Kirjoittaja Sussu » 20 Huhti 2014, 13:07
Päästän irtin Zoeyn hiuksista, kun hän myöntyy virnistäen ja kääntyy sitten ympäri. Näytän harvinaisen keskittyneeltä vetäessäni korsetista ensin solmut auki ja lähtiessäni sitten löysyttämään korsetin nyörejä.
Ollakseni humalassa ja harrastaakseni vähän korsettien kanssa säätämistä, tämä sujuu suhteellisen näppärästi. Minua alkaa hymyilyttää, sillä tajuan vasta nyt kunnolla toisen olevan minua selkeästi lyhyempi, vaikka hän koroissaan niin pitkältä näyttikin.
Ohjaan käsilläni Zoeyta kääntymään kasvot minuun päin suudellakseni häntä huulille ja avatakseni vielä viimeistelyksi hakaset etupuolelta.
Sen jälkeen en jää hidastelemaan, vaan suutelen naisen kaulaa ja siirryn vaivihkaa alemmas, käsiäni hänen sukkahousujensa reunoille vieden. Päädyn jopa polvistumaan naisen eteen saadakseni vedettyä ne maahan asti, huulet koko ajan Zoeyn iholla liikkuen.
Pian olen taas jaloillani. Ihme kyllä pääsen vielä nousemaan ylös.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"