And I can't tell where your lust ends

[Zarroc]

"Minä olin uskollinen kumppani, vaikkei sitä naamasta näe", kohautin olkiani välinpitämättömästi. Jotain hyvää sentään olin tehnyt Rayn hyväksi. En ollut kertaakaan hairahtunut keheenkään muuhun, vaikka ottajiakin olisi kai ollut.
"Ja.. viimeisiin vuosiin ilman häntä, minua ei ole todellakaan kiinnostanut kanssakäyminen yhtään kenenkään kanssa." Hymähdin.

Mikä Vivianasta sitten teki erilaisen?
Ei kai mikään.

Samassa hissi lähti liikkeelle.

[Sussu]

Hmm... Jännittävää. Ei siis se, että hän oli ollut uskollinen kumppani - vaan se, ettei häntä ollut vain kiinnostanut. Hän taisi olla todella pahassa humalassa viime viikonloppuna.
Mutten ehdi sanoa mitään, kun hissi lähtee liikkeelle. Nousen seisomaan ripeästi.

"Vihdoin!" ...vaikka emme me loppujen lopuksi edes joutuneet odottelemaan kauan.

[Zarroc]

"Oliko seurani oikeasti noin kamalaa?" Kysyin lähes vakavalla naamalla. Nojaa, ymmärtäähän sen. En minäkään olisi mielelläni itseni kanssa samassa hississä kovin kauaa.
Nousin ylös lattialta ovien auetessa ja pudistelin liat housuistani.
Odotin kuitenkin jälleen, että Viviana menisi edeltä.

Joku roti sentään.

[Sussu]

"Enhän mä susta vielä eroon päässyt", huomautan Zoeylle, joka on taas huomattavasti vakavoitunut. Tiedä sitten, johtuiko se puheenaiheestamme vai mistä. Minä vain hymyilen helpottuneesti.
Kaipa se siitä, kun saisimme kahvit keitettyä ja viskit kaivettua kaapista.

Astun ulos avautuneista ovista ja siirryn kotioveni luo. Kaivan avaimet taskustani ja avaan oven niillä, siirtyen eteisen puolelle riisumaan kengät jalastani.
Oma asuntoni on niin paljon Zoeyn taloa pienempi, että hän tuskin eksyisi tänne.
"Ensimmäinen ovi tässä oikealla on vessa, sen vieressä on keittiö, ja sen vieressä tuolla perimmäisenä on makuuhuone." Kävelen suoraan eteenpäin, pysähdyn suunnilleen keittiön ovensuuhun ja nyökkään vielä vasemmalla olevan olohuoneen suuntaan.
"Olohuone."

Sitten siirryn keittiön puolelle keittämään kahvia. Siitä selvittyäni otan valmiiksi tiskipöydälle kaksi valkoista mukia, minkä jälkeen alan etsiä yläkaapeista sitä viskipulloa.

[Zarroc]

"Selvä." Hymähdin vastaukseksi ja jätin korkoni siihen eteiseen.
Ilmeisesti takkini oli kaukomatkalla jossain mersuni takatilassa tai muussa vastaavassa. Olin sentään tajunnut ottaa puhelimeni, avaimeni ja tupakkani mukaan. Luottokortit ja muut vastaavat menisivät sitten auton mukana, jos joku sen siitä saisi liikkeelle.

Astelin olohuoneeseen ja jätin nämä arvokkaat tavarani siihen johonkin pöydälle, astellen piakoin takaisin keittiöön. Pienihän tämä oli omaani verrattuna, mutta varsin kodikas tavallaan. Ainakin siisti.
Jäin nojaamaan keittiön karmiin ja katselemaan Vivianaa toinen käsi lanteillani.

[Sussu]

"Löytyi!" naurahdan voitonriemuisena tarttuessani viskipulloon. Luulisi olevan ihan laadukastakin. Harvoin ystäväni tai perheeni minulle mitään kuravettä lahjaksi ostivat, jos jotain alkoholipitoista päättivät antaa.
Kaivan kaapista kaksi samanlaista lasia ja laitan ne päällekäin, ojentaen sitten lasit ja viskipullon Zoeylle.
"Veisitkö ne olohuoneeseen?" kysyn sävyyn, joka muistuttaa enemmän käskyä. Varmuuden vuoksi hymyilen silti niin nätisti, ettei hän voi kieltäytyä.

[Zarroc]

Nainen ojensi minulle kaksi lasia sekä viskipullon, lähinnä käskien minua viemään ne olohuoneeseen. Sisäinen minäni kohotti kulmaansa, mutta minä loihdin kasvoilleni pehmeän, ilkikurisen hymyn.
"Gern, frau Cardozo." Tein kevyen hovikumarruksen ja poistuin olohuoneeseen kantamuksieni kanssa. Olin ilmeisesti kuitenkin suhteellisen hyvällä tuulella, kun jaksoin leikitellä omalla kustannuksellani noin vain. Mutta epäilisin, että Viviana arvostaisi kuitenkin enemmän tällaista Zoeyta, kuin sitä juroa ja itseensä sulkeutuvaa, kiukkuista ikiteiniä.

Hymähdin ajatuksilleni ja jätin viskin ja lasit sohvapöydälle, palaten takaisin keittiön ovenkarmille. "Sonst noch etwas?"
Olin kuitenkin liian ilkeä pysytelläkseni normaalissa englannin kielessä, jos kerran tämä Brasilialainen kaunotar alkoi minua käskyttämään.

[Sussu]

En voi kun pyöritellä silmiäni Zoeyn palatessa luokseni ja alkaessa puhua uskoakseni saksaa.
Oli siinäkin ihmeellinen nainen. Parempi varmaan olla hiljaa ja toivoa, että se alkaisi siitä taas kommunikoida englanniksi. Sillä välin minä otan maidon jääkaapista, kaadan kahvia pannusta molempiin mukeihin ja yritän laittaa maitoa kuppeihin suunnilleen saman verran, mitä Zoey oli luonaan laittanut.

Sen jälkeen laitan maidon takaisin jääkaappiin, laitan kahvinkeittimen kiinni, tyrkkään toisen kupeista naiselle ja lähden suunnistamaan olohuoneeni sohvaa kohden.
"Vaikka se saksa ihan kiva kieli onkin niin mä saattaisin ymmärtää paremmin englantia. Jos et siis ole huomannut."

[Zarroc]

Viviana ei sanonut mitään, joten minä vain kohotin huvittuneena kulmiani. Pian hän tyrkkäsikin toisen maitokahveista minulle ja käveli olohuoneeseen samalla minua kielestäni toruen. Astelin nöyrästi naisen perässä ja istahdin hänen viereensä sohvalle vastaamatta mitään.
"Noh voi toista", hymähdin sitten ja join kahvistani. Ah, kuumaa.

En viitsinyt sanoa naiselle enää mitään, katselin vain kahvia kupissani melko tarkkaavaisesti. Liekö olin ikinä ollut näin kiinnostunut nimenomaan kahvista, mutta kävi se kai niinkin.
Tuntui vähän sille, että olin todennäköisesti avautunut siellä hississä ihan koko loppuelämän osalle.