In the madness and soil of that sad earthly scene

[kujakettu]

"Oottakaa ny saatana", sanon kun kaivelen taskujani ja otan vahingossa yhden ristiaskelen taaksepäin.
"Ne on ihan lähellä", voihkaisen kun olen kaivanut housuntaskuni läpi.
"Takintaskuissa ehkä? Auttakaa joku", voihkaisen epätoivoisesti taskujani kaivellen samalla kun rämmin lumihangessa hieman edestakaisin. Siiderin olin sentään muistanut ottaa talteen takapenkiltä.

[Zarroc]

Pysäytin Lawrencen kun tämä horjui edestakaisin ja kaiveli taskujaan.
"Oota", sanoin ja taputtelin hänen taskujaan kunnes löysin avaimet ja vedin ne esille.
"Noniin!" hihkaisin ja lähdin vetämään miestä perässäni alaovea kohti, heittäen matkalla avaimet Tobylle. Hän varmaan käyttelisi niitä parhaiten meistä kolmesta.

[kujakettu]

Sebastian pysäyttää minut ja kaivaa sitten ilmeisesti lopulta onnistuneesti avaimet taskustani.
"Olin ihan varma ettei niitä oo missään", totean hieman hämmentyneesti kun Sebastian vetää avaimeni äkkiä esille. Sitten hän heittää ne Tobylle joka rauhallisesti koppaa ne, hörppää oluttölkin tyhjäksi, heittää tölkin pihan poskeen ja avaa sitten alaoven.
"Herrasväki on hyvä", mies hymähtää huvittuneesti ja kaivaa laukustaan uuden juoman joka kuohahtaa kun hän korkkaa sen.

[Zarroc]

En jäänyt ihmettelemään Tobyn vauhtia vetää kaljaa sisäänsä ja pysyä silti suhteellisen selvinpäin, vaan nykäisin Lawrencen perässäni rappukäytävää kohti. Kiersin käteni hänen lanteilleen, ettemme olisi kohta taas turvallamme ja pysähdyin tuulikaappiin.
"Missä helvetissä täällä oikein on hissi?" kysyin ja katsoin pikkumiestä kysyvän näköisenä. Portaat eivät nimittäin näyttäneet kovin kutsuvilta juuri nyt.

[kujakettu]

Pääsemme kuin ihmeen kaupalla taas jopa sisälle asti, jolloin huomioni äkkiä kiinnittyykin lumesta muhjuuntuneeseen takkini ja housujeni etumukseen.
"Voi helvetti", sanailen sääriin ästi märkää etupuoltani katsoessani, "saatanan liukumäki..."
Sebastian pitää minusta ilmeisestikin kiinni, en ole siitä edes aivan varma. Sitten hän kysyy hissistä.
"Ööööööööööööööö", hymähdän hämmentyneenä ja katseeni kiertelee ympäriinsä.
"Toby, onks täällä hissi? En muista", voihkaisen sitten varmaan liian kovaan ääneen kellonaikaan nähden miehelle jonka perässä käytävän ovi sulkeutuu.
"Ei", hän sitten hymähtää.
"Voi saatana", tämän suusta kuuluu sitten ja saamme todistaa miten hän tyhjentää koko oluttölkin kerralla kitusiinsa ja laskee tyhjän tölkin ovenpieleen.
"Kannanko molemmat?" hän sanoo käsiään ojentaen.

[Zarroc]

Ei hissiä?
Voi helvetti.
"Eei kyllä mä kannan jos tarvetta on", naurahdin Tobyn avuntarjoukselle ja vedin Lawrencea perässäni portaita kohden. Askeleeni olivat jotenkin epäselviä ja jouduin ottamaan kivasti tukea seinästä, mutta ainakin ensimmäiset kolme porrasta pääsin ihan kunnialla ylös.
Kyllä tämä tästä menisi. Vilkaisin pikkumieheen ja mietin, mitä helvettiä tekisin jos joutuisin oikeasti kantamaan toisen. Heittäisin olalle ja jatkaisin matkaa? Voi ei.

[kujakettu]

"Heei älähän nyt", Toby tokaisee kun Sebastian urhoollisesti sanoo kantavansa minut jos kantamisen tarvetta on. Minä nyt en tee elettäkään mihinkään suuntaan koska olen iloisen pihalla kaikesta.
"Luuletko etten oo ikinä kantanu muka Nathenii ja Laurenii molempia pitkin mantuja? Toivottavasti ei käy itsetunnolles mut oikeesti päästään ehkä helpommalla jos kannan teiät molemmat", mies hymähtää katsottuaan miten Sebastian on raahannut minua muutaman askeleen.
Sitten hän ottaa minusta kevyesti otteen.
"Lauren hei hyppäätkö - eiku parempi jos sä Sebu koska toi kaatuu kuitenki", mies sanoo sitten kesken lauseen, "hyppää mun reppuselkään. Tai yritä kävellä jos oot varma et pääset mut mä otan tän onnettoman syliini nyt."
Sitten tunnen miten Tob yn kädet kietoutuvat ympärilleni. Ihanaa kun ei tarvinnut itse edes kävellä. Neljänteen kerrokseen olikin liikaa matkaa.

[Zarroc]

"No mulle on aivan sama kannatko sä ton", totesin ja nyökkäsin Lawrencea kohden. "Mutta muhun et koske."
Ei kai se minun itsetuntoni päälle käynyt ollenkaan, mutta humalassakin kosketus sattui joskus ihan liikaa ja juuri nyt ajattelin mennä yläkertaan omin jaloin. Menin sitten kaksi- taikka nelivedolla, menin kuitenkiin.
Pääsin välitasanteelle asti, vedin vähän henkeä ja jatkoin taas matkaa. Joskus vihasin humalaani.

[kujakettu]

"Alright", Toby tokaisee, nykäisee minut paremmin otteeseensa ja lähtee tasaiseen tahtiin kipuamaan ylöspäin portaita.
Sebastian ilmeisesti roikkui sentään jotenkin perässä..
Toivottavasti kukaan naapuri ei vaan tunkisi rappukäytävässä vastaan vihaisen naamansa kera.

[Zarroc]

Katselin Tobyn ja Lawrencen menoa yläkertaan, kolmoskerroksen kohdalla jäin vain istumaan ylimmälle portaalle ja miettimään. En oikeastaan tiennyt halusinko liikkua tästä enää edemmäs, koska humala tuntui ihan tarpeeksi vahvalta muutenkin. Tuijotin tyhjästi eteeni ja mietin, pitäisikö suosiolla vain raahautua autoon nukkumaan. Jotenkin tämä portaiden nouseminen kiinnosti juuri nyt ihan vitusti, eli ei ollenkaan.
Silti huokaisten kampesin itseni ylös ja päädyin joten kuten neloskerrokseen.

[kujakettu]

Lopulta kuulen kun Toby huoahtaa ja tömähdän lattialle.
"Ai saatana!"
"Turpa kiinni!" Toby sihahtaa.
"Kello on helvetti yli neljä yöllä."
"Mitäs paiskot mua-", alan kitistä.
"Turpa kiinni!"

"Kaikki messissä?" mies kuiskaa ja vilkaisee sitten Sebastianiin joka tämäkin on jopa päässyt ylös asti.
"Mul on avaimet tässä", hän jatkaa ja avaa hiljaa kilisten asuntoni oven.

[Zarroc]

Toby alkoi pikkuhiljaa kuiskutella, minua ei rehellisesti sanottuna juurikaan kiinnostanut mitä hän sanoi ja kenelle. Näin kuitenkin miehen avaavan oven ja roijaavan Lawrencen sisään, joten horjuin ihan kiltisti perässä ja vedin oven jopa kiinni asti. Heitin nahkatakin lattialle, potkaisin kengät jaloistani ja katselin ympärilleni. Seisoskelin jossain pikkumiehen lähistöllä hieman horjuen.
"Missä täällä voi nukkua?" kysyin vaikken ollut ihan varma kysyinkö edes mitään fiksua.

[kujakettu]

Pääsemme kaikki jopa jotenkin sisälle asti, epämääräisenä kasana enemmän tai vähemmän. Sebastian kysyy jotain nukkumisesta ja istun eteisen lattialla katsoen tätä tarkkaan, yrittäen tarkentaa katsettani.
"No on mun sängyssä tilaa", totean sitten vähän epämääräisesti ja avaan siiderin vaikka olen juonut jo todellakin tarpeeksi.
"Toby nukuks sohvalla vai ootko menos kämpilles vai mitä?" kysyn sitten hämääntyneenä.
"Eääähh mä keksin jotain. Meen vähäks aikaa kattoo Anktii. Ja tuollakin on kuitenki sohva", mies toteaa väsyneesti, potkaisee kengät jalastaan ja tunkee Anktin huoneeseen. Okei.
"No mitäs me?" sanon sitten ja naurahdan kun istun edelleen eteisen lattialla. Ja hörpin siideriäni vaikka olin saanut juomista tarpeekseni jo kauan aikaa sitten.

[Zarroc]

Toby sanoi jotain Anktin huoneesta ja lähti sinne suuntaan. Minä siirsin katseeni hieman varuillani ja enemmänki vaivalloisesti Lawrenceen, miettien pitkän aikaa mitä tehdä. Lopulta istahdin miehen viereen lattialle ja hörppäsin tämän siideristä ihan muina miehinä.
"Sänkyyn?" virnistin hänelle kevyesti ja vedin toisen jälleen suudelmaan, vaikka tämä lattialla istuminen ei varsinaisesti kiihottanut.

[kujakettu]

"Hei, mun siideri!" hymähdän muka-loukkaantuneena kun Sebastian istuu vierelleni ja hörppää juomastani.
En kuitenkaan kerkeä sen enempää edes kommentoida kun toinen suutelee minua jälleen, mainiten sitten jotain sängystä.
"No mikä ettei", saan sitten sanottua suudelman väliin, jonka jälkeen hörppään loput siideristä ja lasken tyhjän tölkin lattialle.