Walking down the street trying to forget yesterday

[Zarroc]

Ainakaan mies tuntunut säikähtävän kysymystäni, eli hän ei ottanut sitä minään treffipyyntönä. Ihan hyvä niin.
Kun hän kysyi, haluaisinko hänen numeronsa, naurahdin jopa itse hieman. Olisihan tästä ollut hienoa lähteä ja luottaa vain tuuriin loppuelämänsä.
"Joo no käyhän se", hymyilin ja kaivelin hetken taskujani. Kun löysin puhelimeni yhdestä niistä kaikista miljoonasta, olin ihan hyvilläni. En yleensä ikinä unohtanut puhelintani mihinkään, mutta joskus se saattoi kaikessa hötäkässä jäädä eteisen pöydälle.
Katsahdin näytön aukaisemisen jälkeen odottavasti Lawrenceen.

[kujakettu]

Vaikeaa sitä olisi varmaan muuten ollutkin törmäillä, vaikka kyllähän sitä sattumaltakin ihmisiä joskus kohtasi. Snowfinchkin kuitenkin oli sen kokoluokan kaupunki että välttämättä ei tuuriin kannattanut luottaa ihmisten kohtaamisen suhteen kuten jossain pienessä kyläpahasessa jossa näki kaikki kyläläiset joka päivä ja jos ei nähnyt niin jokin oli vialla. Tokihan sattuman oikut olisivat voineet Sebastianin vielä jossain vaiheessa johdattaa The Hungry Catepillarin keikallekin, esiinnyimmehän aika paljon paikallisissa baareissa, mutta siihenkään ei kannattanut luottaa. Enhän minä tiennyt pitikö tuo pitkä tummatukka edes rock- tai punkmusiikista.
Hän kaivaa puhelimensa esille valmiina kuulemaan numeroni, joten luettelen sen rauhalliseen tahtiin hänelle.
"Saitko ylös?" tokaisen sitten virnistäen.
"Laita vaikka viestiä jos on luppoaikaa ja kaipaat seuraa. Uudet kaverit ei oo ikinä pahitteeksi", naurahdan. Suurella todennäköisyydellä kyllä jos en ollut itsekseni tai työhommissa niin olin vähintäänkin Nathanin seurassa, siitä piruparasta kun ei päässyt millään eroon. Että saattaisi kyllä olla että jos tähän kaveriin tulisi uudelleen törmättyä niin pitäisi sille tuo paras kaveri nyt vähintään esitellä, jos nyt ei Toby ja Scottkin kaiken päälle sattuisi tarttumaan messiin. Mutta joka tapauksessa.

[Zarroc]

Kuuntelin tarkkaavaisena numerosarjan ja naputtelin samalla ylös.
"Sain kyllä", virnistin. "Joo, minä pistän jos näyttää sille, että kaipaan jotain tekemistä."
Vilkaisin autoani kohti, Hafni istui takaoven vieressä hihna suupielestä roikkuen ja näytti kärsimättömältä.
"No mutta, tuolla koiralla on asenneongelma. Moikka!"
Lähdin hölkkäämään autoa kohden taakseni katsomatta ja täältä asti näin vimmatusti heiluvan hännän.

SEBASTIAN POISTUU.
kiiitos :3

[kujakettu]

"Hienoa", sanon virnistäen ja nostaen peukaloni pystyyn. Sebastian vilkaisee autonsa tykö jonka edessä valkoturkkinen pikku ystäväisemme jo istuu malttamattomana hihna suustaan roikkuen.
"Sua taidetaan kaivata", kerkeän tokaista kun mies sitten sanookin että hänen koirallaan on asenneongelma. Naurahdan hieman ja vilkutan sitten kevyesti, huikaten vielä lyhyen moin miehen perään.
No, tulihan siitä sentään vähän odotettua pidempi ja mielenkiintoisempi tupakkatauko.

Laitan kädet nahkatakkini taskuun ja lähden lampsimaan loskakelissa takaisin asunnolle päin. Ehkä huomenna tulisi tehtyä vähän pidempi kävelylenkki.

LAUREN poistuu.

[Kiitoksia!]