And I can't tell where your lust ends

[Zarroc]

[No niin, yökerho Plaza jälleen ja mukaan Sussu & Vivi.]

ZOEY AFGELEOPE

Uskomatonta, että johtoporras halusi välttämättä pitää jonkun kokouksen yökerhossa, Perjantai-iltana kello yhdeksän, johon minut oli totta kai kutsuttu. Oli sanottu, että tule vain käymään nopeasti, pääset sen nopeammin pois ja minä olin halunnut heittää puhelimen seinään.
Olin huokaissut ja lyönyt luurin korvaan, kyllä ne tiesivät, että tulisin kuitenkin.

Jostain kumman syystä - mikä ei tietenkään liittynyt viikko sitten tapahtuneeseen känni-iltaan ventovieraan naisen kanssa - minua ei paljon kiinnostanut mennä tähän kyseenomaiseen paikkaan kuuntelemaan, kuinka hyvin ja täsmällisesti olin jälleen kerran toiminut lennollani.
Ja tietysti saisin jotain mäkätystä Hefaistionista, jälleen. Vaikka se lintu käyttäytyi paremmin kuin ihmiset yleensäkään.

Mutta tässäpä sitä oltiin, nojasin avoautoani vasten polttamassa tupakkaani. Siniset hiukseni olivat kuohkeat ja auki jätetyt, minulla oli musta kauluspaita ja saman värinen toppi sekä pillifarkut. Jalkaani olin valinnut vajaalla 10 sentillä varustetut nahkaiset nilkkurit.
Vedin viimeiset savut sisääni ja heitin tupakan maahan, sammuttaen sen välinpitämättömästi kengänkärjelläni. Vasta sitten lähdin kohti yökerhoa, seisahtuen huokaisten jonoon.

Päästyäni sisälle lähdin tunkeutumaan ihmisjoukon lävitse kohti baaritiskiä, olin saanut neuvon, että he olisivat siinä isossa pöydässä heti baaritiskin oikealla puolella, joten sinne oli mentävä.
Silmäni olivat meikattu tummasti niin, että niiden vihreys tuli esiin, eikä se todellakaan estänyt humalaisia ihmisiä vilkaisemasta minua kahteen kertaan.
Halusin jo nyt pois täältä.

[Sussu]

Viviana Cardozo

Plazassa jälleen. Tämä on jo aika paljon minulle, kahtena viikonloppuna peräkkäin... mutta toisaalta taas en ole yökerhossa vetääkseni samanlaisia övereitä, kuin viime viikonloppuna.
Lähinnä olen tullut parin kaverin kanssa istumaan iltaa. He näyttivät minua huomattavasti paremmalta viimeisen päälle laitetuissa meikeissään ja mekoissaan. Itse olen varsin tyypillisessä arkimeikissäni. Toisin sanoen meikkivoide, puuteri ja ripsiväri. Sekä aurinkopuuteri ja joitain hienosäätötuotteita, mutta niitä ei laskettu.

Istumme yhdessä pöydässä suhteellisen lähellä baaritiskiä. Yökerho ei vielä tähän aikaan ole tupaten täynnä, ja humalaisten miesten antamasta huomiostakin saisimme todennäköisesti nauttia vasta myöhemmin.
Tiedä sitten, jaksaisinko täällä istuakaan siihen asti. Juon vasta toista drinkkiäni, eikä minulla ole varsinaista bilefiilistä - etenkään, kun päälläni on musta huppari valkoisilla yksityiskohdilla ja jaloissani siniset, ihoa myötäilevät farkut. Sentään minulla oli tennareiden sijaan kiilakorolliset, joskin aika mukavuudenhakuiset kengät.
Myös takki ja laukku olivat jääneet suosiolla kotiin. Kaikki tarvittava löytyy taskuistani.

En tosiaan aio juhlia tänään.

[Zarroc]

Jouduin baaritiskin kohdalla jonkun tuntemattoman miehen tönäisemäksi ja tahattomasti tuuppasin jotakuta baarijakkaroilla istuvista naisista.
"Du verdammter Idiot!" Kirosin saksaksi miehen perään, mutta en kääntynyt enää katsomaan, olinko läikyttänyt jotain jonkun syliin. Jatkoin matkaani pöydän luokse, josta kaikui juuri humalainen naurunremakka.
Yhä vain paranee.

"Ja?" Jatkoin edelleen saksaksi pysähtyessäni työnantajani mieheen. Marco, meksikolainen mies, jolla roikkui toisesta korvasta kultainen rengas, kääntyi minua päin.
"Ah, siinä hän onkin, meidän tumma - anteeksi sininen - ja tulinen Zoeymme!" Haistoin viinan hänen hengityksestään, mutta pakottauduin vain kohottamaan toista kulmaani vaativasti.
"Niin, niin, sinulla on kiire.." Marco mutisi ja kääntyi muita pöydässä istuvia päin. "Tässä ovat ulkomaiset yhteistyökumppanimme, jotka ovat tulleet varta vasten tänne tapaamaan sinua." Hän luetteli kasan nimiä, joista en muistanut yhtäkään.

Puristin tyynesti miehien käsiä.
Joukossa ei ollut yhtäkään naista, mutta en antanut asian häiritä. Olin tottunut siihen.
"Ennen kuin tylsistytte, neiti, meidän oli tarkoitus kertoa teille, minne seuraava lentonne teidät vie." Joku miehistä ranskalaisella korostuksella aloitti sovittelevaan sävyyn ja minä loin katseeni häneen jotenkuten kuuntelevan näköisenä.

[Sussu]

Katselen vähän kyllästyneestikin ympärilleni pöydästäni, siinä missä ystäväni päättävät kadota vessaan vielä kun sinne pääsisi jonottamatta, ja tulla takaisin baaritiskin kautta.
"Voittehan te mulle jonkun drinkin tuoda", annan hyväksyntäni heidän kysyessä, tarvitsinko jotain.
Vilkaisen uudestaan tiskin suuntaan juuri sopivasti nähdäkseni varsin tutun naishenkilön. Hän suuntaa humalaisen miesjoukon luokse pöytään, johon minulla on varsin selkeä näköyhteys.

Ei niinkään kuuloyhteys, mutta päätän kuitenkin pitää heitä silmällä ja kehitellä mielessäni ihan huvin vuoksi vaikka mitä teorioita, mistä Zoey tuon joukon tuntee.
"Margarita, ole hyvä." Otan lasin vastaan ystävältäni Janetilta ja väläytän hymyn.
"Kiitos. Tehän äkkiä kävitte."

Aloitan lasin tyhjentämisen, mutta katseeni harhailee vieraisiin pöytiin.

[Zarroc]

Siinä kuunnellessani heidän selontekoaan katseeni kerkesi harhailla koko baarin läpi ja ennen kuin tajusinkaan, näin Vivianan. Hän tuntui katselevan tänne suuntaan, joten käänsin katseeni kiireenvilkkaa pois.
Oliko nainen joku tapajuoppo vai mitä ihmettä hän täällä taas toimitti?

En kuitenkaan kerennyt keskittyä asian puimiseen sen kummemmin, koska Marco vaati jälleen huomiotani.
"Niin, Zoey, suostutko?" Hän kysyi, painoittaen selvästi nimeäni. Kolea katseeni kääntyi heihin ja minusta tuntui, että halusin jäädyttää koko porukan sijoilleen.
"Eli viikon päästä Ranskaan bisneslento, siitä Italiaan, takaisin Ranskaan ja sitten tänne?" Kertasin vielä huolellisesti välinpitämättömällä sävylläni. Marco nyökkäsi ja minä hymähdin. "Eipä minulla muutakaan tekemistä ole."
Sanoin, koska tiesin, että vain minä voisin sanoa Marcolle niin. Mies nyökkäsi jälleen ja asia oli sillä sovittu.

"Ette jäisi seuraksemme, neiti?" Se ranskalainen ääliö kysyi vielä ja minä tuhahdin.
"En, minulla on muuta seuraa", sanoin ja vilkaisin miehiä vielä kerran. "Enkä ole neiti."
Tokaisin ennen kuin lähdin luovimaan kohti Vivianaa.

Seisahduin naisen vierelle ja kumarruin kuiskaamaan hänen korvaansa; "Odotatko jotain erityistä?"
Liian suoraa, liian suoraa, mutta menköön. Halusin vain pois noiden idioottien läheltä.

[Sussu]

Ystäväni eivät niin välitä, vaikka katselenkin humalaisten miesten ja yhden naisen seurueeseen. Heidänkin huomionsa on jossain aivan toisaalla. Tiedä vaikka yökerhoon olisi juuri ilmestynyt kuumia miehiä.
Juon Margaritaani kiirehtien ja samalla pohtien, olikohan Zoey edes huomannut minua. Tavallaan olisi hauska nähdä, miten hän minuun suhtautuisi. Pitäisikö ihan mennä tervehtimään?
Ehkä sitten, jos hän hetkeksi loittonesi noista miehistä.

En kuitenkaan ehdi tehdä sitä, sillä huomaan Zoeyn ottavan hatkat. En käännä katsettani pois, mutten tietenkään heti tajua, että sehän on oikeasti tulossa tähän suuntaan minun takiani.
Itse asiassa ymmärrän sen kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun nainen kumartuu kuiskaamaan korvaani.
Odotatko jotain erityistä?

Se on selkeästi herättänyt myös ystävieni huomion. He näyttävät neutraaleilta ja yrittävät ignoorata tilanteen jatkamalla toisilleen juttelemista, mutta Janet luo minuun silti kysyvän katseen.
Juon Margaritani pohjat ja rykäisen kurkkuani selvemmäksi.
"Mä teinkin tässä juuri lähtöä", totean Zoeyn sijaan lähinnä ystävilleni, hymyillen yllätyksestäni huolimatta niin normaalisti kuin kykenen. Katsahdan kuitenkin merkitsevästi sinihiuksiseen naiseen noustuani seisomaan ja lähdettyäni suunnistamaan ulos Plazasta.
Voisihan hänen kanssaan pari sanaa vaihtaa, mutta mieluummin ulkona. En minä olisi Plazassa enää paljon pidempään viihtynyt, vaikkei Zoey olisikaan tullut paikalle.

[Zarroc]

Yllätyksekseni Viviana vastasikin koko seurueelle, mutta en näyttänyt tunnetilojani ulospäin. Kukaan heistä ei kiinnitä meihin sen kummempaa huomiota, minä vilkaisin taakseni ja huomasin Marcon ihastuttavien ystävien seuraavan meitä katseellaan.
En kuitenkaan välittänyt asiasta, lähdin vain kävelemään Vivianan perässä ulos tästä päätäsärkevän humaltuneesta yökerhosta.

Kun sain pääni - ja muun kroppani - ulos ovesta, vedin syvään henkeä. Selvinpäin tuollaisissa paikoissa käyminen oli suorastaan tuskastuttavaa.
Vilkaisin naiseen vierelläni, me molemmat olimme pukeutuneet tänään kovin arkisesti.
"Autolleni?" Kysyin.

Se oli vähän syrjemmässä kadunvarrella, joten siellä saattaisi olla myös rauhallisempaa kuin keskellä näitä juuri täysi-ikäiseksi tulleita teinejä, joita tungeksi sisäänkäynnille. Niin ja tietenkin, en halunnut, että joku Marcon yhteistyökumppaneista saisi ideakseen seurata minua.
Iltahan oli vasta nuori ja minä astelin avomersuani kohden tupakkaani sytytellen.

[Sussu]

Päästyämme ulos yökerhosta kohtaan viileän ulkoilman, joka tuntuu kuitenkin Plazan ilmaan verrattuna ihanan raikkaalta ja hengitettävältä. Vien käteni farkkujeni etutaskuille lähinnä kokeillakseni, että puhelimeni, lompakkoni ja kotiavaimeni ovat edelleen tallella.
Katseeni kiinnittyy perässäni tulleeseen naiseen vasta, kun kuulen hänen sanovan jotain. Vai on hän ihan autolla liikenteessä...
Nyökkään vastaukseksi.

Tuskinpa hän minua ajatteli murhata, vaikkei edelleenkään ole antanut kaikista sosiaalisinta kuvaa itsestään. Ja olisihan vähän sivummalla kuin Plazan ovien edessä rauhallisempaa jutellakin.
Niin, jutella mistä? Zoey herättää minussa poikkeuksellisen paljon kummastusta käytöksellään.
"Kenen kanssa sä tuolla baarissa juttelit?" En voi olla kysymättä. Eihän asia varsinaisesti minulle kuulu, mutta se vasta epäilyttävää olisikin, jos Zoey ei haluaisi vastata niin yksinkertaiseen kysymykseen.

[Zarroc]

Viviana vain nyökkäsi ja päästyämme autolleni kuulin hänen kysymyksensä. Katsahdin naiseen ja puhalsin savua suupielestäni. Niinpä niin, melkoinen kyylä toinen sitten taisi ollakin. Tosin, olin kyllä huomannut, että Marco porukoineen oli vienyt monen huomion.
"Työnantajani", vastasin lyhyesti ja vedin jälleen henkoset.

"Entäs sinä?" Hymähdin, vaikka arvelin kyllä, että Viviana oli ollut ihan vain ystäväporukkansa kanssa. Odotin silti enemmän kysymyksiä, jotenkin tuntui, ettei nainen jättäisi asiaa tähän. Mokoma utelias...
Keskeytin kuitenkin ajatuksen alkuunsa ja nojauduin paremmin auton kiiltävää kylkeä vasten.

[Sussu]

Jään seisomaan ihan tuttavallisen keskusteluetäisyyden päähän Zoeysta. Annan vihreiden silmieni katseen kiertää ympäristössä, vaikkei mitään erityisen mielenkiintoista näköpiirissä tapahdukaan.
Vilkaisen naiseen saatuani vastauksen kysymykseeni. Vai työnantaja... Ensimmäinen reaktioni on hymähdys. Joku olisi voinut ottaa nokkiinsa siitä, tyyliin älä hymähtele koska juopunut työnantajani yhyy, mutta tuskinpa Zoey... En koe tarpeelliseksi ajatella niin tarkkaan, mitä hänelle uskaltaisi sanoa ja mitä ei.

"Ystäviä vain", vastaan sitten Zoeylle, vaikka oma seurueeni tuskin oli samalla tavalla huomiota ja ihmetystä herättävä. Vaivautuipahan silti kysymään vastakysymyksen.
Olen vähällä kysyä, mitä asiaa hänen työnantajillaan oli, mutta se olisi jo liian yksityiskohtaista.
"Mitä sä sitten teet työksesi?"

Eipä Zoeylla näytä mitään tärkeää asiaa olevan, joten sama jatkaa tällä linjalla.

[Zarroc]

Niin, ystäviä vain, kuten olin jo arvannutkin. Ei sen näköiset tytöt ainakaan mihinkään mafiaan kuuluneet.
Tai no jaa... Mistäpä minä voisin tietää. Eniten hämmästyttäisi jos Viviana kuuluisikin johonkin salaiseen järjestöön jonka tarkoituksena oli valloittaa yökerho... Meinasin hymähtää ajatuksilleni, mutta se olisi ollut jo liian outoa.

Niinpä havahduin hänen kysymykseensä ja tumppasin mekaanisesti sätkäni ennen vastaamista.
"Olen lentäjä", vastasin kuin se olisi ollut maailman normaalein asia.
No olihan se minulle. Mutta tähän mennessä kukaan ei ollut vielä näyttänyt hämmästyneemmältä kuin uppoavan laivan omistaja asiasta kuultuaan.
"Entäs sinä?" Virnistin jopa hieman. Aloin pikkuhiljaa jälleen rentoutua naisen seurassa, vaikka tuskinpa kireyttäni erottikaan päällepäin.

[Sussu]

Ahaa... Lisää yllätyksiä. Zoey kertoo olevansa lentäjä. Katsahdan häneen uudestaan, kohottaen yllättyneesti kulmiani - mutta hymyilen.
Mielenkiintoista. Luulisi hänen tienaavankin sitten sen verran, että oli varaa asua yksin niin suuressa talossa ja kuskata naisia keskustasta kotiin taksilla. Aamulla sitten omalla autolla kotiovelle asti.

Taasen vastakysymys, jota osaan odottaa. Zoeylla ei tosiaan tainnut olla mitään sen kummempaa syytä tulla jututtamaan minua. Itse asiassa olen ihan iloisesti yllättynyt, ettei hän juossut karkuun vältellen.
"Olen piirivartija", vastaan pienen virneen kera. Se ammatti ei välttämättä tullut ensimmäisenä mieleen minut nähdessä, mutta toisaalta, en minäkään olisi arvannut Zoeyn olevan lentäjä.

[Zarroc]

Naisen vastaus sai minut hymähtämään ja kohottamaan kulmiani hieman.
"Se on aika yksinäistä työtä." Totesin. Niin oli lentäminenkin, toisaalta. Mutta yleensä piirivartijat kiersivät yöaikaan suuria teollisuushalleja tai muita vastaavia, joskus saattoi toki olla jonkinlainen työparikin.
Se oli aika yksilöllistä, ainakin mitä muistelin Rayn joskus tehneen.

"Lähdetkö ajelulle?" Naurahdin kohta. Olin juuri huomannut Marcon tulleen ulos tupakalle sen ranskalaisen ja ilmeisesti jonkun muunkin kanssa. He etsivät minua selvästi katseellaan ja liikahdin hieman levottomasti.
Halusin kauas tästä paikasta ja mikäs sen parempaa, kuin kaunis nainen ja auto?

[Sussu]

"Niin", vastaan lyhyesti Zoeyn toteamukseen. Seuraa minulla riitti kyllä vapaa-ajallakin. Toisia ihmisiähän joutuisi katselemaan ihan kyllästymiseen saakka, jos saisi olla rauhassa vain nukkuessaan.

Ennen kuin ehdin keksiä enempää tyhmiä kysymyksiä joiden avulla kehittää mielipidettäni hänestä, Zoey kysyy, lähdenkö ajelulle. Hänen naurahduksensa saa minut hymyilemään hampaillani.
Ei hän olekaan ihan niin karu.
"Mielelläni. Sattuneesta syystä olokin on nyt huomattavasti parempi kuin viime kerralla." Eikä tarvitsisi pelätä ihmisten näkevän, kuinka hehkeä olen krapulassa.

[Zarroc]

"Ai, oliko paha olo?" Virnistin pienesti ja kiersin kuskinpuolelle. Avasin oven ja livahdin kyytiin, vilkaisten vielä lasin läpi Plazan eteen. Marco näkyi juuri menevän takaisin sisään ja minä huokaisin helpotuksesta.
Kun olin varmistunut siitä, että Viviana oli mukana, ajoin auton pois taskuparkista ja lähdin melko hitaasti ohittamaan yökerhoa. En välttämättä halunnut ajaa kovinkaan monen ylitse. Tai olisin ehkä halunnutkin, mutta viranomaiset eivät aina olleet ihan samaa mieltä kanssani katujen värittämisestä.
"Minne mennään?" Kysyin ennen kuin kerkesin kääntyä mihinkään ratkaisevaan suuntaan.