And I can't tell where your lust ends

[Sussu]

"Ihan vähän vain", hymähdän sarkastisesti Zoeyn kysymykselle, samalla kun käyn autoon istumaan. Katselen yökerhon suuntaan ohittaessamme sitä, mutten erota tuttuja. Toisin kuin monet nykyaikana, en ole tavannut suurinta osaa kavereistani ryyppäämisen parissa.
Zoey on poikkeus, enkä oikein tiedä pitäisikö häntä kutsua kaveriksi vai joksikin ihan muuksi.

"Minnekö mennään?" toistan mietteliäästi. Harrastan toisinaan ääneen ajattelua, joten päätän nytkin aloittaa pohtimisen ääneen. Vereni nouseva alkoholipitoisuus tahtoo tehdä olon entistä puheliaammaksi, vaikkei muuten käyttäytymiseeni merkittävästi vaikutakaan.
"Kaupungissa tähän aikaan perjantaista ei taida olla muuta kuin ihan liikaa humalaisia, joten jos ei muuta keksitä niin vaikka mun luokse kahville", virnistän.

[Zarroc]

"Minun oloni oli varsin mainio", virnistin hänen vastaukselleen ja odotin jo korva tarkkana minne olisimme menossa. Ai hänen luokseenko kahville? No tämähän kelpasi.
"Onko sinulla jotain alkoholipitoista kahvin sekaan?" Hymähdin ja lähdin ajelemaan melko rauhalliseen tahtiin kohti rautatieasemaa. Kaupat eivät olisi enää auki - ainakaan sellaiset jossa myytäisiin viinaa -, mutta kai sitä aina jostain tiskin ali saisi.
Heh.

Tai sitten vain olisin kiltti, kävisin kahvilla ja ajaisin kotiin yöksi eikä mitään erikoista.

[Sussu]

Naurahdan Zoeyn kysymykselle, onko minulla jotain alkoholipitoista kahvin sekaan.
"Jos istuu kaikki viikonloput yökerhossa, niin miten olisi mahdollista, ettei mulla kotona olisi ainuttakaan pulloa kaapin perällä odottamassa hätätilannetta?" naurahdan.
Ei sillä, että istuisin. Mutta sellaisen käsityksen nainen on minusta mahtanut saada, kun jo toistamiseen törmäsi minuun Plazassa.

"Joo. Eiköhän", hymähdän sitten. Uskoakseni joskus lahjaksi saatu viskipullo.
Jossain kaapin perällä nimenomaan.

[Zarroc]

"Ai, tapajuoppo siis?" Hymähdin.
En uskonut, että Viviana ainakaan pahastuisi pienestä leikinlaskustani, varsinkin kun kerrankin siihen edes ryhdyin. En minä osannut olla kovin hauska, pirteästä nyt puhumattakaan.
Käännyin risteyksestä vasempaan ja katselin rauhassa ympärilleni. Kerrankin minulla ei ollut kiire mihinkään, liikennevaloissakin vain naputtelin sormillani rattia.

Lopulta pysäytin kerrostalon pihaan ja odotin, että Viviana nousisi autosta. Vasta sitten nostin katon ylös ja pujahdin ulos autosta lukiten sen ovet huolellisesti.
"Onko sinulla parveke?" Kysyin kiertäessäni mersua keulan kautta naisen luokse. Voi tätä savuttelua.

[Sussu]

En vastaa kuin naurahtamalla Zoeyn sanoihin.
Tuskin minä todellisuudessa näytän ihan niin rappiolla olevalta.

Kappas, nainen ei ole viikossa ehtinyt unohtaa reittiä oikeaan osoitteeseen. Nousen ylös autosta sen pysähdyttyä ja katselen vain, kuinka Zoey nostaa katon, tulee ulos ja lukitsee ovet.
"Jep", vastaan hymyillen naiselle samalla, kun siirryn avaamaan alaoven.
"Et varmaan halua juosta portaita kahdeksanteen kerrokseen?" kysyn astellessani hissin luo. Painaessani nappia ovet avautuvatkin sopivasti ja astun sisään luottaen siihen, että Zoey tulisi perästä.
Eikä juoksisi niitä portaita.

[Zarroc]

"Saattaisihan tuo mennäkin", hymähdin, mutta astuin kuitenkin Vivianan seuraksi hissiin. Sehän olisi hienoa, jos hissinrämä vaikka juuttuisi jonnekin välille ja saisimme viettää täällä aikaa enemmänkin keskenämme.
Tosin, olin menossa kahville tämän kyseenomaisen, hieman humalaisen naisen luokse. Joten ei hän nyt voinut mielestäni kovinkaan kammottava olla, kai.

Juuri kun pääsin ajattelemasta asiaa ja olin jo siirtymässä siihen, että saisin kohta kahvia, tajusin hissin ensin nytkähtävän epäilyttävästi ja sen jälkeen seisahtuvan. Ja mitä nyt katsoin, niin olimme ilmeisesti juuttuneet johonkin kutoskerroksen tietämille, ehkä sen ja seiskan väliin.
Oliko tämä edes mahdollista näin tosielämässä?
Katsahdin Vivianaan ja tilanteen koomisuus sai minut lähes pärskähtämään. "Ei helvetti."

[Sussu]

Hissi seisahtuu aikaisemmin, kun sen olisi tarkoitus.
Ovet eivät kuitenkaan avaudu, ja tuollainen nytkähdys ei ole ihan asiaankuuluva. Se saa kulmani kurtistumaan. Katson hetken aikaa vain ovia, kuin yrittäen avata ne katseen voimalla.
"No voi nyt saatana."

Pudistan päätäni silkasta epäuskosta ja painan vasta sitten hälytysnappia.
"Olisi pitänyt valita ne portaat."
En ole varma, pitäisikö tässä tilanteessa itkeä vai nauraa. Lähinnä näytän tuskastuneelta, vaikkei tässä kai mitään hätää ole.

[Zarroc]

"Niinpä", virnistin. Vaikka eipä vaihteeksi näissä kengissä ollut kehumista ainakaan portaiden ylösjuoksemisen suhteen. Ei kovin käytännöllistä.
Nojauduin hissin seinää vasten ja annoin katseeni hetken tarkastella Vivianan treenattua vartaloa. Olisi kai pitänyt arvata, että naisen oli jossain hyvää kuntoa edellyttävässä ammatissa. Ainakin otteista päätellen.

Mitenkähän kauan lie joutuisimme seisomaan täällä hississä?
Harmi kun ei sattunut mitään piilopulloakaan mukaan, mutta eipä kai tämä voisi valovuotta kestää. Toivottavasti.

[Sussu]

Mitään sanomatta nojaudun hissin seinää vasten, turhautuneesti huokaisten. Jään tuijottamaan vastakkaista seinää aika pitkälti ilmeettömänä, vasen käsivarsi selkäni takana ja oikea hiuksia hermostuneesti haroen.
Täytyy pysyä positiivisena. Mutta mitä positiivista tässä tilanteessa on?

"Tässä sitä sitten ollaan hyvällä lykyllä 20 minuuttia." Hyvällä lykyllä tarkoittaen, että huonommalla sitten vähän pidempään. Pudistan taas päätäni.

[Zarroc]

"Sitten ei auta kuin odotella", hymähdin ja sen kummemmin miettimättä istahdin alas. Ei kai hissin lattia nyt niin järkyttävän likainen kuivalla kelillä voinut olla, ettenkö voisi tässä istuskella vaikka hamaaseen tulevaisuuteen.
Katsahdin Vivianaan.
"No, kertoisitko vaikka jotain itsestäsi." Totesin hieman kysyvällä sävyllä hetken kuluttua. Aika muuten matelisi aika hitaasti, jos emme keksisi minkäänlaista puheenaihetta.

[Sussu]

En katso naiseen, mutta huomaan kyllä hänen istuvan alas. Huokaisen turhautuneena ja teen samoin. Istun maahan ja nojaan seinään, jättäen kuitenkin polveni koukkuun. Lasken käteni syliini.
Zoey sanoo kysyvään sävyyn, kertoisinko jotain itsestäni. Se saa minut naurahtamaan vähän. Ei kovin hilpeästi, mutta... niin. Pitäisihän aika jotenkin saada kulumaan.

"Koko nimeni on Viviana Cardozo. Mulla on äiti, isä ja isosisko Brasiliassa. En ole työskennellyt kuin vartijana. En polta. Enkä ole tapajuoppo. Kotona mulla on leijonanharjaskani ja siinä se kaikki oleellinen alkoi ollakin." Käännän kasvojani vähän Zoeyn suuntaan, vinosti hymyillen.
"Tylsä elämä. Sun vuoro."

[Zarroc]

Vanhemmat ja isosisko siis. Sekä kani. Kohotin kulmaani huvittuneesti, mutta annoin asian olla. Minulla oli sentään korppi, hitto vie. Eikä hän kuulemma polttanutkaan, mutta mikäs siinä. Olihan näitä kännipolttajia ennenkin nähty...
"Olen Zoey Afgeleope, isäni ainakin oli vankilassa vieraileva alkoholisti, äidistäni en tiedä mitään olennaista. Olen ollut hanttihommissa, tarjoilijana, stripparina ja niin edelleen." Mietin hetken aikaa. Tämä ei todellakaan kuulostanut kovin hyvältä, mutta samapa tuo.

"Olin kihloissa ja minulla on tytär."
Se saattoi olla melkoinen pommi, mutta en jaksanut välittää siitäkään.
"Lisää tylsää elämää?" Hymähdin.

[Sussu]

Pysyttelen suhteellisen vakavana Zoeyn kertoessa itsestään. Hänellä tosiaan on jotain kerrottavaakin, toisin kuin minulla. Yritän olla näyttämättä liian yllättyneeltä hänen kertoessa ensiksi surkeasta isästään, sitten olleensa muun muassa stripparina, ja lopulta... olleensa kihloissa.
No, ei siinä vielä mitään, mutta tytär? Katsahdan vähän hämmentyneenä naiseen.
Eipä olisi ihan heti tullut mieleen.

Hän tuskin haluaa jäädä jauhamaan niistä asioista, joten kohautan vain olkiani naisen kysyessä lisää tylsästä elämästäni. Mitähän tässä vielä keksisi.
"Multa alkaa loppua mielikuvitus kesken ja sua tuskin kiinnostaa kuulla faktoja mun syntymäpäivästä hammasharjan väriin ja kanin ikään." Hymähdän.

[Zarroc]

Minä naurahdin pehmeällä sävyllä. Ihan liian pehmeällä.
"Mielummin tylsä elämä, kuin paska elämä."

Sen kummemmin pohtimatta siirryin ihan Vivianan viereen istumaan, painoin takaraivoni seinään ja jäin tuijottamaan tyhjästi eteeni.
"Ei se kovin paska ollut, jos totta puhutaan. Mutta minä itse kusin sen." Katkera hymy suli huuliltani ennen kuin sain vedettyä seuraavan kerran henkeä.
"Enkä ole ollut naisen kanssa lainkaan sitten teini-aikojen." Virnistin tällä kertaa avoimesti, Vivianaan vilkaisten. Minä todellakin tarvitsisin sitä viinaa ja vähän äkkiä.

[Sussu]

Hymähdän Zoeyn sanoille, jotka taitavat olla täyttä tottakin vielä. Elämäni on ollut hyvä, vaikkei siitä paljon kerrottavaa olekaan.
Vierelläni istuva nainen sen sijaan tokaisee itse kusseensa elämänsä.
Hänen seuraaville sanoilleen en voi olla naurahtamatta.

"Ai? Enpä olisi uskonut... Mutta siinä vaiheessa teit jo aika pahan virheen, jos kokonaan miehiin siirryit."
Katsahdan naiseen huvittuneena.