Nothing's ever what we expect

[Sussu]

"Ei tosiaan, eiköhän se kahvi riitä ainakin minulle", naurahdan. Niin, jos kahvi kovin tujua olisi, niin en olisi hetkeen ajokunnossa.
Mutta mitä siitä nyt huolehtimaan. Alkoholia virtaa veressäni jo sen verran, että rentoutuminen ei ole mahdottomuus, ja jos joisin vielä lisää, en varmasti stressaisi loppuiltana.
Kai se on ihan terveellistä rentoutuakin välillä. Ainakin tämä tapaaminen on saanut ajatukseni pysymään poissa työkuvioista, ja hyvä niin.

Sebastian esittää minulle kysymyksen, johon vastaan kohauttamalla olkiani.
"En ole ajatellut niin pitkälle. Entä sinä?"

[Zarroc]

"En minäkään kai", hymähdin. "Sen huomaa siitä, ettei ole ajokuntoinen."
Huokaisin lähes teatraaliseen sävyyn ja suoristin ryhtiäni huomatessani tarjoilijan tulevan meitä kohden. Hän kyseli millaisia annoksemme olivat olleet ja otti samalla lautasia käsivarrelleen kohteliaan hymyn kera.
"Ja tosiaan, teillehän kuului vielä kahvit konjakin tai brandyn kanssa", hän sanoi ennen kuin lähti ja minä nyökkäsin.
"Ne tulevat tuota pikaa."

Niitä siis odotellessa. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa vielä snapsit tähän väliin? Vilkaisin Leonhardiin ja peitin hymyni, koska eihän meistä kumpikaan ollut viinaan meneviä. Eihän.

[Sussu]

Sebastianillakaan ei ole siis sen kummempia suunnitelmia loppuillaksi... Hmm.
Tarjoilija saapuu taas keräämään astiamme, ja lähtee todettuaan kahvien saapuvan pian.

Annan katseeni kierrellä vaihteen vuoksi ravintolassa, ja erityisesti sen muissa asiakkaissa. Ajatukseni sen sijaan seikkailevat toisaalla.
"Voi kyllä mennä tovi, ennen kuin uskallan auton rattiin", hymähdän. Eli mitä vaihtoehtoja jää jäljelle, kun en ole kykenevä karkaamaan ainakaan omalla autollani kotiin heti ruokailtuamme? Se taisi olla alkuperäinen suunnitelmani.
Jaa-a.

[Zarroc]

Annoin kasvojeni poiketa tavanomaisesta jäyhyydestään ja leventyä hymyyn asti.
"Eli voit jäädä kanssani baaritiskille maistelemaan erikoisuuksia?" lipsautin suunnitelmani ikään kuin vahingossa seuratessani Leonhardin katseen liikehdintää muissa ihmisissä.
Pian näinkin tarjoilijattaren tuovan kahvejamme pienellä tarjottimella, mukana erillisissä laseissa konjakit. Hän laski ne eteemme vaiti ja minä hymyilin tyytyväisen näköisenä.
"Onneksi eivät työntäneet konjakkia tuonne kahviin", sanoin ja kuulostin varmaan enimmäkseen mairealle kissalle.

[Sussu]

No, minä en kerkeä paljon vaihtoehtoja ajatellakaan, kun Sebastian avaa suunsa.
Käännän katseeni muista ihmisistä takaisin seuralaiseeni. Epäröin hetken, mutta hänen hymynsä saa minunkin suupieleni kääntymään ylöspäin, minkä jälkeen nyökkään.
"Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta." Tai sitten ei, mutta voisi kai sen tämän kerran toteuttaa, kun joku oli pyytänyt minua kanssaan syömään näinkin hienoon paikkaan. Ja sitä rataa.

Yllätyn jonkin verran, kun kahvimme ja konjakkimme saapuvat, eivätkä ne ole suinkaan samassa mukissa.
Vastaan Sebastianin sanoihin vain naurahtamalla hieman. Siitä oli pitkä aika, kun olin viimeksi juonut konjakkia, mutta ei se nyt mahdottoman pahaa ainetta ollut.
Eli kurkusta alas vain, kun tässä muutenkin oltiin suuntaamassa hetken päästä baaritiskille.

[Zarroc]

"Eli et olekaan ihan niin puhtoinen", totesin edelleen hymyillen. Se viini tosiaan nosteli päätään puheeni taustalla, mutta ei kai tässä muuta. Saatoin olla vain hiukan rasittava, kun en jaksanut hirveän kauan miettiä mikä nyt oli niin sopivaa sanoa ja mikä ei.
Kunhan en onnistuisi karkoittamaan Leonhardia sillä.

Tartuin konjakkilasiin ja maistoin siitä kevyesti, juoden kahvistani nielaisun jälkeen. Konjakki oli aina hiukan karvas makuelämys, mutta mielummin sitä joi kuin no... vaikkapa siidereitä. Kyllä sen nyt pitää tuntua sille, että kolahtaa päähän kuin nuijanukutus.
"Pitäisi varmaan se lasku pyytää jos aioimme vain liikutella luitamme eri suuntaan", totesin mietteliäästi.

[Sussu]

Aluksi hämmennyn Sebastianin sanoista, mutta pian minua alkaa vain naurattaa.
En kuitenkaan kommentoi asiaa sen enempää. Kaipa se tässä illan mittaan selviäisi, kuinka puhtoinen minä olen. Tai jotain.

Hörpin konjakkia ja kahvia vuorotellen, yrittäen olla yskimättä. Ihan hyvin kai se onnistuu, vaikkei konjakin juominen hyvältä tunnu. Ainakin alkoholi lämmittää mukavasti, ja kyllä se varmaan pian päähänkin menisi.
"Niin, tosiaan..."
Käännyn katsomaan, missä tarjoilijat mahtavat liikkua. Toistaiseksi he kuitenkin tuntuvat olevan liian kiireisiä hommissaan, joten tuhahdan ja keskityn pyörittelemään konjakkilasia sormissani, mietteliäs katse silmissäni.

Vaikken mitään kovin syvällistä mietikään. Lähinnä sitä, paljonko kestäisin vielä juoda alkoholia niin, että pysyisin pystyssä enkä alkaisi voida pahoin.

[Zarroc]

Leonhard oli verrattain hiljainen siinä missä minun teki mieli vain höpötellä. Nousuhumala pisti selvästikin elämäni päin persettä ja alkaisin kohta vuodattaa alku-, keski-, ja loppuelämäni eri vaiheet. Tai sitten en, ehkä tajusin kaikissa elintiloissani missä meni raja.
"Taitaa olla kiireinen ilta", totesin ja huomasin, että konjakki oli huomattavan vajunut. Mutta silti se ei noussut räjähdysmäisesti päähän, vaan enemmänkin lempeästi kohisten. Pidin tästä tunteesta enemmän kuin muista alkoholiin liittyvistä huminoista.

Samassa tarjoilija käveli ohitsemme ja minä huikkasin hänet luoksemme vaimeasti.
"Saisimmeko laskun puoliksi?" kysyin ja neidin mentyä join kahvistani rauhalliseen tahtiin. Vilkaisin mieheen jälleen ja mietin, mistä noin homon värisiä kauluspaitoja edes mahtoi saada.

[Sussu]

Sebastian saa kiinnitettyä tarjoilijan huomion meihin, ja pyytää laskua puoliksi. Minä en edes vaivaudu vilkaisemaan tarjoilijaan, kunhan katselen konjakkilasia. Pohjalla tuota alkoholipitoista nestettä vielä on, muttei turhan paljon.
Onneksi söin tukevasti, joten nyt uskaltaisi ehkä juodakin. En tiedä Sebastianin viinapäästä, mutta omassani ei ole kehumista.
Siitä huolimatta kumoan epäröimättä loputkin konjakista, ja kahvit sen jälkeen. Kylläpä minulla nyt on kiire sinne baaritiskille... No, jospa Sebastian ei luulisi minua kaappijuopoksi tai ex-alkoholistiksi.

Laskua ei onneksi tarvitse odottaa kauan.

[Zarroc]

Maksoin kortilla oman puoleni laskusta ja sain samalla kumottua konjakit ja kahvit naamaani. Odotin sen aikaa, että Leonhard sai myös maksettua ja nousin sitten seisomaan.
"Mennäänkö?" kysyin herrasmiesmäisesti hymyillen, varsinkin kun hämärässä valaistuksessa siintävä baaritiski oli suurin piirtein kahdenkymmenen metrin päässä meistä. Ei tällaisessa paikassa ehkä arvostettaisi umpitunnelissa remuavaa mieskaksikkoa, mutta mehän vain siemailisimme sivistyneesti ja menisimme sitten... tuota. Nukkumaan autoon? Ei kuulostanut kauhean houkuttelevalle.

"Mietin tässä vain tulemmeko kumpikaan olemaan ajokunnossa loppuyönä", sanoin rinnalleni kerenneelle Leonhardille, mutta suuntasin silti epäröimättä tiskille ja tilasin meille fishshotit ihan vain koska voin.

[Sussu]

Maksan oman puoliskoni laskusta kortilla Sebastianin jälkeen, ja nyökkään sitten miehen kysymykselle. Pian suunnistammekin jo päättäväisesti baaritiskiä kohden. En huoju toistaiseksi, mikä lienee ihan positiivista.
"Tottakai - siis jos ihme tapahtuu", vastaan vinosti hymyillen Sebastianille, miehen pohtiessa ääneen meidän ajokuntoamme. En minä ainakaan aio mennä baaritiskille vettä juomaan siinä toivossa, että pystyisin ajamaan kotiin.
Vaikken usein juomista harrastakaan. Yhden shotin, parin viinilasillisen ja konjakin jälkeen tuntuu kuitenkin hyvältä idealta jatkaa tällä linjalla.

Sebastianin pyynnöstä eteemme tiskiĺle ilmestyvätkin jonkinlaiset shotit. No niin...
Here we go again.

[Zarroc]

"Niin kyllä", hymähdin. "Kummallakohan on tilavampi auto."
Saatuani lasin käteeni tajusin, mitä olin sanonut ja naurahdin hiljaa. "Nukkua siis."
Jouduin juomaan shotista puolikkaan, ettei minun tarvitsisi katsoa Leonhardiin ainakaan yhtään pidempään. Tästä nimenomaisesta syystä olin kai vältellyt juomista niin pitkään, siinä alkoi niin helposti vain ehdottelemaan ihmisille kaikenlaista. Useimmiten huomaamattaan.

Istuin baarijakkaralle kuin päätöksenä, että aioimme viipyä täällä hieman pidempään.

[Sussu]

Naurahdan Sebastianin sanoille ja sille, että hänelle tulee kiire juoda shotista lausuttuaan sanansa.
"Voimme varmaan miettiä nukkumisjärjestelyjä myöhemmin", totean rennosti.
Istun viereiselle baarijakkaralle ja päätän vasta sitten tarttua shottilasiin. Juon siitä varman oloisesti ottaen huomioon, etten ole varma siitä, mitä tämä Sebastianin tilaama litku ensinnäkään on.

Suuni tuntuu kyllä muutenkin jo aavistuksen turtuneelta.
Ja tässähän alkaa ihan hymyilyttää.
"No, mistäs me seuraavaksi keskustellaan? Vai juodaanko kaikessa hiljaisuudessa?"

[Zarroc]

Huomasin, että Leonhardistakin alkoi kuoriutua hiljalleen se puheliaampi puoli esiin. Eli mitä enemmän viinaa, sen hauskempaa, selvästi.
"No, säätilasta, sukupuolineutraalista avioliitosta, eutanasiasta, katulamppujen sielunelämästä? On maailmassa vara valita", hymyilin kumotessani loput shotista kurkkuuni ja alkaessani katsella tarjontaa. Mitähän seuraavaksi ottaisi, sillä aikaa kun mies keksi jotain puhuttavaa?
"Voisin oikeastaan ottaa vodkakolan, jäisenä", pyysin ja baarimikko nyökkäsi. Ihan mukavan näköinen nuori mies, pilkistikö kauluspaidan hihasta tatuointi vai näinkö väärin?

[Sussu]

Ilmeisestikään Sebastian ei kannata hiljaisuudessa juomista, vaan ehdottaa kaikkea säätilasta katulamppujen sielunelämään. Hän tilailee jo seuraavaa juomaa, mutta itselläni on vielä puolet shotistani jäljellä, eli ei kiirettä sen kanssa. Ja muutenkin, ei minun varmaan edes kannattaisi yrittää pysyä hänen tahdissaan. Olen kuitenkin pienikokoisempi, enkä aikoihin alkoholia näinkään paljon juonut, mitä tänä iltana tähän mennessä.
"Katulamppujen sielunelämästä minulla ei ole ainakaan mitään havaintoa", hymähdän, vilkuillen samalla baarimikkoon, Sebastianiin ja vähän muihinkin näköetäisyydellä oleviin ihmisiin.

"Säätilakin on aika mitäänsanomaton..."
Juon shotin loppuun ja näytän varmaan hetken kärsivältä sen takia.
"...eikä eutanasia tunnu tähän tilanteeseen sopivalta puheenaiheelta. Mitä sukupuolineutraaliin avioliittoon tulee, niin kyllä sen minun puolestani voisi laillistaa kaikkialla... Vaikkei minua niin naimisiin meneminen kiinnostakaan."
En katso Sebastianiin puhuessani, vaikka hänelle tietysti sanani osoitan.
Tilaan baarimikolta Gin Tonicin.