Tänään on 12 Joulu 2018, 07:43


Sid Jeffrey Miller

Hyväksyttyjen mieshahmojen esittelyt tänne.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 847
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Sid Jeffrey Miller

Viesti27 Tammi 2018, 19:58

Kuva

Nimi: Sid Jeffrey Miller
Sukupuoli: mies
Syntynyt: 17.3., 15 vuotta
Koulutus: koululainen (high school)
Pikkusisko: Adelia Joanna Miller
Pelityspaikka: Snowfinch RPG
Pelaaja: kujakettu
Ensiesiintyminen Snowfinchissä: 21.5.2012
Et noussut vuoteesta
Meni monta viikkoa
Harvoin paistoi ikkunasta sisään aurinko
Se oli syksyä
Muistan ettet sä
Hymyillyt kun kannoin sänkys viereen lehtiä

ULKONÄKÖ
Sid on periaatteessa aika tavallisen teinipojan näköinen. Hänen hiuksensa ovat keskiruskeat ja leikkaus on pörröisen sotkuinen - osa hiuksista on poikkeuksetta pojan silmillä. Kasvonpiirteet ovat ehkä aavistuksen karkeat ja kulmikkaat, mutta samalla kuitenkin poikamaiset. Pojan silmät ovat vaaleansiniset. Nenä on suuri ja varsin suora.

Ruumiinrakenteeltaan Sid on normaalipainoinen - hieman raamikkaampi vain jos niin voi sanoa. Pituutta häneltä löytyy 169 cm tällä hetkellä, ja hän tulee saavuttamaan noin 172-176 cm pituuden. Pojan koko olemus voi olla välillä vähän kivestä veistetyn näköinen johtuen ruumiinrakenteen lisäksi hänen hankaluudestaan ilmaista omia tunteitaan. Hän vaipuu herkästi hieman uneliaaseen mietiskelyyn ja mitäänsanomatonta olemusta vahvistaa hänen tapansa myönnellä toisia.
Kävelytyyli on aika tasaista sekä mitäänsanomattomuutta lisäävää. Pojan ryhti on suhteellisen suora (paitsi silloin kun hän haluaa olla huomaamaton tai on allapäin), askelet yleensä lyhyitä, suhteellisen nopeita, mutta samalla jotenkin sellaisia, että sen tuijottelun voisi kuvitella vaivuttavan hitaasti horrokseen. Juoksuaskelet sen sijaan ovat pitkiä ja harppovia, ja huomattavan paljon epävakaisemman vaikutelman antavia.

Pojan pukeutuminenkin on varsin tavanomaista: yleensä farkkuja ja hieman ylisuuria huppareita, tennarit tai lenkkarit ja siinä se. Lämpimällä säällä Sid kyllä kulkee t-paita päällä, mutta hänellä on silti lähes poikkeuksetta aina huppari mukana. Hänen lempivärejään ovat sininen (erityisesti vaaleansininen), turkoosi ja vihreä, kaikki hieman merellinen.

Sidin ilmeitä on välillä hankala tulkita. Hän saattaa olla pitkiä aikoja kuin suljettu kirja - hänen kasvonsa näyttävät vain uneliaan haaveksuvilta pienellä melankolisella sävytteellä. Hymyilyn ja naurun poika kyllä taitaa aivan luontevasti silloin kuin siihen on aihetta, suuttumustaan hän ilmaisee enemmän raivokkaalla huutamisella kuin kunnolla kehonkielellään. Itkemistä Sid ei yleensä ikinä, ikinä harrasta toisten nähden. Jos häntä itkettää, hän yleensä sulkeutuu komeroon ja itkee niin hiljaa, ettei kukaan varmasti kuule. Sen jälkeen hän pyyhkii kyyneleensä ja tulee ulos kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sellainen Sid on - useimmiten jäykän totisen ja uneliaan oloinen, muut ilmeet käyvät nopeina tilapäisinä häivähdyksinä hänen kasvoillaan ennen kuin vaipuvat taas samaan tilaan. Tunteettomaksi se ei Sidiä tee, päinvastoin - hän on hyvinkin herkkä. Poika vain kokee itselleen helpommaksi koettaa selvitä vastuustaan ja muista asioista murehtimalla yksinollessaan tai vain päänsä sisällä sanomatta asioita ääneen. Eniten koska hän ei halua huolestuttaa pikkusiskoaan.
Puhetyyli on aika tasaisen tavanomainen, muuttumatta usein paljoakaan. Ainoastaan Sidin hermostumisen ja ärtymisen todella erottaa hänen äänensävystään. Ääni itsessään on ehkä aavistuksen korkeampi ja kevyempi kuin voisi pojalta olettaa - sen tasaisuus kuitenkin tekee siitä rauhallista.
Päivät mateli
Perin hitaasti
Pohjoistuuli puita harvensi

LUONNE
Sidin luonteesta saattaa olla helposti vaikea saada selvää. Kiltti poika joka pitää huolta pienemmästä sisarestaan, kenties, mutta Sidiin kätkeytyy paljon muutakin. Hän on helposti vaisun oloinen ja myötäilee muiden mielipiteitä joka leimaa hänet helposti luonteettomaksi. Puhumattakaan sitten pojan muutenkin niin tavanomaisen mitättömästä olemuksesta - Sid on totisesti persoona, joka vaikuttaa ulospäin täydellisen tyhjältä ja tylsältä, vaikka ei hän sitä olekaan. Hän ei vain halua pitää itsestään meteliä koska ei itse pidä itseään kovin kiinnostavana ja tuhlaa energiansa mielummin muiden auttamiseen kuin itsestään huolehtimiseen.

Sid on paljon herkempi ihminen kuin hänestä voisi ulospäin kuvitella - hän loukkaantuu herkästi, suree ja murehtii paljon turhia ja vähemmän turhia asioita. Hän vain varaa sen aina hiljaiseen ja yksinäiseen omaan aikaansa, ja jos joku loukkaakin häntä, hän useimmiten osoittaa sen olankohautuksella ja kevyellä naurahduksella kuin se olisi ollut hyväkin juttu - synkistellen asiasta sitten yön yksinäisinä tunteinta kattoon tuijotellen.
Poika on kuitenkin paljon enemmän huolissaan muista ihmisistä ja ennen kaikkea läheisistään, kuin itsestään. Sidillä on vahva tarve suojella läheisiään ja pitää näistä huolta. Hänellä on suuria henkisiä vaikeuksia jos joku hänen ystävänsä esimerkiksi tekee jotain sellaista mikä on väärin ja huolestuttavaa - yleensä poika silloin lähtee mukaan ihan vain, jotta voisi vahtia toista (vaikka ei ideasta pitäisikään) koska useimmiten hänelle on tuskallisen hankalaa avata suunsa sillon kuin pitäisi ja sanoa mielipiteensä ääneen.

Poika on usein omissa maailmoissaan, ja voisikin sanoa että vaikka hän koettaa käyttäytyä asiallisesti, vastuuntuntoisesti ja muutenkin pitää jalat maassa, tosiasiassa hän on haaveilija. Sellainen tyyppi, joka vaikuttaa siltä kuin kuuntelisi ja nyökkäilee kyllä mukana, mutta todellisuudessa on jossain ihan muualla.

Sid on tavallaan arka persoona, vaikka toisaalta hän osaa myös olla hyvin vahva ja pitää asioista todella hyvin huolta - hänellä vain ei riitä kantti millään tavalla itsensä ilmaisemiseen. Hän ei halua nostaa hälyä itsestään tai omista mielipiteistään, piti niitä sitten oikeina tai ei. Hän elää ikäänkuin vähän sivussa itsestään eikä huomioi itseään kunnolla. Sillä ei ole niin merkitystä jos itseltä jää yksi ateria välistä, jos samalla ajalla voi leikkiä pikkusiskon kanssa joka on allapäin. Sid kyllä ilmaisee jonkin verran tunteitaan, osaa välillä olla hauska ja ymmärtää kyllä huumoria, hän osaa nauttia elämästä - mutta hän vain on ottanut valtavan vastuun taakakseen nuorella iällä, joka on luonnollisesti muokannut häntä.

Mielialat Sidillä voivat vaihdella kaikesta huolimatta paljon kuin kenellä tahansa teini-ikäisellä - ja jos hän tarpeeksi hermostuu johonkuhun tai johonkin tilanteeseen, silloin hän alkaa todella huutaa. Se voi varmasti olla yllättävää henkilöltä, joka vaikuttaa niin tasaisen säyseältä, mutta Sidkin osaa huutaa ja silloin kun hän aloittaa huutamaan, hän huutaa paljon. Väkivalta sen sijaan on Sidille jotain hyvin vastenmielistä, ja Sid ei ikinä asettuisi lyömään ketään omasta tahdostaan, vain puolustakseen itseään tai jotakuta toista.

Sid on yleisestiottaen sellainen henkilö ketä ei enää muista kerran tavattuaan - ja se sopii hänelle itselleen oikein hyvin. Hän nauttii vähäisten läheistensä ja ystäviensä seurasta jättäen itsensä ehkä hieman heitteille, mutta sellainen hän vain on. Välittävä, tunnollinen ja herkkä poika.
Vattupuskassa pidin piiloa
Toivoin että Jumalalta löytyis troppia
Suutuin koulussa, jumppatunnilla
Kun jätkät väitti että isään nojaa kuolema

MENNEISYYS
Alkujaan Millereiden perhe oli ihan onnellinen. Äiti, isä, vanhempi poika sekä kaksoset, joista toinen oli tyttö ja toinen poika. Perhe eli Kanadassa ihan normaalin perheen elämää, kunnes asiat alkoivat mennä pieleen silloin kun kaksoset olivat kuusivuotiaita.

Adelia oli ollut pienestä pitäen varsin hiljainen, heiveröinen ja sulkeutunut tyttö. Vanhemmat pelkäsit alinomaan tytön jaksamisen puolesta, mutta ollessaan ja leikkiessään veljiensä kanssa hän oli onnellinen. Hänen kaksoisveljensä Marcus oli hänelle kaikista läheisin. Adelia kertoi Marcusille kaiken mahdollisen, ja oli muutenkin usein kaikista iloisimman oloinen hänen seurassaan. He kasvoivat ikäänkuin yhteen, ja Marcus tuki heiveröistä Adeliaa parhaansa mukaan.

Eräänä päivänä Adelia ja Marcus olivat pallottelemassa ulkona kun kävi se mitä ei olisi saanut käydä. Kesken leikin Adelia säikähti lintua joka lensi aivan hänen päänsä vierestä ja pudotti pallon joka vieri autotielle. Marcus lähti juosten hakemaan sitä muttei enää ikinä palannut takaisin.
Tavararekan kuljettua tien ohi yksinäinen punainen pallo vieri ojaan, eikä kukaan ikinä hakenut sitä pois sieltä.

Ambulanssi hälytettiin paikalle mutta Marcus kuoli jo matkalla sairaalaan.

Tapaturman jälkeen pieni Adelia ei enää ollut ennallaan. Tai oikeastaan hän oli hyvin pahalla tavalla ennallaan; tyttö oli kertakaikkisen masentunut ja hiljeni lähes tyystin, hän muuttui kuin hiljaiseksi kuvajaiseksi. Tyttö mykistyi lähes kokonaan ja alkoi nähdä toistuvia painajaisia. Adelia piti veljensä kuolemaa omana syynään. Hiljaisesti hän kyllä halusi silti olla perheensä lähellä, mutta tyttö ei pukahtanut melkein ainuttakaan sanaa eikä kommunikoinut oikein muillakaan tavoin. Terapiastakaan ei tuntunut olevan juurikaan apua.

Aikaa kului, mutta perheen menetykset eivät loppuneet siihen. Vain vuotta myöhemmin perheen isä kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen. Ja näin viisihenkisestä, onnellisesta perheestä oli jäljellä enää vain perheen äiti, seitsemänvuotias hiljainen tyttö sekä kaksitoistavuotias poika.
Olisi jo voinut luulla että tuossa olisi ollut jo tarpeeksi kestämistä. Rakkaansa kuoleman jälkeen perheen äiti, alle nelikymmenvuotias, lakkasi hitaasti elämästä. Hän kuoli lopulta silkkaan suruun, pystymättä ja jaksamatta tehdä mitään.

Ja niin äkisti huomasi kolmetoistavuotias poika olevansa omillaan särkyneen pikkusiskonsa kanssa. Heidän isovanhempansa olivat kuolleet, joten heistä ei ollut apua; tilanne oli aivan kaoottinen. Apua kuitenkin löytyi, kun heidän tätinsä isän puolelta otti heihin yhteyttä. Hän itse asui Australiassa mutta tiesi että hänen veljensä lapset olivat pulassa ja halusi auttaa heitä parhaansa mukaan.
Hän tarjosi erikoista ratkaisua. Hänellä oli samassa kaupungissa missä sisarukset olivat ikänsä eläneet - Snowfinchissä - rivitaloasunto. Hän oli käynyt siellä aina lomilla ja halutessaan päästä kotiin, sekä satunnaisesti vuokrannut asuntoa. Parhaillaan asunto oli kuitenkin tyhjillään.
Täti lupasi lähettää heille rahaa elämistä varten, ruokaan, vaatteisiin ja niin edelleen. Hän itse tulisi tietysti käymään aina kun pystyisi.

Orpolapset jotka olivat vailla parempaa, ottivat tarjouksen vastaan. Ainakin heidät oli pelastettu pulasta. Sid oli tarpeeksi vanha että hän pystyisi pitämään talouden koossa (niin hän itse päätti), ja tädiltä saatu tarjous oli parempi kuin oltiin uskallettu toivoakaan - ainakin he saivat rahaa. Ja molemmat olivat suoraansanottuna kauhuissaan vaihtoehdosta että he joutuisivat lastenkotiin tai sijoitusperheeseen - nimellisesti täti oli heidän huoltajansa vaikka todellisuudessa Sid piti heistä molemmista huolta.
Vähin äänin Sid ja Adelia Miller pakkasivat elämänsä, hyvästelivät lapsuudenkotinsa joka oli joskus ollut onnellinen - ja muuttivat rivitaloasuntoon Fringesteriin.
Toivoin että pelko työntyis pois tai kauemmas

GALLERIA

Kuva
Talo seisoi hiljaa, maa alkoi routia

FAN ART
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se isompana.


Kuva Kuva
© nezabudka, © nezabudka
Suutuin koulussa, jumppatunnilla
Kun jätkät väitti että isään nojaa kuolema

NIPPELITIETOA
-Sidin lempivuodenaika on helmikuu kirpeiden pakkasten aikaan.
-Sidin lempijuoma on Sprite, lempiruoka hyvin normaalin tavoin lihapullat perunamuusin kera. Sid rakasti äitinsä tekemiä lihapullia ja perunamuusia ja pitää äitinsä reseptikirjaa kunniapaikalla keittiössä.
-Sid soittaa rumpuja kohtuullisen hyvin. Myös silloin tällöin huuliharppua.
-Sidillä on aina taskussa mukana isältä saatu vanha avaimenperä, jossa on vanhan oranssin kupla-auton kuva. Laukussa, lompakossa tai taskussa, mukana joka tapauksessa on myös seepianvärinen valokuva Sidin isästä parikymppisenä.

Lyriikat: Zen Café - Vattupuskassa

Paluu Miehet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron