katseeni Hafniin.
"Kiltisti sitten", sanoin koiralle, joka vinkui ja heilutti häntää läähättäen. Pudistelin sille päätäni hymyillen ja päästin eläimen irti.

Saman tien kun lukko napsahti auki, koira sinkosi luotani ja juoksi lumihangessa loikkien eteenpäin kuin ei olisi koskaan mokomaa hienoutta nähnyt. Odotin Leonhardin päästävän Ricon irti ja kävelin vasta sitten miehen luokse.
"Eipä taida ainakaan sopeutumisongelmia olla", naurahdin viitaten Hafniin joka oli jo juossut jokaisen paikalla olevan ympäri ja näkyi nyt kauempana ryntäilevän edestakaisin ehkä jotain keppiä kantaen.

[Sussu]

Sebastian kerkeää päästää Hafnin irti, ja valkean paimenkoiran singahtaessa eteenpäin myös Rico on vähällä lähteä, kun olen edelleen kiinni sen pannassa ja vasta irrottamassa hihnaa. Vältyn juuri ja juuri kaatumiselta, kun kerkeän vetäistä koiraa pannasta itseäni kohden ja avata hihnan lukon.
Musta karvakasa lähtee juoksemaan melkein niin nopeasti, kuin koivistaan pääsee. Muihin koiriin se ei näytä huomiota kiinnittävän, vaan keskittyy nauttimaan vapaudestaan.

Katseeni hakeutuu Hafniin, joka sekään ei ensitöikseen jää ainakaan jumittamaan tuntemattomien koirien kohdille.
Kavahdan melkein huomaamattomasti kuullessani Sebastianin avaavan suunsa. Ai niin, hänkin oli olemassa.
"Ei näytä olevan ei..." naurahdan vähän vaisusti. Katseeni hakeutuu jälleen belgianpaimenkoiraani, joka parhaillaan juoksee puiston toisesta päästä takaisin meidän luoksemme. Rico kiertää selkäni takaa haistelemaan Sebastianin lahkeita. Pian se - kuin hyväksymisen merkiksi - heiluttaa häntäänsä ja osoittaa kiinnostusta miestä kohtaan muutenkin, kuin tämän lahkeiden hajun puolesta.
Hymähdys karkaa huuliltani.

"Tapansa mukaan kiinnostuneempi ihan muista, kuin lajitovereistaan."

[Zarroc]

"Selvästi samanlainen kuin omistajansa", vastasin Leonhardille vinosti hymyillen Ricon juostessa takaisin luoksemme. Kyykistyin koiran tasolle ja ojensin tälle kättäni, antaen paimenkoiran rauhassa haistella minua ja sen jälkeen uskaltauduin kevyesti rapsuttamaan sitä niskasta. Kuulin takaani juoksuaskeleita ja ennen kuin tajusinkaan Hafni oli jyrännyt ylitseni ja kaatanut minut lumeen.
"Hafni!" Ulahdin päätyessäni pienen pyörähdyksen kautta selälleni hankeen ja koira nuoli innoissaan läähättäen naamaani. Työnsin sen pois huvittuneesti huokaisten ja yritin nousta takaisin ylös, Leonhardiin vilkaisten.

Olin kyllä onnellinen kunnollisista ulkovaatteistani, olin jotenkin osannut jo odottaa tuota käytöstä Hafnilta. Koira jolkottelikin kaikessa rauhassa Ricon luokse ja näkyi jopa näykkäisevän tätä ja usuttavan leikkimään. Sama se, kunhan en saisi enää montaakaan lumipesua.
Kaivelin lunta pois niskastani katseeni hiihdellessä hitaasti mieheen vieressäni.

[Sussu]

Sebastianin sanat vievät minulta hetkellisesti puhekyvyn. Tarkemmin ajateltuna... Niin, no, olihan tuossa jotain perääkin.
En ehdi keksiä sanottavaa - enkä tätä keskustelua olisi luultavasti enää jatkanutkaan - kun tajuan jonkun juoksevan vauhdilla Sebastiania päin. Rico ryntää äkkiä kauemmas ja minäkin kavahdan parin askeleen verran, kun Sebastian kaatuu maahan.
Sydämeni jättää pari lyöntiä väliin. Hetkeä myöhemmin tunnen jo helpotusta siitä, että kukaan ei kaatanut minua maahan.

Olen lähinnä niin hämmentynyt, etten oikein tiedä, mitä äskeisestä ajatella. Kun alan vähän päästä eroon hämmennyksestä, minun on jokseenkin vaikea pidätellä hymyäni. Päädyn vain katselemaan Hafnin ja Ricon suuntaan, samalla kun yritän kovasti pitää naamani peruslukemilla.
"Onko Hafni jossain määrin mustasukkainen, vai kuvittelenko vain?" kysäisen huvittuneeseen sävyyn seuraten samalla katseellani, kuinka Rico alkaa loikkia Hafnin ympärillä. Pian paimenkoira ottaa jalat alleen, ja pinkoo taas keskemmäs puistoa.

[Zarroc]

"Se on näköjään todella mustasukkainen", huokaisin. "Kumma juttu, mutta tyttökoirat saavat kyllä tulla luokseni mielinmäärin."
Jep, homo koko elukka. Olin kasvattanut sen todellakin hyvin, mutta sitä en aikonut Leonhardille sanoa. Katselin kun koirat juoksivat keskenään keskemmäs puistoa ja kuulin Hafnin haukkuvan innoissaan kaverilleen. Pudistelin sille päätäni ja käänsin sitten katseeni takaisin mieheen.
Hetkeen en kuitenkaan löytänyt mitään sanottavaa, jäin vaan katsomaan toista.
"Oletko asunut täällä kauankin?" päädyin lopulta kysymään hieman kakistellen, ei keskustelun aloittaminen minullekaan helppoa aina ollut. Ja jokin Leonhardissa vain vei minulta puhekyvyn.