Are you gonna stay the night [K18]

[Sussu]

Zoey vetäytyy huuliltani, jolloin sulkeutuneet silmäni avautuvat taas. Näen kieltämättä varsin... en turhan selkeästi ainakaan. Silti hymyilen tyytyväisenä, ja sentään kuulen Zoeyn esittämän kysymyksen.
En kiirehdi vastaamisen kanssa. Painan huuleni uudestaan naisen huulille, yrittäen samalla tehdä pääni sisällä ainakin jotain etäisesti ajattelua muistuttavaa.
Päädyttyäni johonkin lopputulokseen vetäydyn vähän kauemmas.

"Sun luokse." Eikä se ole mikään ehdotus, vaan muistuttaa etäisesti käskyä.

[Zarroc]

Ai, minun luokseni? No sehän sattui sopivasti.
Vastasin vielä hetken suudelmaan, kunnes vetäydyin irti. "Sitten pitää varmaan ottaa taksi." Naurahdin ja jälleen, sen kummempia miettimättä, tartuin naisen käteen ja vedin hänet mukaani. Tällä kertaa lomitin sormeni huolellisesti hänen sormiensa lomaan ja astelin kummallisen varmoin askelin kohti taksitolppaa.

Siellä oli yksi taksi odottamassa, joten kumarruin ikkunasta puhuttelemaan kuskia.
"Veisitkö meidät Fringesteriin?"
Hän nyökkäsi ja kerrottuani osoitteen avasin takaoven ja päästin Vivianan menemään ensin.

[Sussu]

Ymmärrän Zoeyn sanoista sen, että meidän pitäisi ottaa taksi. No, sehän sopii. Taas vaihteen vuoksi nainen tarttuu käteeni ja lähtee liikkeelle, jolloin minun ei auta kuin pysytellä hänen tahdissaan.
Alkaa melkein tuntua siltä, että olen pahemmassa humalassa kuin Zoey. Sen miehen tarjoama vodkashotti oli liikaa... tai sitten Zoeyn tarjoama viskipaukku.

Tajuan kuitenkin sen verran, että olemme saaneet taksin päästäksemme Zoeyn kotiosoitteeseen. Herrasmiehen elkein nainen päästää minut menemään ensin taksin takapenkille, jolloin minä istahdan peremmälle ja katson sitten seuralaiseeni. Varma hymy sulaa taas huulilleni.

[Zarroc]

Viviana meni kiltisti istumaan takapenkille ja minä virnistin hieman saalistajamaisesti. Istuttuani autoon vedin oven kiinni perässäni ja potkaisin korot jaloistani, kuskin lähtiessä ajamaan kohti kotiosoitettani. Siirryin keskipenkille ja nojauduin mukavasti naista vasten korsetista huolimatta.
"Muistuta ensi kerralla, että en ota noita kenkiä mukaan baariin", hymähdin hänelle, sormet Vivianan reittä hipellellen. En oikeastaan loppujen lopuksi tiennyt olinko humalassa vai humalassa, jotenkin mukavalta vain tuntui.

[Sussu]

Ristin jalkani ja käännyn hiukan Zoeyn puoleen. Taksi lähtee liikkeelle, enkä onneksi voi pahoin nopeasta juomistahdista huolimatta. Katselen naisen kasvoja, hymähtäen vähän hänen sanoilleen.
"Ensi kerralla?" virnistän. Tunnen Zoeyn sormet reidelläni, mutten itse vielä kosketa häntä sen koommin. Saisi luvan odottaa kotiinsa asti.
Sitten ei tarvitsisi enää murehtia tuntemattomien katseista tai mistään muustakaan.

[Zarroc]

"Niin no, vielä nyt uudestaan lähteminen tuntuu hyvältä ajatukselta", liekö sitten aamulla. Tajusin kyllä ainakin tavallaan mitä Viviana ajoi takaa, mutta en välittänyt siitä. Keskityin vain miettimään, että kotiin ei olisi enää pitkä matka ja saisin tämän viheliäisen korsetin päältäni. En vain ollut enää kovin kiintynyt sellaisen käyttöön, joskus nuorempana oli paljonkin metalliluiden kanssa tekemisissä.

[Sussu]

En vastaa enää mitään Zoeyn sanoihin. Alan olla alkoholista jo liian lamaantunut reagoidakseni hänen sanoihinsa. Saattaisin olla uuden paukun tarpeessa. Ei vaan... Ei.
Vilkaisen ulos taksin ikkunasta, mutta vain hetkellisesti. Käännän odottavan katseeni takaisin seuralaiseeni. Mitähän hänkin mahtaisi aamulla ajatella, kun löytäisi minut luotaan.
Toivottavasti ei ainakaan katuisi.

[Zarroc]

Samassa taksi ajoikin pihaani ja minä havahduin mietteistäni, pujotin kengät jälleen jalkaani ja nousin autosta ulos. Maksoin kuskille etuikkunan kautta sillä aikaa, kun Viviana nousi myös ja suoristauduin vasta sitten katsomaan, kun taksi ajoi ulos pihasta.
Suljin portin mietteissäni, se oli näköjään jäänyt aikaisemmin illalla auki ja vilkaisin ympärilleni. Mitään mainittavan näköistä ei ollut muuttunut, musta kaksiovinen mersuni seisoi edelleen autotallin edessä.

Vilkaisin Vivianaan ja lähdin astelemaan kohti etuoveani, kaivaen samalla avaimiani jostain.
"Ai niin, minulla on korppi, älä säikähdä."
Tokaisin työntäessäni avaimen lukkoon.

[Sussu]

Matka ei ainakaan tunnu kestävän kauan. Zoey maksaa taksin, enkä minä jää odottelemaan vaan avaan oveen ja nousen autosta viileään yöhön. Se selventää ajatuksia, mutta vain aavistuksen ja hetken verran.
Zoeyn koti on tosiaan ihan toista maata omani kanssa. En ole lainkaan pahoillani siitä, että olin valinnut tänne tulemisen oman kerrostaloasuntoni sijaan. En muutenkaan pitänyt tuntemattomien viemisestä asuntooni.

Lähden kulkemaan Zoeyn perässä hänen kotiovelleen. Kuulen jokseenkin etäisesti naisen sanat. Tajuan ne vähän myöhässä, mutta kun lopulta tajuan... Korppi?
"Okei." Olen vähän liian kännissä tajutakseni edes ihmetellä asiaa.
"Ei sulla olisi mitään alkoholipitoista tarjota?"
Voi kamala, kuinka alkoholistilta kuulostan.

Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että olen todella sen tarpeessa laskuhumalan välttääkseni.

[Zarroc]

Sain oven auki ja kuulin Vivianan kysymyksen. En kuitenkaan pistänyt ollenkaan pahakseni, päin vastoin virnistin naiselle olkapääni ylitse.
"Tule katsomaan."
Jätin oven auki, heitin korot jaloistani ja astelin sisemmälle asuntoon. Vihelsin hieman - miten huvittavaa, että korppikin tuli viheltämällä luokse - ja Hefaistion lehahti jostain nurkasta olalleni.
Sipaisin kevyesti sen sulkia, hymähtäen jotain epäselvää.

Kävelin keittiööni ja avasin yhden viileistä alakaapeistani. Viskiä, konjakkia, kermalikööriä... Kahvilikööriä.
Nostin pullon keittiötasolle, hain kaksi lasia ja kaadoin ne täyteen. Pistin liköörin takaisin alakaappiin ja kuuntelin hetken.
"Minne Viviana meni?" Kysyin Hefaistionilta, joka päästi pehmeän rääkäisyn ja nokkaisi minua lempeästi päähän. Naurahdin hieman lähtiessäni suuntaamaan summanmutikassa kohden olohuonetta lasieni kanssa.

[Sussu]

En saa mitään varmaa vastausta kysymykseeni, mutta seuraan joka tapauksessa Zoeyta eteiseen ja suljen oven. Minulta kestää hetki saada korkokengät pois jaloistani, mutta tehtävästä suoriuduttuani lähden astelemaan vähän horjuen peremmälle.
En oikein tiedä, mihin suunnistaa. Otan joka tapauksessa joitain epävarmoja askeleita peremmälle, kunnes löydän taas Zoeyn luokse. Hänellä on käsissään kaksi täytettyä lasia.
Ja olkapäällään lintu.

En voi olla hätkähtämättä vähän. Olihan sitä tullut eksyttyä yökylään baari-illan jälkeen vaikka millaisten henkilöiden luokse. Mutta korppi...
Joka tapauksessa astelen lähemmäs.

[Zarroc]

Löysinkin Vivianan pian ja huomasin toisen hätkähtävän selvästi nähdessään Hefaistionin, mutta ei hän juokse karkuun.
"Menehän nyt", hymähdin linnulle ja hätistin sen pienellä päänliikkeellä pois luotani. Rääkäistyään kumeasti lintu otti siipiä alleen ja lensi jonnekin todennäköisesti nukkumaan tai vahtimaan mitä tekisin seuralaiseni kanssa.
Astuin lähemmäs naista ja ojensin toisen laseista hänelle.
"Olohuoneeseen?" Kysyin kulmaani kohottaen ja siemaisin lasistani jo liikkeellä ollessani, astellen kohti olohuonettani ja mustaa nahkasohvaani.

[Sussu]

Lintu on poissa Zoeyn käskystä. Ilmeisesti hän on kouluttanut lintunsa ihan hyvin... Voiko korppia edes kouluttaa? Kaipa hän on omistanut sen jo pidemmän aikaa.
Niin tai näin, otan vastaan ojennetun lasin ja hymyilen kiitokseksi. Hiukan väsyneesti, mutta eiköhän tämä tästä. Siis lasin tyhjenemisen myötä ainakin.

Nyökkään Zoeylle vastaukseksi. Olohuoneeseen, keittiöön, makuuhuoneeseen, ihan sama minulle. Päädyn istahtamaan mustalle nahkasohvalle, maistaen ensin varovasti lasistani. Kahvilikööriä.
Seuraava maistelukerta on jo rohkeampi. Ei tässä yritetä makuelämyksestä nauttia, vaan tulla humalaan.

[Zarroc]

Seurasin Vivianaa omalle sohvalleni ja istuin viereen. Liian lähelle, liian kauas, miten vain.
En jäänyt maistelemaan, kumosin puolet lasistani suoraan kurkustani alas ja irvistin hieman. Kahvilikööri oli aina jollain tavalla vähän kitkerää, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Lukuisat vodkat eivät olleet vielä vieneet makuaistiani kokonaan, eikä edes se viski. Jännittävää.
Vilkaisin naiseen, katse viekkaasti hieman kaventuen.
"Oletko ikinä avannut korsettia?" Kysyin pienesti hymyillen, kuin vinkkinä, että saattaisin tarvita apua tämän kanssa.

[Sussu]

Minun pitäisi ehkä hidastaa vähän tahtia, etten vahingossakaan pääsisi oksentamaan kahvilikööriä - ja kaikkea muuta kurkusta tänä iltana kumonneita juomiani - takaisin ylös. Istun edelleen lähes sivistyneen näköisenä jalat ristissä, mutta epäilen vahvasti, etten tulisi istumaan tässä asennossa paljon pidempään.
Lasistani on kadonnut jo ihan huomattava osa likööriä, kun käännän katseeni vierelläni istuvaan naiseen. Zoey kysyy, olenko ikinä avannut korsettia.
Virnistän vastaukseksi.

"Olen... ja tehnyt aika paljon kaikkea muutakin." Sen jälkeen juon loput kahvilikööristä saadakseni käteni vapaiksi jotain muuta toimintaa varten.