In the madness and soil of that sad earthly scene

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 13:16

[Puhelimilla alkumetrit ja loput siellä minne kontataan. Ame & Lauren.]

SEBASTIAN GAIRBHITH

Enpä oikeastaan muistanut milloin viimeksi perjantai olisi ollut näin tylsä. Minulla oli vielä muutama päivä lomaa, eli istuin kotona ja katselin televisiosta tulevaa krokotiileistä kertovaa ohjelmaa. Hafni makasi keittiössä jääkaapin edessä niin kuin kunnon vahtikoira ikään. Olimme käyneet aamulla ulkona ja todenneet, että mukavat pakkaset olivat väistyneet ja tilalle tullut petollisen liukas plussakeli. Voi miten miellyttävää.

Keli oli itse asiassa ihan samanlainen kuin vajaa kuukausi takaperin, kun tapasimme rannalla sen lyhyen miehen. Lawrenceko hänen nimensä oli?
Kurotin puhelimen pöydältä, koska siinä saattoi olla vastaus tylsyyteeni. Pallottelin puhelinta hetken ajan kädessäni, kunnes päätin laittaa miehelle tekstiviestin.
Teetkö tänään mitään ihmeellistä? - Sebastian
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Tammi 2015, 13:57

LAUREN LAWRENCE THOMPSON

"Voitin! Taas. Hei yritä nyt vähän ees Nathan, teet tän liian helpoks mulle."
Virnistän ilkikurisesti kun isken pelikortit pöytään. Nathan ei ollut tänään kyllä vedossa sitten yhtään tuon pelinsä kanssa.
"Ota vaikka kalja jääkaapista jos haluut, mä käyn vilkaisee Anktia", totean sitten ja nousen keittiön pöydän äärestä. Nathan jupisee jotain siitä miten huijaan peleissä, huono häviäjä.

Avaan huoneen oven.
"No mutta hei murunen." Otan pikkuisen kiivilinnun syliini ja silitän sen päälakea kun äkkiä puhelin taskussani värisee. Mitä nyt?
"Pysytkös sinä siinä kultapieni", mutisen nostaen lintua paremmin toisella kädellä syliini hieman olkaani vasten jotta saan puhelimen farkkujeni taskusta.

Sebastian, Sebastian... Katson nimeä ruudussa ja se ei alkuun soita minulle mitään kelloja. Nimimuistini ei aina ollut parhaasta mahdollisesta päästä.
Lukiessani viestiä päässäni raksuttaa edelleen. Sitten muistankin pitkähuiksisen hujopin ja hänen koiransa.
"Ai niin se Sebastian!" tokaisen itsekseni.

No moi! En mä varmaan mitään erikoista. Kuis, onko ideoita tylsyydenkarkoitukseen vai pikemminkin puutetta niistä? -Lawrence
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 14:00

Odottelin vastausta kaikessa rauhassa. Krokotiiliohjelmakin kerkesi valitettavasti loppua, eli viimeistään nyt oli pakko keksiä jotain tekemistä.
Puhelin kilahti typerästi tekstiviestin merkiksi ja luin sen hymyillen vinosti.

Lähinnä puutetta, alkaa tuo läähättävä seura pikkuhiljaa puuduttaa.

Pureskelin huultani miettiessäni mitä tekemistä miehelle voisi ehdottaa, jollei hänellä itsellään ollut jotain hyviä ideoita. Ainakin Lawrence vaikutti sille, että hänellä saattoi olla useampikin ässä hihassaan. Päädyin kuitenkin vain laittamaan viestin matkaan sellaisenaan.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Tammi 2015, 14:47

Silittelin ja hellin kiiviä aikani, syöttäen lapsoselle hieman herkkuja kädestäni. Sitten lähden tipu olkaani vasten keikkuen takaisin keittiöön jossa Nathan on kuin onkin ottanut omatoimisesti kaljaa itselleen. Virnistän vähän.
"Ja eikun ryyppäämään häviämisen katkeraan kalkkiin", tokaisen ilkikurisesti ja Nathen heittää minua pöydällä olevalla lehdellä.
"Hei varo nyt vähän, mulla on Ankti sylissä. Mokoma pässinpää", tokaisen ja otan jääkaapista itselleni siiderin, istuen sitten takaisin pöydän ääreen.
"Olisin halunnut nähdä kun teet vähän akrobaattitemppuja sitä pelastaessasi", Nathan toteaa huvittuneesti, kurottaen sitten kuitenkin lempeästi kättään lintusta kohden. Oikeasti Nathen piti siitä aivan valtavasti.

Puhelimeni piippaa taas ja ojennan lintusen Nathanille ja nousen pöydän äärestä siideri kädessäni.
"Kukas sua kaipailee, joku tyttö vai?" mies keljuilee.
"Tulee mieleeni yksi siro pikku blondi johon vaikutit varsin mieltyneeltä..."
"Eiku mustahiuksinen kuule. Turpa kii", tokaisen jätkää mulkaisten vaikka kasvoillani väreileekin virne. Sitten luen viestin.

No jopas nyt. Mitäs me keksittäis ettei sun tartteis sitä läähätystä koko päivää kuunnella :D Puutteesta päätellen sul ei sit ideoita liene, no haluuks rauhallisempaa vai villimpää menoa? Kyl sitä aina jotain keksitään.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 14:53

Vastausta ei tarvitse taaskaan odottaa kovin kauaa ja Hafnikin raahaa ahterinsa luokseni. Mitähän tuohon nyt vastaisi? Molemmat periaatteessa kelpasivat aivan hyvin.

Ihan miten haluat, yritä päättää nopeesti niin tiedän mitä pistän päälle ;D

Purin huultani kevyesti hymyillen ja taputin koiran selkää, kun se tepasteli ohi minusta ja änkesi sohvalle. Koira jäi nojailemaan tatuoitua käsivarttani vasten kaikessa rauhassa. En oikeastaan edes tiennyt miksi tuo eläin piti minusta niin paljon, mutta hyvä että edes joku.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Tammi 2015, 19:15

Vastausta ei kyllä taaskaan tarvitse montaa sekuntia odotella, kerkeän kääntyä takaisin Nathanin ja Anktin puoleen, laittaa puhelimen takaisin taskuuni ja hörpätä kaksi kulausta siideristäni kun luuri mokoma piippaa taas.
"No sehän on nopea", tokaisen huvittuneesti ja kaivan luurin esille taas.
"Kuka hitto se nyt sit on jos se ei kerta ole se yksi neitokainen?" Nathen kysyy vähän virnistellen.
"Siis en sun mielestäs voi laittaa viestejä kenellekään muulle vai. Helkkarin urpo, laitanhan mä melkeen joka päivä sullekin viestiä", tokaisen huvittuneesti.
"No niiiin mut se johtuu vaan siitä ettet kestä elää ilman mua", Nathan sanoo ja nousee pöydän äärestä läimäisten minua olalle ja iskien sitten tipusen takaisin syliini olkapääni kautta.
"Voisin mä joskus vaikka koettaakin", hymähdän ja lasken siiderin pöydälle jotta saan pidettyä Anktia paremmin ja luettua viestin.

No haluuks keskustaan jonnekin mestoille? Toinen vaihtoehto olis tulla mun kämpille kärsii mun ja Nathanin seurasta mut en tiedä onko se kauheen miellyttävä vaihtoehto :DD Toi kyl saattaa raahautua mukaan joka tapauksessa kun se on vähän semmonen, täytyy kattoo saanko sen karistettuu. Jonnekin pubiin ehkä ku kello on viel niin vähän, siitä baariin? Voisin tarkistaa onks jossain keikkaakin tänään.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 19:23

Lawrence vastasi jälleen hämmästyttävän nopeasti. Ainakin häneltä tuli ihan hyviä ideoita, vaikka en oikeastaan tiennyt mihin niistä tarttuisin ensimmäisenä. Enhän minä oikeastaan harrastanut baareja, mutta kaipa pubiin voisi mennä. Ja varmaan muutamien jälkeen sinne baariinkin minut saisi raahattua.

Voin ajaa vaikka teille ja jättää auton siihen jos on tilaa? Kaikki vaihtoehdot kuulostaa hyvälle ja keikallekin voidaan mennä jos löydät jotain kuunneltavaa.

Työnsin puhelimen taskuuni ja kävelin vaatekaapilleni miettien, mitä ihmettä sitä voisi päälleen pistää.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Tammi 2015, 19:41

"Pitäisikös sinut viedä takaisin niin voisit syödä rauhassa, murunen", höpöttelen pikkuiselle linnulle sylissäni ja silittelen sen nokkaa sormellani. Kaivelen kaapista lintu edelleen sylissäni sille hedelmiä ja marjoja kippoon.
"Ötököitäsi saat sitten iltapalalla", totean lintuselle ja lähden sitten se sylissäni takaisin linnun oman huoneen puoleen, ruokakippo toisessa kädessäni. Lapsonen naksuttelee nokkaansa vähän kärsimättömänä ruokaa odotellessaan, ja sivusilmällä vilkaisten Nathan on asettunut oluensa kanssa sohvalle.

Lasken linnun lattialle ja ruokakipon sen viereen.
"Hyvää ruokahalua sitten vain", sanon hymyillen, silitän kevyesti linnun sulkapeitettä ja suljen sitten oven varovasti perässäni. Ruokarauhaa lapsoselle.
Sitten puhelimeni piippaakin taas.

Joo tehdään vaikka niin. Mä kattelen onko niitä keikkoja näkyvillä ja laitan sulle sit vielä tän mun osoitteen sitten kans kohta. Voi sit kattoo et lähteekö kävellen liikenteeseen vai bussilla tai mitä mut kuitenki.


Viestin lähetettyäni otan siiderini keittiön pöydältä ja rojahdan sohvalle Nathenin viereen.
"Niin, yks tuttu kyseli tekemistä. Lupasin sitten viiä sen käymään pubissa ja ettii jos tänään ois keikkoja jossain. Et mä potkin sut kohta sit pihalle ellet oo raahaamassa persettäs meidän mukaan", tokaisen ja otan kaukosäätimen käteeni vaihtaakseni kanavaa pois Nathanin typerästä sarjasta.
"Kukas tää tuttu oikeen on?" Nathan kysäisee sitten kulmaansa kohottaen. "Ooks nyt ihan varma et se ei oo se yks misu? Mä en ihan usko sua nyt."
"No hitto vie, ei oo. Pääse nyt yli siitä. Yks Sebastian, törmäsin siihen joku kuukaus sitten", selvennän.
"Aa jjjaaaaa okei. No voisin mä vähäks aikaa ainakin messiin tulla, pitää kattoo sitten vähän mihin päin oon iltaa jatkamassa mut kyllähän mä itekin vähän mietin et jonnekin baariin vois tänään mennä. Heitäpäs se läppäri tänne päin niin mä etin onko niitä keikkoja, et sä osaa kuitenkaan", Nathan tokaisee.
"Ihana toi sun luottamuksen määrä muhun", sanon huvittuneesti ja kiskaisen läppärin työpöydältäni ja isken sen Nathanin syliin.
"Eti sitten. Sen verran säkin taidat sentään tietää että meillä ei tänään keikkaa oo, valopää."
"Vau ku oot fiksu. Joojoo mä etin. Juo sä sitä siideriäs nyt vaan siinä ja pidä pääs kii."
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 19:51

Puhelin huuteli taas omiaan ja minä myhäilin hieman itsekseni lukiessani vastauksen.

Jees, tehään niin.

Kaivelin vaatekasojani ja päädyin lopulta vanhempiin mustiin, revittyihin farkkuihin. Katselin niitä aikani arvioivasti, mutta vedin lopulta jalkaani. Heitin Týrin bändipaitani pois ja vedin tilalle melko rennon tummansinisen kauluspaidan, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin. Ylin nappi auki ja se oli siinä.

Siirryin vessaan harjaamaan hiuksiani ja miettimään miten laittaisin ne. Lopulta päädyin letittämään ne ja virnistin itselleni. Kylläpä vaikutin taas homolle, korvissa olivat pienet, rautaiset renkaat ja kaikki.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Tammi 2015, 20:25

Nathan napsuttelee tietokoneen näppäimistöä minkä kerkiää ja hörppii aina oluttaan väliin. Minä katselen hänen menoaan lievästi huvittuneena ja kanavapujottelen samalla vaikka eipä tähän aikaan päivästä televisiosta yhtään mitään tulekaan.
Puhelin piippaa ja lukaisen viestin nopeasti, laittaen sitten puhelimen tällä kertaa pöydälle taskuni sijaan.
"No, löytyykö mitään?" tokaisen siideriäni siemaisten.
"Oota nyt, helvetti vieköön. Yritän ettii jotain muuta ku paskaa purkkapoppia, mä en mitään sellasta lähe kuuntelemaan jos kunnon rokkiakin on tarjolla", Nathan vastaa kiireisen oloisesti ja tuijottaa näyttöä intensiivisesti, naksutellen hiirtä ja kirjoittaen sitten taas vähän lisää.
"Fine, fine!" huokaisen ja heilautan käsiäni teatraalisesti ilmaan. Jätkä oli taas tuolla tuulella, parempi antaa sen rauhassa etsiä tai se heittäisi minua taas jollain.
Nousen sohvalta ja otan muutaman askelen nurkassa olevan akustisen kitaran puoleen. Pitihän niitä olla useampaa sorttia. Istun sitten sohvan nojalle ja alan tapailla sointuja odotellessani.

"Noniin, tärppäsi!" Nathan hihkaisee hetken kuluttua.
"Keskustassa on se yks rockbaari, kato, tää", mies sanoo ja kääntää läppäriä että näen baarin logon. Nyökkään.
"Siel on tänään livemusiikkia. Kunnon rokkia. Eiks meilläkin pitäis olla joku keikka tuolla parin kuukauden päästä?"
"Mun muistaakseni joo. Mut mun muistiin ei kyl aina oo luottamista... päivämäärät tosin kyl yleensä muistan", totean vähän poissaolevasti.
Nathan scrollaa ruutua alaspäin.
"Joo, keikoissa näkyy The Hungry Catepillar pikkasen vajaan kahen kuukauden päästä", hän mutisee.
"No kyl mä nyt sen tiiän, mähän sanoin jo. Pöljä. Mut niin, sinne siis sitten ilmeisesti? Sehän on siinä keskustorilta parin korttelin päässä eikö", totean Nathania vilkaisten, nojaten siideritölkkiä nyt sylissäni olevaan kitaraan.
"Joo on", hän sanoo.
"Okei, hyvä. Mä laitan sille Sebulle sitten viestiä", tokaisen ja lasken kitaran sohvalle, hörppään loput siideristäni ja lasken tyhjän tölkin pöydälle, ottaen tilalle puhelimeni. Naputtelen sitten viestin Sebastianille jossa kerron kämpän osoitteen alkuun; ..se on siinä rannan vieressä Sandsleyssä. Neljäs kerros, ovessa lukee Thompson. Löydettiin keskustasta yks rokkibaari jossa on kunnon liverokkia tänään tarjolla joten vois mennä sinne. Keskustasta löytynee joku ihan kiva pubi jossa alotella ja ehkä syödä jotai pientä ku ei oo tullu tänään oikeen syötyä. Mut nii, tuu tänne vaa, alaoven pitäis olla tähän aikaan auki et pääset kyl ylös.
Mietin hetken soittaako koko nimeni miehellä jotain kelloja, mutta ei toki välttämättä. Ei punk-rock ollut kaikkien makuun.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 20:34

Olin saanut itseni suunnilleen valmiiksi, kun Lawrencelta tuli viesti. Thompson? En ollut ihan varma miksi, mutta nimi kuulosti etäisesti tutulta. Kohautin kuitenkin vain olkiani ja katsahdin vielä kerran itseäni peilistä. Näytin ihan hyvältä, tosin purin kuitenkin letin hiuksistani ja kietaisin ne normaalille poninhännälle.

Liverokkibaari kuulosti kyllä suhteellisen houkuttelevalta, eli mitäpä turhia jahkailemaan.
Ok, lähden kohta ajamaan kun ruokin ensin Hafnin. Ei varmaan mene kauaa.

Vedin nahkatakin kaapista päälleni - minulla oli sellainen ihan näitä hetkiä varten - ja mustat tennarit jalkaani eteisessä. Hafni heilutti minulle häntää eteisessä seisten.
"Ei nyt poika", hymähdin. "Sinä jäät kotiin."
Se vilkaisi minua ruskeilla silmillään hieman moittivasti ja rapsutin sitä korvien välistä. Kävin lisäämässä ruokaa sen kuppiin, tarkastin veden ja nappasin autonavaimet pöydältä.

Lompakko, puhelin, kotiavaimet. Kaikki löytyivät, hyvä. Käänsin auton ympäri pihassa ja lähdin ajamaan Sandsleyta kohti.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Tammi 2015, 21:30

"Oonkohan mä nyt tarpeeks ihmisen näkönen lähtee ulkomaailmaan", tuumin ääneen kitaraani nojaillen ja katson itseäni arvioiden.
"Et sä oo hei ikinä. Nii et älä suotta murehdi", Nathan sanoo virnuillen ja laskee tyhjän kaljatölkin sohvan viereen lattialle.
"Aina yhtä kohtelias", hymähdän ja pöyhin mietteliäästi jo valmiiksi sotkuista hiuspehkoani.
"No, se Sebastian tulee kohta tänne sit. Jättää auton pihaan ja silleen, lähetään sit täältä liikenteeseen", selvitän Nathenille.
"Selvä homma. Hmm, voisin laittaa viestiä Tobylle et missä se luuhaa", Nathan sanoo mietteliäästi, "Scott ny oli vissii tänä viikonloppuna siellä Vancouverissa."
"Joo niin on. Älä ny mitää hirveetä ihmisarmeijaa värvää hei mukaan, en tiiä mitä mieltä toi Sebastian on jos joutuu tapaa miljoona uutta ihmistä", tokaisen ja laitan kitaran takaisin nurkkaan.
"Eiköhän se selvii. Ja Toby ei oo miljoona ihmistä. Mennään röökille", Nathan toteaa ja ottaa askista tupakan. Ihmeen kauan se olikin nyt selvinnyt ilman, yleensä se tuntui olevan puolet elämästään tupakka huulessa.
"Sitä paitsi kyl mä teitä häiritsemästä kuitenki ennen pitkään liukeen kunhan löydän parempaa seuraa", Nathan jatkaa leveästi virnuillen ja läimäisee minua selkään kun menemme parvekkeelle.
"No sitä en epäile yhtään", tokaisen samalla kun katson puhelimesta mitä Sebastian mahtoi vastata. Ahaa, se oli kohta tulossa. No, tässähän ehtisi juuri sen tupakan.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 21:37

Olin kohtalaisen tietoinen missä päin olin menossa, mutta oikean talon etsintä aiheutti pieniä vaikeuksia. Lopulta olin toivoakseni oikean talon pihassa ja sammutin auton. Pallottelin hetken mielessäni, mitä tekisin seuraavaksi, mutta lopulta nousin autosta ja lukitsin ovet. Kävelin alaovelle, joka näkyi olevan auki ja lähdin kiipeämään neljänteen kerrokseen. Matkalla vilkuilin itseni hieman, mutta vaatetukseni ei ollut ainakaan kadonnut matkalla tänne.

Hapuilin neloskerroksessa hetken ja löysin oven Thompson, vedin syvään henkeä ja painoin ovikelloa. Katselin siinä joutessani ympärilleni, mutta eipä täällä paljastunut mitään kovin mystistä.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Tammi 2015, 22:05

Parvekkeen ovi on aavistuksen raollaan että kuulen jos ovikello yllättäen soi. Nathan pöyhii lyhyttä sotkuista piikkitukkaansa toisella kädellä ja polttelee savuketta toisella.
"No mut mites se yks neitonen sitten?" hän kysyy lopulta pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Mikä niin?" kysäisen muka tietämättömästi samalla kun nojailen parvekkeen seinään. Vaikka olisi vieressä kyllä tuolikin.
"Se jonka toit silloin keikan jälkeen takahuoneeseen. Älä pelaa niinkuin oisin täys ääliö", Nathan tuhahtaa ja puhaltaa savut keuhkoistaan.
"Onks siitä kuulunu mitää?"
"Eipä oikeestaan."
Nathan vilkaisee minua merkityksellisesti.
"Kyl se vielä ilmaantuu. Usko pois", jätkä toteaa pienen virneen kera. "Tai jos ei niin älä huoli, kyllä mä sulle jonkun muijan etin. Tai jätkän. Tai minkä lie, juotan sut tarpeeks känniin niin etitään sulle vaikka kaunis roskalaatikko", toinen toteaa itsekseen kiherrellen.
"Voi hyvä helvetti nyt hei oikeesti", hymähdän vaikka suupieleni nykii, "jos vaan annat olla. Enköhän mä ite osaa pitää omista asioistani tällä saralla huolen."
Nathan on juuri aukaisemassa suutaan väittääkseen vastaan tavalliseen tapaansa kun ovikello soi.
"Nonii se on nyt se Sebu", tokaisen ja lähden parvekkeelta, kuunnellen miten Nathan sadattelee perääni taas vaikka ja sun mitä.

Kuljen parvekkeelta olohuoneen läpi eteiseen ja avaan oven.
"No moi. Löysit näköjään perillekin", sanon hymyssä suin, "eikä kukaan naapurin mummo ilmeisesti mulkoillut sua hengiltä. Tuu peremmälle vaan." Astun syrjään ovensuusta että toinen mahtuu sisälle.
"Nathan on sit parvekkeella. Koeta olla kuolematta siihen, se on aika rasittava tapaus", tokaisen virnistäen.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: In the madness and soil of that sad earthly scene

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Tammi 2015, 22:11

Lawrence tuli avaamaan minulle oven ja tervehtikin vielä ihan tuttavallisesti.
"Näköjään löysin", virnistin. Noudatin pyyntöä kuuliaisesti ja mietin kaksi sekuntia halatako toista vai ei. Päätin kuitenkin, että ei tässä nyt niin kavereita oltu ja kävelin vain ohi pienestä miehestä.
Potkaisin kengät jalastani ja laitoin nahkatakkini siivosti naulakkoon, katsellen sitten ympärilleni.
"Missäs se sinun pikku tirriäinen on?" kysyin huvittuneesti kääntyen lyhyempää miestä päin. Enkä nyt ehkä tarkoittanut Nathania vai mikä sen jätkän nimi nyt olikaan, joka kuulemma vietti aikaa parvekkeella.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Seuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron