Kirjoittaja kujakettu » 14 Joulu 2014, 21:39
Vaikeaa sitä olisi varmaan muuten ollutkin törmäillä, vaikka kyllähän sitä sattumaltakin ihmisiä joskus kohtasi. Snowfinchkin kuitenkin oli sen kokoluokan kaupunki että välttämättä ei tuuriin kannattanut luottaa ihmisten kohtaamisen suhteen kuten jossain pienessä kyläpahasessa jossa näki kaikki kyläläiset joka päivä ja jos ei nähnyt niin jokin oli vialla. Tokihan sattuman oikut olisivat voineet Sebastianin vielä jossain vaiheessa johdattaa The Hungry Catepillarin keikallekin, esiinnyimmehän aika paljon paikallisissa baareissa, mutta siihenkään ei kannattanut luottaa. Enhän minä tiennyt pitikö tuo pitkä tummatukka edes rock- tai punkmusiikista.
Hän kaivaa puhelimensa esille valmiina kuulemaan numeroni, joten luettelen sen rauhalliseen tahtiin hänelle.
"Saitko ylös?" tokaisen sitten virnistäen.
"Laita vaikka viestiä jos on luppoaikaa ja kaipaat seuraa. Uudet kaverit ei oo ikinä pahitteeksi", naurahdan. Suurella todennäköisyydellä kyllä jos en ollut itsekseni tai työhommissa niin olin vähintäänkin Nathanin seurassa, siitä piruparasta kun ei päässyt millään eroon. Että saattaisi kyllä olla että jos tähän kaveriin tulisi uudelleen törmättyä niin pitäisi sille tuo paras kaveri nyt vähintään esitellä, jos nyt ei Toby ja Scottkin kaiken päälle sattuisi tarttumaan messiin. Mutta joka tapauksessa.