- Viviana Cardozo
Kello alkaa lähestyä puoltayötä, kun huomaan jonottaneeni Plazan naistenvessaan jo pienen ikuisuuden verran.
"Mä en jaksa enää odottaa, ihan sama vaikka olisi meikit päin persettä", ilmoitan Elenalle, joka ymmärtää viestin sanojeni välistä ja nyökkää hyväksyntänsä. Koska itseni peilaaminen on ainoa syy, miksi seison tässä, päätän jättää ystäväni oman onneni nojaan ja lähteä takaisin baaritiskin suuntaan.
En ole vielä juonut liian montaa shottia, tai ainakin pysyn yhä pystyssä korkokengissäni. En tosin harrastakaan korkeiden korkojen pukemista silloin, kun tiedossa on astetta rankempaa juhlintaa. Siksipä olen vain arviolta viitisen senttiä pidempi, mitä normaalisti. Ylläni minulla on musta, yksinkertainen trikoomekko, joka yltää reiden puoliväliin ja jonka yläosa ja pitkät hihat ovat pitsiä.
Tänään en ole jaksanut panostaa korujen pukemiseen. Niistä olisi vain haittaa. Meikkiin olen panostanut rajaamalla yläluomet ja värjäämällä ne luomivärillä hyvin tummanharmaaksi. Värin olisi tarkoitus myös kimaltaa, mutta tuskin Plazan valaistuksessa ainakaan mitään näkee.
Hiukseni roikkuvat vapaina, hiukan kiharrettuina.
Olen työskennellyt tämän viikon sen verran raskaasti ja pääasiassa öisin, että levähtämisen sijaan olen päättänyt viettää lauantain Plazassa. Tähän paikkaan liittyy niin hyviä kuin huonojakin muistoja... Ja, no, hetkiä, joista ei ole minkäänlaisia muistikuvia.
Jään baaritiskille odottelemaan, että baarimikko on saanut edelliset juomansa tarjoiltua. Asiakkaita tosiaan riittää, mutta minä vain ja ainoastaan nautin siitä, kun ympärillä tapahtuu.