Adelia Joanna Miller

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:grin: :smile: :wink: :sad: :eek: :shock: :???: :cool: :lol: :mad: :razz: :oops: :cry: :evil: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :-|: :mrgreen: :geek: :ugeek:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Adelia Joanna Miller

okna pcv rybnik leroy merlin

Viesti Kirjoittaja MichadfelQuomi » 30 Heinä 2023, 08:59

Adelia Joanna Miller

Viesti Kirjoittaja kujakettu » 31 Tammi 2018, 16:11

Kuva

Nimi: Adelia Joanna Miller
Lempinimi: Ade
Sukupuoli: nainen
Syntynyt: 31.12., 11 vuotta
Koulutus: koululainen (peruskoulu)
Uskonto: ei kuulu kirkkoon
Isoveli/huoltaja: Sid Jeffrey Miller
Pelityspaikka: Snowfinch
Pelaaja: kujakettu
Ensiesiintyminen: 26.5.2012

ULKONÄKÖ
Adelia on kaikin puolin varsin surullisen näköinen tapaus, ei pelkästään ilmeistä katsomalla vaan ihan kokonaisvaltaisesti. Tyttö on varsin pieni ja huomaamaton, hänellä on pituutta vaivaiset 133 cm ja paino aivan liian vähän. Adelia tuntuu olevan sellainen, joka katoaa helposti sisustukseen eikä tyttö yleensä pidä melua itsestään edes sen vertaa että mielikuva rikkoutuisi. Hän on niin hennon näköinen että vaikuttaa siltä kuin raju tuulenpuuska voisi viedä hänet mukanaan. Kaikki vaatteet ovat Adelialle poikkeuksetta liian suuria niin pituus- kuin leveyssuunnassakin, mutta se ei häntä liiemmin haittaa sillä hän ei ole tarkka siitä että vaatteet näyttäisivät hyvältä hänen päällään, kunhan ne ovat sellaisia mistä hän pitää. Tyttö rakastaa pastellisävyjä ja sieviä eläinkuvia, joten vaatteiden puolesta hän ei sentään ole täysin väritön.

Adelialla on pitkät ja suorat (kostealla säällä hieman lainehtivat) vaalean kullanruskeat hiukset, kesällä lähes kullankeltaisen näköiset. Ne yltävät kainaloihin asti ja peittävät yleensä poikkeuksetta Adelian korvat ja laskeutuvat muutenkin kuin verhona tytön ylle. Otsahiukset ovat myös varsin pitkät ja peittävät yleensä tytön kulmat eikä häntä yhtään haittaa jos ne peittävät hänen suklaanruskeat silmänsäkään. Adelia pitäisi leteistä ja muista suloisista kampauksista mutta toisaalta tyttö tuntee olonsa kamalan turvattomaksi jos hiukset eivät laskeudu suojaavana peittona hänen ylleen. Lisäksi hänestä tuntuu että hän ei osaa laittaa hiuksiaan nätisti, mutta pitää kovasti jos joku muu laittaa hänen hiuksiaan.

Adelian kasvot ovat lapseksi aika kolhot ja laihat, eikä kasvoissa ole paljon lapsenpyöreyttä tytön laihuuden takia, mutta iho on pehmeä ja sileä. Tytön silmät ovat suuret ja ilmeikkäät, ja niistä kuvastuvat hänen tunteensa helposti. Nenä on suora ja huulet ovat varsin punaiset mutta kapeahkot. Ihonväristä on vaikea sanoa mitään, koska Adelian iho on luonnostaan varsin kalpea, mutta tyttö saattaa istuksia kesäisin pitkiäkin aikoja ulkona ja hän ruskettuu helposti.

Adelian kävelytyyli on kevyttä ja huomaamatonta, aivan kuten tyttö itsekin. Hänellä olisi luonnostaan hyvä ryhti, mutta tytön jatkuva seinien vieruksia pitkin pälyilevä kävelytyyli saa hänet helposti kulkemaan hieman kumarassa ja saamaan hänet näyttämään entistä pienemmältä ja mitättömämmältä. Jos tyttö kuitenkin pelästyy jotain, hän lähtee hyvin helposti juoksemaan minkä jaloistaan pääsee. Hänen jalkansa nivelet ovat heikot mikä aiheuttaa sitä että tyttö välillä kaatuilee tai menettää tasapainonsa herkästi. Sen seurauksena juokseminen on usein hapuilevaa ja saattaa helposti päätyä tytön kompurointiin. Askelet ovat sen takia välillä hieman jäykät, vaikka kevyet ovatkin.

Tytön ilmeet ja tunteet näkyvät hänestä helposti ja hän on esimerkiksi todella herkkä punastumaan. Hänen ilmeensä ja olemuksensa on yleensä hyvin huomaamaton ja hiljaisen surumielinen, mutta kyllä tytön huulilla voi joskus vaiteliaan pienen hymynkin nähdä. Adelian ääni on varsin hiljainen ja hätääntyessään hän alkaa helposti änkyttämään. Ääni on kuitenkin hyvin sievä.

LUONNE
Välttelevä, hiljainen, satutettu. Jo Adelian ulkokuori, käytös ja olemus antaa selkeän kuvan lapsen luonteenlaadusta - hän on aivan toivottoman herkkä sekä pelokas, hän välttelee uusia tilanteita ja ihmisiä parhaansa mukaan ja on kaikin puolin hyvin surullisen oloinen tapaus. Adelia on hyvin varautunut muita kohtaan ja hänelle täytyy olla todella kiltti jotta hän uskaltaa luottaa kehenkään.

Adelia on kokenut todella kovia nuorella iällä, mikä on saanut jo ennestään herkän tytön todella varautuneeksi. Häntä ei ole helppo saada hymyilemään, tuntemaan oloaan turvalliseksi, nauramaan tai mitään sellaista mikä on muille varsin normaalia ja yleistä. Tyttö tuntee olonsa turvalliseksi lähes poikkeuksetta vain ja ainoastaan veljensä seurassa, kotona tai kotipihalla. Hän voi kuitenkin tuntea turvattomuutta helposti myös kotona, saaden joskus ahdistus- tai paniikkikohtauksia. Adelian on kuitenkin ollut pakko oppia pärjäämään jonkin verran koska hänen veljensä on kuitenkin huolehdittava taloudesta sekä omasta opiskelustaan.

Tyttö on uudessa seurassa varautunut, hyvin jännittynyt ja pelokas. Hän yrittää helposti paeta tilanteita joko aivan kirjaimellisesti loittonemalla toisista tai esimerkiksi välttämällä katsekontaktia. Lisäksi tyttö helposti menee todella hiljaiseksi, ja jos hänet saa puhumaan niin hän saattaa silloinkin änkyttää tai puhua lähes kuulumattomalla äänellä. Yksinkertaisesti lapsi on todella arka - hän yrittää kyllä parhaansa mukaan olla olematta, mutta se on vaikeaa. Todella vahvassa pelkotilassa Adelia saattaa yrittää esittää rohkeaa ja pelotonta jonkinsortin puolustusmekanismina.

Vaikka Adeliaan on vaikea saada mitään yhteyttä, se ei tarkoita että hänessä olisi jotain vikaa tai hän ei olisi tutustumisen arvoinen. Tyttö on vain haavoittunut ja herkkä - kuin hän voisi hajota jos häntä enää yhtään enempää koettelee - että häntä on vaikea lähestyä. Sydämeltään Adelia on kuitenkin todella ystävällinen, epäitsekäs ja herttainen. Jos Adeliaan onnistuu tutustumaan, hän on todella rakastava ja huolehtiva. Lapsi rakastaa läheisyyttä silloin kun voi oikeasti luottaa johonkuhun, ja vaikka hän on vieraiden seurassa vaisu, niin hän saattaa olla jopa yllättävän puhelias sille päälle sattuessaan jonkun läheisen kanssa. Hän kuitenkin osoittaa rakastavan luonteensa eniten sanattomasti, olemalla vain toisten lähellä. Mielikuvana voisi helposti tulla ihmisen sylissä kehräävä kissa.

Adelia syyttelee helposti itseään jos jokin menee pieleen koska tytön itsetunto on varsin heikko. Hän myös pelkää alituiseen antavansa itsestä typerän vaikutelman, joka myös vahvistaa sitä hänen tarvettaan olla hiljaa ja näkymätön - jos häntä ei näe, ei häntä todennäköisesti voi arvostellakaan. Tästä syystä Adelia helposti häpeilee sanomisiaan ja punastelee. Hän reagoi muutenkin helposti fyysisesti, niin että hänen eleitään pystyy lukemaan melkein kuin avointa kirjaa - pelkoa, jännittyneisyyttä, järkytystä, surua, häpeää. Ilo on oikeastaan juuri se, minkä kommunikoinnissa tyttö on kaikista kömpelöin.

Adelia on henkisesti todella herkkä ja vaikea tapaus, mutta hän itsekin toivoo hiljaa mielessään pääsevänsä vielä peloistaan yli ja olevansa jonain päivänä vahva ja onnellinen.

MENNEISYYS
Alkujaan Millereiden perhe oli ihan onnellinen. Äiti, isä, vanhempi poika sekä kaksoset, joista toinen oli tyttö ja toinen poika. Perhe eli Kanadassa ihan normaalin perheen elämää, kunnes asiat alkoivat mennä pieleen silloin kun kaksoset olivat kuusivuotiaita.
Adelia oli ollut pienestä pitäen varsin hiljainen, heiveröinen ja sulkeutunut tyttö. Vanhemmat pelkäsit alinomaan tytön jaksamisen puolesta, mutta ollessaan ja leikkiessään veljiensä kanssa hän oli onnellinen. Hänen kaksoisveljensä Marcus oli hänelle kaikista läheisin. Adelia kertoi Marcusille kaiken mahdollisen, ja oli muutenkin usein kaikista iloisimman oloinen hänen seurassaan. He kasvoivat ikäänkuin yhteen ja Marcus tuki heiveröistä Adeliaa parhaansa mukaan.

Eräänä päivänä Adelia ja Marcus olivat pallottelemassa ulkona kun kävi se mitä ei olisi saanut käydä. Kesken leikin Adelia säikähti lintua joka lensi aivan hänen päänsä vierestä ja pudotti pallon, joka vieri autotielle. Marcus lähti juoksien sen perään muttei enää ikinä palannut takaisin.
Tavararekan kuljettua tien ohi yksinäinen punainen pallo vieri ojaan.

Ambulanssi hälytettiin paikalle mutta Marcus kuoli jo matkalla sairaalaan.

Tapaturman jälkeen pieni Adelia ei enää ollut ennallaan. Tai oikeastaan hän oli hyvin pahalla tavalla ennallaan; tyttö oli kertakaikkisen masentunut ja hiljeni lähes tyystin, hän muuttui kuin hiljaiseksi kuvajaiseksi. Tyttö mykistyi lähes kokonaan ja hän alkoi nähdä toistuvia painajaisia. Adelia piti veljensä kuolemaa omana syynään. Hiljaisesti hän kyllä halusi silti olla perheensä lähellä, mutta tyttö ei pukahtanut melkein ainuttakaan sanaa eikä kommunikoinut oikein muillakaan tavoin. Tyttö rupesi käymään terapiassa mutta siitäkin tuntui olevan varsin vähän apua.

Aikaa kului, mutta perheen menetykset eivät loppuneet siihen. Vain vuotta myöhemmin perheen isä kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen. Ja näin viisihenkisestä, onnellisesta perheestä oli jäljellä enää perheen äiti, seitsemänvuotias hiljainen tyttö sekä kaksitoistavuotias poika.
Olisi jo voinut luulla että tuossa olisi ollut jo tarpeeksi kestämistä. Rakkaansa kuoleman jälkeen perheen äiti, alle nelikymmenvuotias, lakkasi hitaasti elämästä. Hän kuoli silkkaan suruun, pystymättä tai jaksamatta tehdä mitään.

Ja niin äkisti huomasi kolmetoistavuotias poika olevansa omillaan särkyneen pikkusiskonsa kanssa. Heidän isovanhempansa olivat kuolleet, joten heistä ei ollut apua; tilanne oli aivan kaoottinen. Apua kuitenkin löytyi, kun heidän tätinsä isän puolelta otti heihin yhteyttä. Hän itse asui Australiassa mutta tiesi että hänen veljensä lapset olivat pulassa ja halusi auttaa heitä parhaansa mukaan.
Hän tarjosi erikoista ratkaisua. Hänellä oli samassa kaupungissa missä sisarukset olivat ikänsä eläneet - Snowfinchissä - rivitaloasunto. Hän oli käynyt siellä aina lomilla ja halutessaan päästä kotiin, sekä satunnaisesti vuokrannut asuntoa. Parhaillaan asunto oli kuitenkin tyhjillään.
Täti lupasi lähettää heille rahaa elämistä varten, ruokaan, vaatteisiin ja niin edelleen. Hän itse tulisi tietysti käymään aina kun pystyisi.

Orpolapset jotka olivat vailla parempaa, ottivat tarjouksen vastaan. Ainakin heidät oli pelastettu pulasta. Sid oli tarpeeksi vanha että hän pystyisi pitämään talouden koossa (niin hän itse päätti), ja tädiltä saatu tarjous oli parempi kuin oltiin uskallettu toivoakaan - ainakin he saivat rahaa. Ja molemmat olivat suoraansanottuna kauhuissaan vaihtoehdosta että he joutuisivat lastenkotiin tai sijoitusperheeseen - nimellisesti täti oli heidän huoltajansa vaikka todellisuudessa Sid piti heistä molemmista huolta.
Vähin äänin Sid ja Adelia Miller pakkasivat elämänsä, hyvästelivät lapsuudenkotinsa joka oli joskus ollut onnellinen - ja muuttivat rivitaloasuntoon Fringesteriin.

GALLERIA
Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva

FAN ART
Tyhjä :(

NIPPELITIETOA
-Adelia pitää eniten alkukeväästä, huhtikuiseen aikaan.
-Adelialla on sekamuotoinen ahdistus- ja paniikkihäiriö.
-Adelia haluaisi oman papukaijan. Tyttö myös rakastaa koiria.
-Adelia rakastaa kaakaota. Se on vielä parempaa jos siinä on vaahtokarkkeja.

Ylös

cron